8/27/2025

May I introduce you to Mr. Darvo?

 Kuolemaakin katkerampi on nainen.

Hän on pyydys,

hänen sydämensä on ansa,

hänen kätensä ovat kahleet.

Jumalalle mieluinen hänet välttää,

mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

Millainen painoarvo sanoille pitäisi antaa? Jos itse saan vastata tähän niin aika pieni. Paljon on tärkeämpää se miten sanotaan ja miksi. Sanat ovat niitä joilla ihminen valehtelee, motiivit taustalla ovat ne jotka todelliset aikeet kuitenkin paljastavat. Ja niihin kannattaa keskittyä, niitä kannattaa yrittää nähdä. Pitää kuunnella omaa sisintä eikä pelkästään toisen käyttämiä sanoja. Ja näistä syistä tänään käsitellään 'DARVO' nimistä metodia. Tehokas ja petollinen kikka kommunikaatiossa. Ja tämä on hyvä tuntea, jotta tunnistaa, kun sinua vastaan sellaista käytetään. On nimittäin niin, että ilkeät ihmiset osaavat tämän luonnostaan, he ovat mestareita DARVO:ssa, vaikkeivat välttämättä ole koskaan siitä kuulleetkaan saatika sitä opiskelleet.

DARVO on tuttu psykologian, traumaterapian ja manipuloinnin maailmasta. 

DARVO on lyhenne sanoista:


Deny (kiellä) – tekijä kieltää teon ("En ole tehnyt mitään väärää").

Attack (hyökkää) – hän hyökkää syyttäjää vastaan ("Miten kehtaat syyttää minua, sinä olet se oikea ongelma!").

Reverse Victim and Offender (käännä uhrin ja tekijän roolit) – tekijä asettuu uhrin asemaan ja esittää varsinaisen uhrin syylliseksi ("Nyt sinä satutat minua näillä syytöksilläsi, minä olen tässä se kärsijä").

DARVO saattaa tulla sinua vastaan ihan arkipäiväisissä tilanteissa. Saattaa olla, että puolisosi harrastaa narsistista manipulointia, tämä on tyyppillinen keino narsistisissa tai väkivaltaisissa suhteissa. Eikä DARVO:n käyttäjän tarvitse olla välttämättä tuttu alkuunkaan. On paljon satunnaisia väkivaltatapauksia. Ja kun asiaa selvitetään niin väkivallan tekijä kääntää keskustelun niin, että uhri alkaa itse epäillä syyllisyyttään. Toisaalta tähän törmää myös työelämässä, johtajat tai työyhteisön vallankäyttäjät voivat käyttää tätä, jos heidät haastetaan väärinkäytöksistä.
 
Ja hitto, että se toimii. DARVO toimii, koska se hämmentää uhria ja saa hänet kyseenalaistamaan oman kokemuksensa. Se muuttaa asetelman niin, että tekijä näyttää ulospäin uskottavalta ja "uhri" alkaa näyttää hyökkääjältä. Se siirtää huomion pois alkuperäisestä teosta.  DARVO on manipulaatiometodi, jolla syytetty henkilö kääntää tilanteen päälaelleen, ja sen tunnistaminen on tärkeää, jotta ei anna keskustelun liukua sivuraiteille.
 
DARVO:n onneksi tunnistaa nopeasti. 

  1. Deny – kielto

    • Kaikki kiistetään kategorisesti.

    • “En ole tehnyt mitään.” / “Sinä keksit tämän.”

  2. Attack – hyökkäys

    • Huomio siirretään sinuun ja sinut maalataan ongelmaksi.

    • “Miksi olet niin kontrolloiva?” / “Sinulla on ongelmia luottamuksen kanssa.”

  3. Reverse Victim and Offender – roolien vaihto

    • Tekijä esittää itseään uhrina, sinua hyökkääjänä.

    • “Sinun syytökset satuttavat minua.” / “Minä olen tässä se, joka kärsii.”

Jos huomaat nämä kolme askelta samassa keskustelussa, kyse on todennäköisesti DARVO:sta.

Ja parasta on, että tämän edessä ei tarvitse nostaa käsiä pystyyn ja antautua ehdoitta. Tätä vastaan on helppo toimia, jos tunnistaa ajoissa merkit ilmassa. Tässä askelmerkit, helppo muistaa, pitää vain pitää omaa pää kylmänä. 
1.Pysy asiassa
Älä lähde puolustamaan itseäsi hyökkäyksiä vastaan.
Toista alkuperäinen huolenaihe:
“Palataan siihen, että tililtä hävisi rahaa. Siitä minun täytyy saada vastaus.”
2.Nimeä ilmiö (jos se on turvallista)
“Nyt huomaan, että siirryt puhumaan minusta sen sijaan, että vastaisit kysymykseen.”
Tämä paljastaa strategian. Voit sanoa, että olet valmis keskustelemaan mistä tahansa aiheesta, mutta et sillä ehdolla, että oma esille ottamasi asia unohdetaan ensiksi.
3.Kirjaa ylös
Jos kyse on toistuvasta käyttäytymisestä (esim. parisuhteessa tai työpaikalla), dokumentoi tilanteet. Ne voivat muuten hämärtyä ajan myötä.
4.Rajat
Tee selväksi, mitä hyväksyt ja mitä et.
“Jos et voi vastata kysymykseeni, en jatka tätä keskustelua.”
5.Hae tukea
DARVO on kuluttavaa. Ulkopuolinen tuki (ystävä, terapeutti, työyhteisön luottamushenkilö) auttaa näkemään, ettei vika ole sinussa. Jos otat esille asioita mitkä huolestuttavat sinua ja olet rehellinen niin se ei tee sinusta hyökkäävää agressiivista persoonaa. Ei, vaikka toinen ihminen voi yrittää kääntää tilanteen niin heittäytymällä uhriksi, marttyyriksi ja väittää tuntevansa olonsa uhatuksi.

Lyhyesti siis vielä sama: Kun kohtaat DARVOa:
Älä puolustaudu → Älä syyllisty → Pysy asiassa.  

Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin. 


 Lisää lukemista saa suoraan tutkija Jennifer Freydin sivuilta tästä aiheesta

8/26/2025

Extension: Class S — Socio-pharmacological

Laajennus: Class S — Sosio‑farmakologinen (haitilaisperäinen zombi-traditio)

Määritelmä. Class S kuvaa tapauksia, joissa yksilön “zombifikaatio” on seurausta lääke-/kasvimyrkkyyhdistelmistä ja psykososiaalisesta alistamisesta (bokorin tai muun tekijän kontrolloimana). Kyse ei ole biologisesta epidemologiasta eikä henkilöstä‑henkilöön tartunnasta.

Yhteenvetotaulukko (Class S)
KenttäaspektiKuvaus
KäynnistysMyrkytys (esim. tetrodotoksiini → kataleptinen episodi; antikolinergit kuten Datura → sekavuus) + rituaalinen/psykologinen alistaminen
LeviäminenEi H2H. Tapaukset rajoittuvat tekijän vaikutuspiiriin; ei eksponentiaalista kasvua
OireprofiiliHidas, totteleva liike; säilynyt hengitys ja verenkierto; kuiva iho, laajentuneet pupillit, vähäinen aggressio; ei mätää, ei itiöitä
KenttäindikaattoritSosiaalinen “kuoleman julistus”, katoamiset, mahdollinen elävältä haudattu/virheellinen kuolemantodistus; ei puremaketjuja
Ensisijainen taktiikkaEristä ja neutraloi tekijä; turvaa uhrin tukihoito (nesteytys, vieroitus); palauta toimijuus ja suoja perheelle/yhteisölle
KoirariskitTrauma‑riski pieni; farmakologisen altistuksen (iho/limakalvo) riski olemassa → vältä lähikontaktia, käytä hanskoja/pese
Päätöspuu – lisäys

Jos E/B/H‑luokitus ei sovi (ei plumia, ei A+purema‑logiikkaa, ei H2H‑ketjuja) ja elintoiminnot ovat selvästi olemassa → arvioi Class S.
Kenttätoimi: siirry sosiaaliseen ja lääketieteelliseen vastatoimeen (tekijän tunnistus, uhrin stabilointi), ei epidemiaprotokollaan.

 





Origin Taxonomy — Models of Zombification Genesis

 Liite II.5

Alkuperätaksonomia — zombifikaation syntymallit (Class E / B / H)

Tämä liite jäsentää zombifikaation alkuperän kolmeksi malliksi. Se auttaa arvioimaan laajenemisdynamiikkaa, kenttäindikaattoreita ja oikeaa taktiikkaa heti tapahtuman alkuhetkistä alkaen.

Luokat ja säännöt (yhteenvedon taulukko)
LuokkaKäynnistysLeviäminenR0‑profiiliKenttäindikaattoritEnsisijainen taktiikkaKoirariskit
Class E — YmpäristöperäinenTehdas/räjähdys/saaste/säteilyEi H2H; tapaukset seuraavat plumen/vesiverkon reittiäEi‑eksponentiaalinen; aaltojen mukaanTuuli‑/saderintamat, putkistot, hotspotit kartallaSuojaus, suodatus, paine‑ovet; kartta‑perusteinen evakuointiPuremat traumaattisia; pinnan myrkky vaarana → pesu/protokolla
Class B — Kaksiosainen (A+B)A = ympäristöaltistus, B = pureman katalyyttiTartunta vain A‑altistuneisiin, kun purema tapahtuuHitaasti kasvava; paikallisia ketjuja“A‑vyöhyke”‑leimoja, kaikki puremat eivät konvertoiPuremasuoja kriittinen A‑alueilla; seulonta & pesuKoirat voivat kantaa B‑katalyyttiä pinnoilla → pesu
Class H — Hybridi (trigger → biologinen)Ympäristö aktivoi uinuvan biologisen tekijänEnsin lähde‑aalto → sitten verikontaktiVaihevaihto: aluksi tasainen, sitten eksponentiaalinenViive alkuperäisestä onnettomuudesta; puremaketjut käynnistyvätSiirtyvä doktriini: ensin E‑suojaus, sitten Z‑virus‑protokollaSama kuin virusmallissa; verikontakti‑etiketti
Kasvumallit (sanallisesti)
  • E (Environmental): tapausmäärä seuraa lähteen vuota; aaltoja, ei eksponentiaalista leviämistä ilman uusia päästöjä.

  • B (Binary): hidas, pisteittäinen kasvu; A‑altistuneiden joukossa puremat synnyttävät ketjuja, mutta osa puremista ei tartuta.

  • H (Hybrid): alku on “onnettomuus‑aalto”, jonka jälkeen käynnistyy klassinen tartuntavaihe.


Kaavioviite

Katso liitteen kuva “Origin Models — Case Curves”, joka havainnollistaa tapausmäärän kehitystä 0–30 päivän aikana eri malleissa.

Päätöspuu (kenttä 0–24 h)

Tavoite: erottaa Class E / B / H käytännön havainnoilla ensimmäisen vuorokauden aikana.

START (0–3 h):

  • Tee nopea tapauskartta (sijainti, kellonaika, altistus), kirjaa kontaktit (puremat/raapaisut) ja ympäristöreitit (tuuli/sade/vesi/viemäri).

KYSYMYS 1 — Selittääkö ympäristö kartan?

  • 85 % tapauksista osuu plumen/vesiverkon reitille eikä todisteita henkilöstä‑henkilöön tartunnasta.
    Class E. Toimi: sää/filtraatio/suojaus; evakuoi reittien mukaan.

Muuten → KYSYMYS 2 — Näkyykö “A + purema” ‑logiikka?

  • Uudet tapaukset ilmestyvät vain henkilöille, jotka olivat A‑vyöhykkeellä, ja vain pureman/raekontaktin jälkeen; kaikki puremat eivät konvertoi.
    Class B. Toimi: merkitse A‑vyöhyke, tiukat puremaprotokollat, pesu/dekon.

Muuten → KYSYMYS 3 — Onko sekundaariketjuja A‑vyöhykkeen ulkopuolella?

  • Ilmenee varmistettuja tartuntaketjuja ihmisistä ihmisiin ilman yhteyttä alkuplumeen/vesireittiin.
    Class H. Toimi: vaihda Z‑virus‑protokollaan (verikontakti), kirjaa R0 ja nosta varoitustaso.

Pikadiagnostiikan vihjeet

  • E: VO C/partikkelipiikit reittien varrella; tapausten huippu ajoittuu sääikkunaan.

  • B: ympäristöjäämä (A) mittautuu pinnoilta/vaatteista; konversioaste puremissa 20–60 % A‑altistuneilla.

  • H: ensimmäiset puremaketjut nousevat esiin 6–18 h viiveellä, tapauskartta irtoaa reiteistä.





 

8/25/2025

Addendum: Necromycōsis

 Addendum: Necromycōsis — sieniperäinen zombifikaatio (1 sivu)

Liite Z‑virusmonografian rinnalle; taktiset ja biologiset erot lyhyesti.

Yleiskuva
  • Etiologia: filamenttinen sieni (Ophiocordyceps‑tyyppinen). Muodostaa myseelin, joka sitoo faskiaa/jänteitä ja ohjaa karkeaa liikettä ("marionetti-efekti").

  • Energia: ulkoinen ruoansulatus (proteaasit/lipaasit) → syö isäntäkudosta; hyötyy kosteudesta.

  • Leviäminen: itiöt (hengitys/haava). Suurin riski itiöpilvi kallovammoissa/fruktifikaatiovaiheessa.

Elinkierto (kenttäarvio)
  1. Altistus → itiöt hengitysteihin/haavaan, kiinnittyminen kosteisiin onkaloihin (sinukset/keuhko).

  2. Kolonisaatio 12–48 h → biofilmi suojaa bakteereilta/kuivuudelta.

  3. Marionetti-efekti 1–3 vrk → myseeli silltaa lihaksia; liike nykivä, sinnikäs.

  4. Fruktifikaatio 5–10 vrk → sporokarppien alkuja päänahassa/sinuksissa; isku → itiöiden kukinta.

  5. Romahdus → kuivassa/kuumassa myseeli kuivuu ja säikeet katkeilevat; kylmässä lepotila, aktivoituu kosteuden palatessa.

Aikajänteet & olosuhteet:
Ympäristö Toiminnallinen kesto ilman ulkoista ravintoa (vedellä) Huomio
Kuuma & kuiva 1–4 vrk Kuivuminen tappaa; aurinko/UV heikentää itiöitä
Lauha & kostea viikoista kuukausiin Ihanteellinen myseelille
Kylmä (≤ −5 °C) kesto ×2–×5, liike hidas Lepotila; herää kosteuden palatessa
Heikkoudet (biologinen):
  • Kuivuus & aurinko (UV) → myseelin rapautuminen.

  • Fungistatinen kemia → esim. boori‑/kuparipitoiset pinnat, korkea suolapitoisuus.

  • Mekaaninen katkaisu kaularangassa (C1–C2) → “marionetti-efekti” katkeaa ilman itiöpilveä.

Taktiset vaikutukset (porttikaista)
  1. Älä murskaa kalloa → vältä itiöpilveä. Viimeistely niskan/selkärangan katkaisulla tai raajojen lamautuksella.

  2. Kuivata & aurinkoon → tuulensuunta edulliseksi; varjo/sumu = riski.

  3. Välineet: seiväs, koukku, giljotiinimainen kaularankaleikkuri; verkko/ansat jotka pitävät pään ehjänä.

  4. Suojaus: P3‑luokan hengityssuojain + visiiri; portille tuulisuoja sivulle.

  5. Koirat: pidä puoliaskelta taaempana viimeistelyvaiheessa; ei kallolyöntejä koiran edessä; vaihda sisään vasta kun ilmassa ei ole itiöriskiä.

Mini‑sanasto
  • Myseeli – sienirihmasto; ohjaava “marionettinaru”.

  • Biofilmi – suojamatriisi, joka hidastaa mätänemistä ja kuivumista.

  • Fruktifikaatio – itiöemien kehittyminen; suurin aerosoliriski.

Kenttäprotokolla (päivitys)
  1. Tarkista tuulen suunta → aseta portin sivulle tuulisuoja.

  2. Käytä P3‑maskeja/visiirejä; koirat ulkona vain clear‑komennolla.

  3. Kaataminen → selkäranka tai raajat, ei kalloa.

  4. Siivous → peitä päät/poskiontelot ennen kuljetusta; kuivaa pinta/aurinkokäsittely; merkitse varoitus “spore zone”.


     

NECROPHYSICS - A Practical Framework for Z‑Virus Cadaverology

Nekrofysiikka – Z‑viruksen cadaverologia
Tekninen julkaisu

Versio 1.0

Cadaverology Monograph Series · No. 1

Authors
James Douglas Morrison, PhD — Institute of Necrophysical Studies
Fee Filen, MD, PhD — Institute of Necrophysical Studies

Contributing Editors
Field Protocol Working Group

Edition First Edition (v1.0)
Date 25 August 2025
Place Zürich

Motto “Starve it. Cool it. Dry it.”


Imprint
Institute of Necrophysical Studies — Research division dedicated to the study of necrophysical phenomena.

© 2025 Institute of Necrophysical Studies. All rights reserved.

 


Tiivistelmä

Z‑virus (RNA-pohjainen patogeeni) kaappaa isäntäihmisen keskushermoston motoriset piirit ja estää ohjelmoidun solukuoleman (apoptoosin), jolloin kuollutkin kudos säilyttää rajoitetun, viruksen ylläpitämän toimintakyvyn. Replikaatio tapahtuu sytoplasmassa viruksen oman RNA‑polymeraasin avustamana. Energiatalous (thanatometabolia) perustuu pääosin anaerobiseen glykolyysiin ja isännän varastojen järjestelmälliseen purkuun: glykogeeni → proteolyysi/autofagia → lipolyysi. Laktaatin kertyminen happamoittaa kudoksen ja hidastaa liikettä, mikä ennustaa toiminnallisen romahduksen ("kuoleman toinen kuolema"). Virus indusoi antimikrobisen peptidimatriisin, joka hidastaa mätänemistä, ja ylläpitää minimaalista mikroperfuusiota fibrinolyysi‑ ja sileälihasefektein.

Ilman vettä zombiyksilö romahtaa 2–4 vuorokaudessa; vedellä mutta ilman ravintoa tyypillinen kesto on 7–21 vuorokautta lauhassa säässä. Kylmyys hidastaa aineenvaihduntaa (Q10‑ilmiö), pidentäen kestoa jopa kuukausiin; kuumuus ja kuivuus lyhentävät sitä merkittävästi. Torjunnan pääperiaatteet ovat: paastoita, jäähdytä, kuivaa. Terapeuttisista strategioista lupaavin on Cas13‑pohjainen antiviraali (LNP‑kuljetus, monikohteinen crRNA‑paneeli), jonka pullonkauloja ovat veri‑aivoeste, off‑target‑riski ja resistenssin kehittyminen.


Terminologia ja rajaus
  • Nekrofysiikka: kuolleen/kuolevan kudoksen mekaanisen ja energisen käyttäytymisen oppi Z‑viruksen infektoimassa isännässä. (Pääotsikkotermi.)

  • Thanatomia: rakenteelliset muutokset ("kuoleman anatomia").

  • Thanatometabolia: energian hankinta vale‑elämän rajalla; varastojen purku ja anaerobinen aineenvaihdunta.

  • Nekromekaniikka: liikkeen ja hajoamisen biomekaniikka.

  • Nekrodynamiikka: tartuntareitit, laumakinetiikka ja populaatiotaso.

  • Cadaverologia: julkaisusarjan/oppiainekokonaisuuden nimi; käytetään kattokäsitteenä.


1. Etiologinen agenssi: Z‑virus

Rakenne ja trofismi. Z‑virus on todennäköisimmin yksijuosteinen RNA‑virus, joka pakkaa virioniinsa RNA‑riippuvaisen RNA‑polymeraasin (RdRp). Tropismi kohdistuu aivojen motorisiin keskuksiin, aivorunkoon ja selkäytimeen.

Replikaatio. Replikaatio tapahtuu sytoplasmassa; virus kaappaa isännän ribosomit ja käyttää ATP‑varantoja proteiinikuoren ja RdRp:n tuottoon. Viruskokoonpano ja vapautuminen tapahtuvat solukuoleman (nekroosi/pyroptoosi) myötä, mikä levittää viruksen paikallisesti.

Solukuoleman esto. Virus estää apoptoosin ylentämällä anti‑apoptoottisia tekijöitä (esim. Bcl‑2‑tyyppiset vaikutukset) ja inhiboimalla kaspaaseja; näin motoriset hermopiirit ja niiden perifeeriset yhteydet säilyvät pidempään.

Tartunta. Pääreitti on verikontakti (purema, avohaava). Aerosolileviäminen on toissijainen tai puuttuu; tämä selittää nopean pistemäisen klusteroitumisen ja "purema‑ketjut".


2. Thanatometabolia (energiajärjestys ja ympäristötekijät)

Energiahierarkia:

  1. Glykogeeni (lihas + maksa) – riittää minuuteista muutamaan tuntiin intensiteetistä riippuen; anaerobinen käyttö on tehotonta.

  2. Proteolyysi & selektiivinen autofagia – lihasta puretaan aminohapoiksi ja ATP:ksi; päivien mittainen vaihe, jonka aikana massa vähenee näkyvästi.

  3. Lipolyysi (rasvavarastot) – aktivaatio, jos hormonisäätely/paikallinen perfuusio on edes minimaalista; lisää elinaikaa päivistä viikkoon.

Happamoituminen. Anaerobinen glykolyysi → laktaatti ↑ → pH ↓ → supistusvoima heikkenee → liike hidastuu.

Mikroperfuusio. Vaikka varsinainen verenkierto on romahdustaipuvainen, virus indusoi fibrinolyysiä ja sileälihaskouristuksia ylläpitääkseen minimaalista kudosnesteen virtausta.

Ympäristökerroin (Q10‑peukalosääntö). Metabolia hidastuu n. puoleen jokaista ~10 °C lämpötilan laskua kohti.

  • Kylmä (≤ −5 °C): kesto ×2–×5, liike erittäin hidas; päiväaktiivisuus voi "jähmettyä" ja aktivoitua yöllä.

  • Kuuma ja kuiva (≥ +30 °C): kuivuminen kiihdyttää romahdusta; kesto ×0,5–×0,25.

Vesi rajoittavana tekijänä. Ilman nesteytystä toiminnallinen romahdus seuraa 2–4 vuorokaudessa.


3. Nekromekaniikka (liike ja hajoaminen)
  • Motorinen malli: selkäydinrefleksit + aivorungon rytmit ylläpitävät kävelyä ja hyökkäysliikkeitä; hienomotoriikkaa ei juurikaan ole.

  • Rakenteellinen kuluminen: jänteiden ja lihasten mikrovammat kumuloituvat; kollageenin ristisidosten heikkeneminen lisää repeämiä.

  • Kriittinen piste: kun pH laskee ja proteolyysi ylittää korjauskyvyn, syntyy toiminnallinen romahdus tcollapset_\mathrm{collapse}. Tätä edeltää havaittava hidastuminen, horjahtelu ja raajojen "lukkiutuminen".


4. Nekrodynamiikka (tartunta ja laumakinetiikka)
  • Tartuntakerroin (R): korreloi puremien tiheyteen, uhritiheyteen ja esteettömyyteen. Chokepointit ja korkeuserot alentavat R:ää voimakkaasti.

  • Laumat: kohdistuvat ääneen, lämpöön ja liikkeeseen; hajusteet ja mädän haju vetävät toisia yksilöitä ("swarm bias").

  • Kulumisdynamiikka: mitä aktiivisempi lauma, sitä nopeampi omaehtoinen romahdus (energia kuluu).


5. Kliininen kulku ja aikajänne
Skenaario Ilman vettä Vedellä, ei ravintoa Liikeprofiili Huomio
Nopea kulutus (kuuma + aktiivinen) 1–2 vrk 2–5 vrk Nopeasti heikkenevä; kompurointi 24 h jälkeen Kuivuminen dominoi
Perusmalli (lauha) 2–4 vrk 7–21 vrk Hidas laahustus; kiihtyvä hajoaminen viikolla 2 Tyypillisin
Talvikooma (≤ −5 °C) 3–7 vrk viikoista kuukausiin Päivällä jähmettynyt, öisin hidas Q10 ×2–×5

Johtopäätös. Klassinen hidas zombi kestää tyypillisesti viikon–pari ilman ravintoa; tämän jälkeen toiminta hiipuu ja keho kirjaimellisesti hajoaa.


6. Torjuntasuositukset (biologiasta taktiikkaan)
  1. Paastoita: estä pääsy ravintoon; pidennä välejä ja siivoa kaatopaikat.

  2. Jäähdytä: suosi kylmiä vyöhykkeitä, luo varjoja ja tuuletuskanavia, käytä jäädyttäviä etuesteitä.

  3. Kuivaa: poista seisova vesi, hyödynnä kuivattavia pinnoitteita ja tuulta; kuivuus tappaa nopeasti.

  4. Chokepointit: kavennettu portti + matala reisieste + liukas pinta → koira‑/ihmistaistelu tehostuu, sivullisriski pienenee.

  5. Melun hallinta: vältä jatkuvaa haukuntaa/ampumista; melu houkuttelee laumoja.

  6. Kenttäkortti ihmis‑koira‑yhteistoimintaan: "koirat kaatavat – ihmiset viimeistelevät"; kylmäaseet porttikaistalla, tuliase vain erillisestä korkeasta asemasta.


7. Terapeuttiset näkymät (spekulatiiviset)
  • Cas13‑antiviraali (RNA‑targetointi): LNP‑kuljetus; monikohteinen crRNA‑paneeli vähentää resistenssiriskiä.

  • Veri‑aivoeste (BBB): ratkaistava kohdennuksella (esim. transferriini‑aptameerit / reseptorivälitteinen transsytoosi).

  • Off‑target‑riski: Cas13:n mahdollinen "collateral cleavage" edellyttää tiukkaa sekvenssivalintaa ja ajallista rajausta (lyhytvaikutteiset formuloinnit).

  • Annostelu: systeeminen injektio laajalle infektiolle; paikallinen haavasuihke varhaisessa puremassa.

  • Immunostimulaatio: yhdistetään maltilliseen synnynnäisen immuniteetin aktivaatioon viruksen jäänteiden puhdistamiseksi.


8. Liite A – Termit lyhyesti
  • Apoptoosi: ohjelmoitu solukuolema; virus estää tämän.

  • Autofagia: solun oma kierrätysjärjestelmä; virus ohjaa sen selektiivisesti.

  • Lipolyysi / Proteolyysi: rasva‑/proteiinivarastojen purku energiaksi.

  • Mikroperfuusio: minimaalinen nestevirtaus, joka ylläpitää aineiden vaihtoa.

  • Q10: lämpötilan vaikutus reaktionopeuteen; −10 °C ≈ puolittaa nopeuden.


9. Liite B – Kenttäprotokolla (tiivis)
  1. Arvioi ympäristö: lämpö, vesi, melu, esteet.

  2. Muodosta choke point: portin kavennus 0,8–1,2 m; reisieste 40–50 cm; liukas lattiavyöhyke.

  3. Roolitus: koirat etulinjassa kaatoon; ihmiset takatasolla seipäillä/koukuilla viimeistely; tuliase vain ylhäältä sivusektorista.

  4. Rytmitys: 10 min työ – 20 min palautus; nesteet koirille; tassujen tarkistus.

  5. Siivous: estä ravinto/vesilähteet; poista raadot (tartuntariski) kalkilla/kuivalla peitolla.

  6. Seuranta: kirjaa lämpötila, kosteus, aktiivisuus; ennusta romahduspiste.






Man's best friend

 Zombi-invaasioon on syytä varautua ajoissa. Yksi harvemmin läpikäyty metodi selviytymiseen on oikeat kumppanit tilanteen ollessa kriittisimmillään. Ja tällä kertaa viitataan nelijalkaisiin ystäviimme eli koiriin. On syytä omien mahdollisuuksien mukaan hankkia ainakin yksi koira, mutta suositus on viiden koiran muodostama oma pikku taistelupartio. Seuraavaksi käymme läpi mitkä koirat ja miksi on tarpeen hyvissä ajoin kouluttaa ja valjastaa valmiuteen kun lopulta koittaa tuntemamme maailmanloppu zombien muodossa.

1.Kangalinkoira

Syyt on helppo luetella:  Purentavoima: yksi maailman voimakkaimmista, mitattu jopa yli 330kg:n purentavoima. Tämä tarkoittaa, että se voisi murskata zombin kallon tai raajan tehokkaasti. Koko ja massa: urokset 70–80 kg, säkäkorkeus jopa 80 cm. Zombin “kaataminen” olisi realistista. Luontainen vartiointivaisto: se on jalostettu suojelemaan laumoja susilta ja karhuilta. Ei epäröi kohdata suurempiakaan uhkia. Itsenäinen ja rohkea: pystyy tekemään päätöksiä nopeasti ilman jatkuvaa komentamista – hyödyllistä, kun kaaos on päällä. Kestävyys: se on luotu vahtimaan laumoja vuorilla ja aroilla, jopa vuorokausia kerrallaan. Ei hajoa ensimmäisestä yöstä ilman unta.

2.Dogo Argentino

Ja tässä hieman samanlaiset syyt, mutta tällä haetaan vielä enemmän hyökkäysvoimaa tilanteeseen. Tarkemmin tässä vielä perustelut: Purentavoima ja taistelutahto: erittäin vahva purenta, mutta ennen kaikkea kyky pitää kiinni eikä luovuttaa. Zombia vastaan tämä tarkoittaa, että se ei hellitä otetta ennen kuin kohde on pysäytetty. Atleettisuus ja ketteryys: isoksi koiraksi melko urheilullinen, nopea ja energinen. Se pystyisi iskemään ja väistämään osumia taistelussa. Ryhmätyö: on jalostettu toimimaan metsästyslaumassa – voisi koordinoitua muiden koirien kanssa perheen ympärillä. Kivunsietokyky: dogot on tehty jatkamaan taistelua, vaikka saisivat osumia. Zombihyökkäyksessä tämä ominaisuus korostuisi dramaattisesti. Rohkeus: ei epäröi hyökätä paljon itseään isompien kimppuun. Zombilauma ei pelottaisi, se kävisi päälle.

3.Belgian Malinois 

Seuraavaksi karvaiseen taistelupartioomme tarvitaan yksi hieman erilainen tai ainakin aiemmista kandidaateista poikkeava yksilö. Kyseessä on erikoisjoukkojen koira, nopea, älykäs ja täynnä energiaa. Ja zombiskenaariossa sillä olisi aivan omanlainen rooli. Eli syyt miksi ehdottomasti tarvitsemme tämän joukkueeseemme: Älykkyys ja koulutettavuus: yksi maailman älykkäimmistä ja tottelevaisimmista roduista. Pystyy oppimaan monimutkaisia tehtäviä – jopa erottamaan vihollisia ja ystäviä. Nopeus ja ketteryys: kuin parkour-koira. Pystyy väistämään, hyökkäämään ja pakenemaan salamannopeasti. Täydellinen vastus yksittäisille zombeille. Sotilaskäyttö: nykyisin käytössä poliisilla ja armeijassa (mm. Navy SEALs). Osoittaa, että se toimii kovassa paineessa, melussa ja kaaoksessa. Koko ja voima suhteessa ketteryyteen: noin 30 kg, mutta pystyy silti kaatamaan aikuisen miehen. Ei niin vahva kuin Kangal tai Dogo, mutta iskee paljon tehokkaammin kuin voisi kuvitella. Uupumaton energia: voi jatkaa tuntikausia, mikä zombimaailmassa on iso etu.

4.Kaukasianpaimenkoira

Nyt vuorossa on muriseva panssarivaunu, on huomioitavaa, että tällainen koira sympaattisesta ulkonäöstään huolimatta voi painaa sata kiloa. Mutta ei se pelkkä koko puolla paikkaa taistelussa zombeja vastaan vaan ne ominaisuudet mitä tällä rodulla on. Tässä olennaisimmat seikat: Massa ja koko: 60–100 kg, säkä jopa 85 cm. Käytännössä karhu koiran muodossa. Zombit saisivat vaikean vastustajan. Purentavoima: arvioiden mukaan 550–700 psi, eli murskaa luut helposti. Yksi purenta kalloon, ja zombi on entinen. Luontainen suojeleva vaisto: on jalostettu vartioimaan karjaa ja kyliä susilta, karhuilta ja tunkeilijoilta. Ei tunne pelkoa suuristakaan vihollisista. Kivunsietokyky: paksu nahka, massiivinen turkki ja luontainen sitkeys. Zombin hampaat eivät ehkä edes pure kunnolla läpi ensimmäisellä yrityksellä.  

5.Cane Corso

Tämä on listamme viimeinen, mutta voisi olla hyvin myös ensimmäisenä. Erittäin hyvä valinta monipuolisuutensa ansiosta. Jollakin tapaa paikka listan viimeisenä johtuu siitä, että ominaisuudet ovat kuin kompromissa kaikista edellä luetelluista. Eli parhaat puolet: Voimakkuus ja koko: Cane Corsot ovat massiivisia ja vahvoja suojelukoiria. Ne pystyisivät repimään ja kaatamaan yksittäisiä zombeja. Vartiointi ja varoitus: Niiden vaisto havaita tunkeilijoita olisi valtava etu. Ne varoittaisivat perhettä lähestyvistä zombeista jo ennen kuin ihmiset huomaisivat. Älykäs koira ja kunniakas historia, olivat jo muinaisen Rooman valtakunnan aikaan sota- ja taistelukoiria. Ja mitä tulee omaan perheeseen niin Cane Corso on valmis kuolemaan suojellakseen omaa perhettään. 

Lisäksi vielä muistettavaa. Armeija marssii vatsallaan eikä tämäkään lauma tee siinä poikkeusta. Isoja rotuja, joten on olennaista, että varastoit ruokaa koirille riittävästi, taistelu zombeja vastaan saattaa jatkua pitkään ja kannattaa pitää huolta, että nämä kouluttamasi karvaiset tappokoneet pysyvät energisinä. 

Joillakin valmistajilla on tarjota kevyitä kevlar-liivejä koirille. Näissä on selkeä etu tietysti se, että se tuo lisää suojaa koiralle, mutta samalla voi haitata liikkumista, hidastaa koiraa ja kaikista isoimmilla roduilla lämmittää taistelun aikana koiran kehoa merkittävästi, jolloin koiran kestävyys heikkenee huomattavasti. Eli voi olla hyvinkin perusteltua, että isoissa zombi-invaasioissa koiralle ei kannata pukea suojaliiviä päälle. Sen sijaan esimerkiksi Belgian Malinoikselle yksittäisen zombin tai muun erikoistehtävän hoitamiseen suojaliivin käyttö on perusteltua. Pitää vain muistaa, että niin ketterä kuin koira onkin niin jäädessään liivistä kiinni ja roikkumaan johonkin oksaan tai koukkuun niin omin avuin ei välttämättä pääsekään pois.

Millaisiin kaatolukemiin sitten tällaisella viiden tarkkaan valitun ja hyvin koulutetun koiran taistelujoukolla päästään? Hyvin paljon riippuu tietenkin olosuhteista, mutta itselläni on massiivinen kivitalo, jonka tontti on ympäröity rauta-aidoin, portti on vankistettu eikä normaali zombi-invaasion olosuhteissa edes murru, mutta olettakaamme, että portti olisi unohtunut auki (mitä ei oikeasti tapahdu) ja zombit pääsisivät pihallemme.

Koiria ei voi myöskään yhtäjaksoisesti tauotta pitää taistelussa vaan on tarjottava lepoa ja vuoron vaihtoja, vaikka se voi aluksi tuntua järjen vastaiselta. Mutta voin vakuuttaa, että vettä esimerkiksi kuluu uskomattomia määriä tällaisen suorituksen lepohetkillä. Konservatiivinen ja varovainen arvio koirien tehokkuudesta on 25-40 kaadettua zombia per 10 minuuttia. Ja kun sanon kaadettua niin se tarkoittaa zombia, jonka hyökkäysuhka on neutralisoitu, kuitenkaan niin, että kyseessä ei välttämättä ole lopullisesti kuollut zombie. Ja kaikki koirat eivät siis ole yhtä aikaa taistelussa, koska taisteluvuoroja täytyy jakaa, jotta joku koira on lepovuorossa koko ajan. 

Tällaisen koirajoukon teoreettinen kaatotehokkuus ihannetilanteessa on 60-80 zombia per 10 minuuttia, mutta harvoin taisteluissa sattuu näin ihanteellisia hetkiä, että kaikki onnistuu täydellisesti. Siksi on parempi käyttää hillitympiä arvioita. 

Tunnin aikana on realistista saada kaadettua ja neutralisoitua 50-80 zombia ja neljän tunnin jatkuvan piirityksen aikana voidaan päästä 200-320 kaadetun zombin lukemiin. Tarkkaile koirien väsymystä ja ruhjeita: 1. hyökkäyspäivän jälkeen taistelukapasiteetti putoaa tyypillisesti 30–50 %, ellei koiria lepuuteta kunnolla. Tassut & leukaperät: suurin rajoite pitkässä juoksussa. Säännöllinen tarkastus ja viiltojen suojaus (teippi+sukka) pitävät pelissä. Huomioi koirien aiheuttama haukunta. Meluriski on olemassa ja haukunta vetää lisää zombilaumoja luokseen. Tarkoittaa sitä, että zombihyökkästen tahti voi kiihtyä, ja se syö koirien kuntoa. Luonnollisestikaan koko taistelua ei ole tarkoitus jättää koirien varaan vaan tehdä se yhteistyössä ihmisten kanssa. Aseistukseksi suosittelen miekkoja ja seipäitä. Tämä on yleensä parempi ja turvallisempi yhdistelmä kuin tuliaseet samassa “kaistassa”. Aseen laukaus + koirien nopea, arvaamaton liike = liian iso riski osua koiraan, joko suoraan tai epäsuorasti kimmokeen kautta. Lisäksi laukausten äänet lisäävät koirien stressiä. Taistelua voi näille roduille opettaa ennakolta siten, että koira kaataa ja ihminen hoitaa tapon. Toki koirat saavat ja osaavat hyödyntää tilannetta ja pystyvät puremaan zombien kalloja murskaksi hyvin tehokkaasti.

Antiikin Kreikan runoudessa Haadesta vartioi kolmipäinen Kerberos koira. Harmi, ettei sellaista ole saatavilla, mutta toisaalta nuo viisi yllämainittua ajavat yhdessä paremmin asian. 


 

8/22/2025

I am not what happened to me, I am what I choose to become

 Parisuhde päättyi. Mummu lohdutti minua "Kyllä meressä kaloja riittää". Mutta ei mummu, ei. Monin paikoin ryöstökalastus on romahduttanut kalakannat ja kolmannes maailman kalakannoista on ylikalastettu. Joten ei mummu, ei. Tonnikalan määrä on vähentynyt 90%:a viimeisen 50:n vuoden aikana. Joten mummu ei, ei todellakaan. Kuinka pihalla sitä voikaan vanha ihminen olla. Tuollaisten takia me nykyiset sukupolvet olemme pulassa. Uskotte asiaanne mikä ei kestä millään tavalla faktan tarkistusta.

Kerroin tästä mummulle. Kerroin millainen idiootti hän on. Pidin kieltämättä hieman liian pitkän luennon ja turhan monisivuisen PowerPoint -esityksen kalastamisen sosiaalisista ja taloudellisista seurauksista. Käytiin läpi rannikkovaltioiden ruokaturvaa ja toimeentuloa. Olin vakuuttunut, että sanomani meni perille. Mutta ei, mummu katsoi minua syyttäen ja sanoi:

"Vanhoja ihmisiä tulee kunnioittaa."

Ei mummu, ei. Ei voi kategorisesti todeta noin. Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin oli julmimmillaan reilusti yli viisikymppisestä aina reippaasti yli seittemänkymppiseks. Hitlerkin vain kiihdytti yli viiskymppisenä vauhtiaan. Gary Michael Hilton, jolle lehdistö antoi lempinimeksi "The National Forest Serial Killer" suoritti yli kuuskymppisenä vielä aktiivista sarjamurhaajan tointaan. Joten mummu ei, vanhoja ihmisiä ei voi automaattisesti kunnoittaa. 

Otin fläppitaulun esiin ja piirsin muutaman kaavion mummulle. Otsikoin sen niin, että: "Yleistäminen on älyllisesti laiskaa ja yleistämällä voi päästä nopeasti johtopäätökseen ilman, että tarvitsee nähdä vaivaa yksityiskohtien tutkimiseen. Se säästää energiaa, mutta samalla se kiertää perusteellisen ajattelun ja todellisen analyysin". Luento tästä aiheesta kesti pitkälti yli kolme varttia ja myönnän, että se saattaa olla liikaa, mutta tällainen minä olen kun innostun. Olin huojentunut kuitenkin kun laitoin korkin kiinni tussiin ja tunsin, että olemme vihdoin samalla sivulla mummun kanssa. 

Mutta mummu katsoi minua lasittunein silmin. Huomasin, että hänen suutaan kuivasi, hän haparoivin käsin etsi sänkynsä vierestä hoitajan kutsukellon ja painoi sitä mielestäni turhan passiivisagressiivisesti liian monta kertaa. Pian kuulinkin jo käytävältä kenkien kopseen. Huoneeseen saapui tiukkailmeinen hoitaja, joka alkoi tivaamaan minulta, että kuka olin ja miten olin päässyt tänne laitokseen. Sitten tulivat vartijat, jotka raahasivat minut väkisin ulos ja varoittivat, että jos vielä näytän naamaani siellä niin he soittavat poliisit.

Minusta ei ole mikään ihme, että niin moni vanhus on yksinäinen. He eivät osaa arvostaa vilpitöntä seuraa. Seuraavaksi aion selvittää kuuleeko lasten suusta totuuden, matkaan kohti lähintä päiväkotia ja aion kysyä heiltä pettikö vaimoni minua kollegansa kanssa.   

 


8/21/2025

As a division of melancholy of psychology

 Reginald Ashcroft oli viranomaisten piirissä pelätympi hahmo kuin rikollisten. Ja se oli tavallaan hyvinkin ristiriitaista sillä olihan Reginald itsekin poliisi. Hän oli liittovaltion erikoisetsivä. Hän ei juurikaan yhden kalenterivuoden aikana ratkonut rikoksia, mutta ne rikokset, jotka hän ratkoi olivat niitä kaikkein vaikeimpia, sairaimpia ja väkivaltaisimpia. Reginald vaati itseltään enemmän kuin mitä normaali stipendin saanut perfektionisti osasi koskaan vaatia itseltään. Reginald oli sitoutuneempi askeettiseen elämäntapaan pahemmin kuin Diogenes Sinopelainen - sillä erotuksella, että Reginald pukeutui tyylikkäämmin. 

Harva kollega tajusi, että Reginaldin täydellisesti istuva puku oli Savile Row:lta haettu bespoke-puku. Ja niitä oli Reginaldilla useampia, yleensä hiilenharmaita, mutta oli joukossa pari sellaista missä oli huomaamaton liituraita. Niissä oli täydellinen istuvuus, joka korosti Reginaldin hyvin alhaista rasvaprosenttia jäntevän vartalon ympärillä. Reginald ei näyttänyt perinteisessä mielessä uhkaavalta, hän ei ollut lihaskimppu, jonka parransänki korosti jykevää leukalinjaa. Ei todellakaan, Reginald näytti enemmän antiikin Kreikan aikaiselta miespatsaalta, joka on paastonnut hieman liian pitkään. Reginaldin ulkonäkö ei tehnyt hänestä uhkaavaa. Se oli sen sijaan se jokin mikä piili hänen sisällään ja minkä ihmiset ympärillä vaistosivat alitajuisesti. Reginald pystyi vaientamaan puheensorinan cocktailkutsuilla pelkästään astumalla huoneeseen. Eikä hän ollut siitä vaivaantunut itse vaan päinvastoin hän nautti jollakin sadistisella tavalla tuosta. Yksi hänen kollegoistaan joka oli joutunut työskentelemään Reginaldin kanssa yhden sarjamurhaajatapauksen ympärillä oli kuvannut poliisiystävilleen Reginaldin olevan kuin Gestapon ja Hannibal Lecterin äpärälapsi, jota ei ole koskaan kastettu kirkossa papin toimesta vaan uitettu Styx-virrassa Keres-hengen varjeluksessa.

Mutta ei Reginald varsinaisesti paha ollut ja sitä paitsi pahuus itsessään oli Reginaldin mielestä hyvin subjektiivinen asia, yleensä ajan hengen määrittelemä moraalinen kuriositeetti lähinnä. Reginaldin uhkaavuus ei tullut hänen pahaenteisyydestään vaan äärettömän terävästä älystä ja pistävästä katseesta. Hän murskasi epäiltyjä kuulusteluissa tavalla, joka ajoittain oli enemmän aivopesua kuin perinteistä kuulustelua. Hänen käyttämät psykologiset keinot olivat hyvin kyseenalaisia ja murskasivat monen epäillyn psyyken peruuttamattomalla tavalla. Reginald ei harrastanut small talkia, sen sijaan hän viljeli kognitiivista uudelleenkehystämistä. Hän ei kysellyt epäillyn motiiveja vaan hänen puheensa vilisi kaksoissidoksia, sanoman uudelleenkohdentamista, meta-kommentointia ja kaikki tämä tähtäsi pitkän aikavälin hallintaan. Hänen käyttämänsä gaslighting oli niin taitavaa, ettei häntä koskaan edes syytetty sen käyttämisestä. Joku voisi kutsua Reginaldin takaa kommunikoida emotionaaliseksi dominanssiksi, mutta aidommin kyse oli emotionaalisesta sadismista. 

Ja tätä kaikkea hänen ulkoinen olemuksensa täydensi ja vahvisti. Hyvä ryhti, vakaa, rauhallinen, mutta ei missään nimessä hidas liike. Katsekontakti oli energiaa imevä, äänenkäyttö oli vaimeaa, mutta voimakasta. Sanat mitä hän käytti olivat yksinkertaisia, kauniita, sivistyneitä ja kylmiä. Koskaan hän ei kiroillut. Tai olisi saattanut, jos olisi menettänyt malttinsa. Mutta miten saada sellainen mies hermostumaan, joka harvinaiset vapaaillat vietti kuunnellen Die Meistersinger von Nürnbergia? Mies joka heräsi aamuisin klo 4:30 vain mennäkseen jääkylmään kylpyammeeseen. Mies joka ei juonut aamuisin kahvia (se oli massoille tarkoitettu) vaan tuorepuristettua sitruunamehua, johon oli raastettu inkivääriä. Ei sellainen mies sadattele, joka on hylännyt futon-patjan liian elitistisenä vaan nukkuu yöt tatamilla maaten pellavalakana peittonaan. 

Hän oli sukunsa mustalammas. Eikä hän sitä hävennyt. Päinvastoin hän oli ylpeä, että oli hylännyt vaurauden ja turvallisen uran psykologian parissa. Hänen isänsä sen sijaan oli hänelle katkera. Hintalappu, jonka muodosti sisäoppilaitos 5-vuotiaasta aina 25-vuotiaaksi yliopiston kesken jättäneestä esikoisesta oli sievoinen summa. Ei se toki konkurssia tehnyt Ashcrofteille likimainkaan, mutta se kiittämättömyys minkä Reginald antoi kasvoiltaan paistaa joulupöydässä vuosia sitten oli anteeksiantamatonta. 

Ja kenenkään ulkopuolisen oli vaikea sitä ymmärtää. Hän oli kiistatta lahjakas, kenties yksi lahjakkaimmista koskaan mielen tieteiden piirissä. Miksi hän ei jatkanut yhdessä isänsä kanssa menestynyttä praktiikkaa ja tutkijan uraa. 

Syy oli lopulta varsin yksinkertainen. Reginaldia ei kiinnostanut pelastaa ihmisiä. Häntä kiinnosti nitistää konnia. Hänen tavoitteenaan oli jonain päivänä päästä kuulustelemaan jonkun roistovaltion diktaattoria. Yksi tapaaminen riittäisi ja tuo ihmishirviö hirttäisi itsensä ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Reginald ei luottanut oikeuslaitokseen, se oli hidas ja nykyaikainen paisunut lakiviidakko oli tehnyt mahdolliseksi sen, että pätevä juristi löysi aina jonkun muotovirheen, minkä varjolla syytetty pääsisi vapaaksi. Mutta jos Reginald saisi kuulustella niin mitään tuomiota ei tarvittaisi. Epäillyn sielu olisi puristettavissa kuivaksi muutamassa tunnissa kunhan vain tietäisi mistä traumasta lähteä uhria kurittamaan.  


 

8/20/2025

Night moves beneath the planets

 Mitä se elämäkin sitten on? Luulisi tuon olevan retorinen kysymys, mutta ei, ihan aito ja vilpitön hämmästyksen aihe tämä on. Jos minut herätettäisiin keskellä yötä vastaamaan tähän niin sanoisin, että elämä on joidenkin asioiden tekemistä, jotta saa maksettua joitakin laskuja. Ja en halua ajatella, että elämä ei ole elämä, jos ei ole kiivennyt vuorelle tai vaeltanut läpi jäätikön tai purjehtinut merellä missä ei näy maata horisontissa tai kiertänyt Kaukoitää pelkän repun kanssa. Kaikki tuollainen on enemmän tai vähemmän hyväosaisen yksilön yritys täyttää reikää sielussa ja minulla ei siihen tarvetta. Enkä siis tuomitse, jos joku haluaa lähteä viidakkoon kokemaan jotain aitoa ja opettaa alkuasukkaalle englantia, mutta minusta tuollaisessa on pieni vivahde etuoiketetun yksilön halua todistaa muilla ja itselleen jotain. 

Jotain sellaista vastenmielistä on nykyisessä ”elämyspakossa”, jossa aitous ja merkityksellisyys mitataan eksoottisten kokemusten kautta. Siinä on helposti mukana se vivahde, että kyse on oikeasti etuoikeutetun ihmisen mahdollisuudesta ostaa kokemus ja pukea se sisäiseksi kasvuksi. Ironista tässä on se, että se on kuitenkin rehellisesti koettu merkityksellinen hetki tällaiselle yksilölle. Eikä hän koe, että se on pelkkää näytösluontoista todistelua. Siksi tuollainen ei minusta voi olla elämää, koska se on enemmän itsepetosta, johon uskoo täysillä

Elämä ei muutu vähemmän elämäksi, jos ei ole koskenlaskenut Himalajalla tai ottanut selfietä Machu Picchulla. Elämä voi olla yhtä täyttä siinä, että tekee arkisia asioita, kasvattaa lapsensa, pitää huolta ystävistään, löytää kauneutta tavallisessa. Se ei ole vähemmän arvokasta vain siksi, ettei siihen liity suurta seikkailua. Mutta, mutta, mutta... Eihän sekään voi olla elämää, että selviää arjesta ja on onnellinen.

Joku sanoi, että elämässä parasta ovat lapset, varsinkin omat. Se kun näkee ensimmäisen askeleen tai pienokainen ottaa kädestä kiinni sinua, kun häntä pelottaa tai nukahtaa syliisi pitkän päivän päätteeksi niin siinä on se elämän tähtihetki ja kaikki rakkaus suurimmillaan. 

Mutta minusta on hieman kyseenalaista, jos elämässä on kyse jonkun toisen elämästä. Siis olkoon kyse vaikka oman lapsen elämästä. Että minun elämäni suurimpia hetkiä on, että kun joku toinen ottaa askeleen tai ajaa pyörällä ensimmäistä kertaa. Olenhan minäkin jonkun lapsi. Missä on minun itseni itselleni antamat suuret tunteet ja kokemukset. 

Oikeasti minun ei pitänyt puhua elämästä. Tarkoitus oli puhua taiteesta. Mutta huomasin, että kyseessä on sama asia. Haluan luoda sellaista taidetta mitä kukaan ei ole vielä luonut. En jaksa yrittää tehdä samaa kuin Claude Monet tai Gustav Mahler. Enkä kyllä pystyisikään. Mutta vaikka osaisin niin miksi toistaa se mikä on jo tehty. Miksi kirjoittaa puhtaan yksinkertaisen kauniisti niin kuin Hemingway? Mielestäni pitäisi löytää taiteesta - tai elämästä - jotain mitä ei ole vielä löydetty. Siitä voisi olla iloa muillekin, mutta varmasti ainakin itselle. Huvittavaa, että niin moni tavoittelee onnellisuutta elämässä. Koska onnellisuuden mukana tulee suru, ilman toista ei voi olla toista. Ja sitten vielä sanotaan, että pitäisi olla kiitollinen kaikista näistä tunteista ja koettelemuksista. Että elämä on arvokas. Että jokainen tunne on lahja. Nietzsche sanoi, että elämä ei ole onnellisuutta, vaan voiman tuntoa – sitä että sanotaan kyllä olemassaolon painolle, myös sen tuskalle. Mutta ei tuossakaan ole järkeä. Että pitää vaan ottaa kaikki vastaan ilman vastarintaa. Toisaalta Camus taas muistutti, että vaikka maailma on absurdi, kapina sitä vastaan luo merkityksen. Mutta jos mietin sitä kapinaa mitä Ted Bundy harrasti niin en ole varma tuostakaan.

Ehkä elämä, tai taide, ei ole sitä mitä me siitä teemme – vaan mitä jää jäljelle, kun kaikki selitykset ja perustelut on poltettu loppuun.


 - - - - - - - -
 
Writer's testimony:

That text above was written with Francis Bacon’s Three Studies for Figures at the Base of a Crucifixion in mind. Like Bacon’s triptych, it unfolds in three movements, each one circling the same unanswerable question: What is life?

Bacon painted figures that are less human beings than distortions of anguish, creatures that scream rather than speak. Similarly, the text resists offering a clean definition of life; instead, it presents three distorted shapes of meaning:

  1. The pursuit of experience – exposed as self-deception masquerading as authenticity.

  2. The comfort of family and children – questioned as living vicariously through another’s life.

  3. The refuge of art and philosophy – where even Nietzsche and Camus fail to give solid ground.

Each section undermines the one before it, leaving only fragments, like Bacon’s figures who share no common body but only the suggestion of one.

In Bacon’s work, the crucifixion is emptied of redemption: no Christ, no salvation, only grotesque witnesses at the base of an absent cross. In this text, too, consolation is withheld: Nietzsche’s affirmation is doubted, Camus’ rebellion is tainted by Bundy’s cruelty. What remains is not clarity but residue – a suggestion of meaning after all explanations have burned out.

Thus the text, like Bacon’s triptych, becomes less an answer than a wound. Both suggest that life—and art—is not a fixed shape but a scream stretched across silence. 

The Perfect Crime

Plagiarism is cheap imitation, but the perfect crime is something else. It is the act of stealing an original work in such a way that no one can suspect the theft. Not because the result is identical, but because the form has shifted. Oil paint has vanished, replaced by the rhythm of keystrokes. Brushstrokes have been exchanged for words, the grotesque flesh of a scream translated into the fractured reasoning of an essay.

This is no longer a copy but a distortion, carrying the shadow of the original without its body. It is a crime without culprit and without victim – only a trace that now lives on its own.

 

The Geometry of Everyday Light

8/19/2025

Tiberius & Gaius Gracchus

Poliittisia kohuja on kiva seurata sivusta. Milloin joku poliitikko on vuosia sitten kirjoittanut jotain jonnekin hämärään blogiin tai milloin joku poliitikko on tanssinut humalassa. Tällaisia juttuja media tarjoilee ja nähtävästi näitä kansa haluaa kuulla ja nähdä. Harmillisen vähän sen sijaan saa lukea juttuja hiljaisesta varallisuuden siirtomekanismista.  

Kyseessä on "ikiliikkuja" joka varmistaa sen, että rikkaat rikastuvat aina. Ja kukaan yksittäinen henkilö ei ole tätä tekemässä. Olennaista sen sijaan on se, että mitkään tahot yksissä tuumin eivät ole tätä pysäyttämässä tai edes jarruttamassa.

Otetaan kolhuja saanut ruuvimeisseli käteen ja puretaan tuon systeemin koneisto paloihin niin se on helpompi ymmärtää.  

Rahapolitiikan virallinen tavoite:

Keskuspankit (EKP, Fed jne.) lupaavat tehtäväkseen hintavakauden (inflaation hallinta) ja talouden tasapainottamisen. Korkoja lasketaan, jotta yritykset investoisivat, kotitaloudet uskaltaisivat kuluttaa ja ottaa lainaa ja näin talous pysyisi kasvussa. Sehän on kivaa, palkat nousevat ja ihmisillä on varaa ostaa pikamuotia ja käydä ravintoloissa syömässä, eihän tässä voi olla mitään vikaa. Markkinataloudessa on vain se huono puoli, että kaikki tuo johtaa myös hintojen nousuun. Sitten onkin pakko nostaa korkoja, jotta inflaatio ei karkaa käsistä.
 
Käytännössä vaikutukset näkyvät siis näin:
 
Kun on alhaiset korot → velkaantuminen lisääntyy: ihmiset ottavat isoja lainoja (asunto, auto, yritys). Kun koittaa korkojen nousu → maksukyvyttömyys lisääntyy: kun korot nousevat, monet ihan tavalliset ihmiset joutuvat myymään omaisuuttaan, käyttämään säästöjään lainanmaksuihin ja luopumaan toisinaan pakon edessä ainakin osasta omaisuudestaan. Kuka tästä hyötyy? -Tietenkin ne varakkaat, joilla on likviditeettiä (käteistä, sijoituksia), voivat ostaa esimerkiksi pakkomyyntikohteet halvalla ja tehdä pörssissä ostoja edullisesti, kun yhtäkkiä ihmiset myyvät pakosta osakkeitaan. 

Onko tämä kaikki tarkoituksellista?

Virallisesti ei. Keskuspankit eivät myönnä pyrkivänsä keskittämään varallisuutta. Mutta ei keskuspankkien tarvitsekaan myöntää. Sillä tässä markkinataloudessa on rakenteellinen vinouma. Rahapolitiikka hyödyttää aina eniten niitä, joilla jo on pääomia. Kun korot laskevat, varallisuusarvot (osakkeet, kiinteistöt) nousevat → miljardöörit rikastuvat suhteessa enemmän. Ja kun korot nousevat, pienituloiset velalliset kärsivät eniten → heiltä siirtyy omaisuutta varakkaille. Eli kaikissa talouden suhdanteissa rikkaimmilla on mahdollisuus hankkia lisää omaisuuseriä. Ja tätä voisi kuvata ikään kuin hiljaiseksi varallisuuden siirtomekanismiksi. Kenenkään ei tarvitse ottaa tästä vastuuta tai tuntea syyllisyyttä, tämä mekanismi toimii itsestään.

Mitä kriittiset taloustieteilijät sanovat tästä kaikesta? Jotkut taloustieteilijät kutsuvat tätä “luokkasodaksi korkojen kautta”.
Toiset sanovat, että se ei ole salaliitto vaan järjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus: raha itsessään palkitsee niitä, joilla jo on sitä.
Yhteenveto: Rahapolitiikka ei ehkä tietoisesti pyri keskittämään varallisuutta, mutta sen rakenteellinen logiikka tekee juuri sen. Lopputulos on sama kuin jos se olisi suunniteltu niin.
Ja jotta tämä ei jäisi tähän niin olemassa myös aktiivista poliittista päätöksentekoa tätä vauhdittamassa. Esimerkkejä olisi monia, mutta otetaan suht tuore käsittelyyn ja miksi se on varallisuuden keskittämistä?
Osakesäästötilin (OST) sisällä voi tehdä osakekauppaa ilman veroseuraamuksia. Aiemmin maksisumma mitä sinne voi tallettaa oli 50.000 euroa. Vuodesta 2024 lähtien sinne on voinut tallettaa 100.000 euroa. Ja tämä hyödyttää eniten niitä, joilla on varaa sijoittaa.
Jos pystyt siirtämään kymmeniä tuhansia euroja sijoituksiin, olet jo valmiiksi varakkaampi keskivertokansalaiseen verrattuna.
100 000 €:n raja ei tuo mitään uutta hyötyä pienituloiselle, joka ei saa säästöön edes muutamaa sataa kuussa. Samaan aikaan vuonna 2024 tehtiin leikkauksia työttömyysturvaan (monien muiden leikkausten ohella).
Lopputulos tästä kaikesta on seuraavanlainen. Leikkaukset työttömyysturvaan kohdistuvat suoraan niihin, joilla on vähiten varallisuutta ja eniten riippuvuutta perusturvasta.
Ylin 10 % saa entistä edullisemmat verovapaat mahdollisuudet kasvattaa varallisuuttaan.
Alin 10–20 % menettää ostovoimaa ja turvaa, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan säästää tai sijoittaa tulevaisuudessa.
Tämä kasvattaa varallisuuseroja → varallisuus keskittyy entistä enemmän niille, joilla sitä jo on.

Tällä kaikella on lisäksi merkittävä symbolinen sanoma.
Se viestii, että “sijoittaminen” nähdään palkittavana hyveenä, mutta “työttömyys” rangaistavana heikkoutena. Järjestelmä siis ei vain siirrä rahaa, vaan rakentaa moraalista hierarkiaa varallisuuden ympärille.

Tämä on poliittinen versio siitä, mistä puhuttiin hiljaisen varallisuuden siirtomekanismin kohdalla: ei ehkä suoraan suunniteltu salaliitto, mutta päätösten rakenne tekee saman – varakkaiden asema vahvistuu, köyhien heikkenee.

 Puhutaan vielä keskuspankeista ja otetaan tarkasteluun suurin ja kaunein eli FED. 
FEDin rakenne on mielenkiintoinen. FED ei ole täysin valtiollinen laitos, mutta ei myöskään yksityinen pankki. Se on omistukseltaan hybridi: Keskuspankin “poliittinen” osa on julkinen (Board of Governors, presidentin nimittämät jäsenet, jotka senaatti vahvistaa). Lisäksi on 12 alueellista Federal Reserve Bankia, jotka ovat juridisesti eräänlaisia yksityisiä yhtiöitä. Niiden “osakkeet” omistavat jäsenpankit (yksityisiä liikepankkeja).
No miten tämä käytännössä toimii? Jäsenpankkien on pakko omistaa osakkeita alueellisessa FED-pankissa, jos ne haluavat kuulua järjestelmään. Mutta nämä osakkeet eivät anna tavallista omistajan valtaa. Ne eivät esimerkiksi oikeuta myymään osuutta tai keräämään rajatonta osinkoa. Laki määrää, että osinkotuotto on rajoitettu (nykyään noin 6 %). Käytännössä suurimmat amerikkalaiset pankit (JPMorgan Chase, Citibank, Bank of America jne.) ovat näitä osakkeenomistajia.

Tiivistetään hieman, jotta saadaan tämä himmeli jotenkin hahmotettua. FEDin johto (Board of Governors) on siis valtion kontrollissa. Ja FEDin alueelliset pankit ovat jäsenpankkien omistamia, mutta vahvasti säädeltyjä. Lopputulos on sellainen, että FED on julkisen ja yksityisen hybridi, mikä tekee siitä epäluulojen kohteen.
Siksi jotkut sanovat “pankit omistavat FEDin”, toiset sanovat “valtio omistaa FEDin”. Totuus on: molemmat omistavat palasia siitä, mutta kumpikaan ei täysin. Ja koska FED on vahvasti kytköksissä niin valtioon kuin yksityiseen puoleen on syytä kysyä, että eikö tämä yksityinen omistus FED:ssä johda siihen, että FED:n kannattaa harrastaa sellaista rahapolitiikkaa, joka palkitsee omistajia "hiljaisen varallisuuden siirtomekanismin" kautta? Ja eikö varakkaimmilla ole mahdollisuus antaa vaalirahoitusta sellaisille henkilöille, jotka tukevat tätä varallisuuden keskittymistä sitten aikanaan kun pääsevät vaalien kautta poliittiseen valtaan? Köyhät eivät muutenkaan äänestä, joten heitä ei tarvitse tässä leikissä kuunnella. 
Ja vastaus on tosi yksinkertainen. 
Juuri tähän pisteeseen monet kriittiset taloustieteilijät ja aktivistit päätyvät: rahapolitiikan logiikka ruokkii itseään.
On selvää, että FED:n ja omistajien intressit kohtaavat, eivät välttämättä virallisissa kokouksissa, mutta viimeistään golfkentällä. Vaikka siis jäsenpankkien “osakeomistus” ei anna klassista valtaa, ne ovat kuitenkin sisällä järjestelmässä ja pitää muistaa, että kokouspöydässä ei istu pankki vaan siellä on aina nahkatuolin päällä ihminen. Ihminen, jolla on kytkökset ja intressit. Eli koska rahapolitiikan sivuvaikutukset (kuten varallisuusarvojen nousu alhaisten korkojen aikana) hyödyttävät eniten niitä, joilla jo on suuria sijoitusomaisuuksia → järjestelmä palkitsee omistajiaan rakenteellisesti. FED ei ehkä tietoisesti “pelaa pankkien ja niiden omistajien pussiin”, mutta sen ratkaisut osuvat systemaattisesti samaan suuntaan kuin pankkien ja niiden omistajien edut.
Mutta olihan tässä vielä se, että FED:ssä on se julkinen puoli. Se mikä on poliitikkojen hallinnassa. Eihän tässä voi olla mitään riskiä, koska eihän ihmiset äänestä huonoja vaihtoehtoja... Vaaleissa nykyaikana on vain yksi ongelma. Nimittäin raha. Kampanjointi maksaa tolkuttomasti. Vaalirahoituksen kytkös astuu tässä kohtaa näyttämölle. Suurimmat pankit, sijoitusrahastot ja miljardöörit voivat käyttää vaalirahoitusta varmistaakseen, että poliitikot nimittävät “oikeanlaisia” ihmisiä FEDin johtoon tai muutenkin tukevat nykyistä rahajärjestelmää. Tämä ei ole “savuavat aseen” -tyyppistä korruptiota, vaan hiljaista vaikutusvaltaa: se, mitä pidetään “vastuullisena talouspolitiikkana”, sattuu olemaan sama, mikä hyödyttää varakkaimpia.
Ei unohdeta köyhiä, kuunnellaan heidän näkökulma vielä. Tutkimukset vahvistavat kamalan tosiasian: köyhät äänestävät vähemmän. Tämä tarkoittaa, että heidän äänensä eivät paina yhtä paljon, joten poliitikoilla ei ole yhtä suurta painetta tehdä heitä hyödyttäviä päätöksiä. Lopputulos on se, että nykyjärjestelmässä ei ole tasapainottavaa voimaa, vaan vaikutusvalta kasaantuu niille, jotka jo omistavat sekä pääoman että poliittiset verkostot.
 Näin muodostuu ikiliikkuja: rahapolitiikan sivuvaikutukset + vaalirahoitus + köyhien passiivisuus = hiljainen varallisuuden siirtomekanismi, joka näyttää luonnonlailla etenevältä, vaikka se on poliittinen ja ihmisten luoma järjestelmä. 

 Ja vaikka tuossa purtiin kulmahampailla FED:n rakennetta niin aika näppärä se on EKP:nkin rakenne. Johdossa on paljon entisiä poliitikkoja, lähinnä entisiä ministereitä. Tämä voisi herättää keskustelua siitä, missä määrin poliittinen tausta vaikuttaa rahapoliittisiin päätöksiin. Ja jos olisi voimia niin tutkittaisiin vielä millaista on “soft corruption” tai “influence laundering”. Lyhyesti siitä voi mainita sen, että se on epäsuoraa korruptiota. Siinä ei lahjota suoraan poliitikkoa vaan hänen lähipiiriään. Nämä epäsuorat lahjukset, joita kutsutaan usein kolmannen osapuolen hyödyksi, voivat olla jopa kierompia kuin suorat. Ne ovat taitavasti naamioitu. Poliitikko voi sanoa rehellisesti: “Minä en ole saanut rahaa.” Totta – mutta joku läheinen on saanut.

Lisäksi näiden todistamisen vaikeus on suuri. Lahjuksen osoittaminen rikolliseksi vaatii yleensä, että voidaan näyttää toteen suora vaihdanta (“raha → päätös”). Jos hyöty ohjataan vaimolle, lapselle, serkulle, jopa ystävän yritykselle, ketju on paljon vaikeampi todistaa.
Eikä pidä väheksuä kulttuuria, joka tekee tämä hyväksyttäväksi. On ihan arkipäivää, väittää rahaliikenteen olevan “verkostojen tukemista” tai “hyväntekeväisyyslähtöistä lahjoittamista”, vaikka oikeasti nämä toimivat kulisseina. Se, mikä yhdessä kontekstissa olisi korruptiota, toisessa yhteydessä se voidaan nähdä vain “suosimisen” tai “verkostojen” seurauksena.''
 
Mitään uutta tässä ei ole. Esimerkkejä löytyy ainakin jo Antiikin Roomasta lähtien mitä seuraa, kun varallisuus keskittyy liikaa. Kun varallisuutta keskitetään poliittisilla päätöksillä niin eriarvoisuus kasvaa. Tämä luo yhteiskuntaan kasvavaa katkeruutta ja epäluottamusta järjestelmää kohtaan. Historia opettaa, että tällainen kehitys voi murentaa demokratiaa ja avata oven populismille, autoritaarisuudelle tai suoranaiselle väkivallalle.

Oliko tämä kaikki vain vihaista vallankumouspuhetta vai onko näitä asioita tutkittu? Jos siis kaipaat lisää lukemista niin Economic inequality is a strong predictor of democratic erosion — tutkimus PNAS-julkaisussa osoittaa, että tuloerot korreloivat vahvasti demokratian heikkenemiseen niin kehittyneissä kuin kehittyvissä maissa.
Taloudellinen eriarvoisuus laskee demokratian tukea yksilötasolla — sekä objektiivinen että subjektiivinen eriarvoisuuden kokemus heikentää demokratiaan uskoa .
Pääoman tuotto ylittää talouskasvun — Thomas Piketty osoittaa kirjassaan Capital in the Twenty-First Century, että tämä dynamiikka johtaa varallisuuden keskittymiseen ja heikentää demokratiavalmiutta.
Rikkaiden vaikutusvallan ongelma — Tutkimus (Princeton ja Northwestern) osoittaa, että varakkaiden intressit näkyvät enemmän kuin tavallisen kansalaisen, mikä heikentää tasa-arvoista poliittista osallistumista.
 Jakavan verojärjestelmän vaikutus — Tutkimus 37 OECD-maassa (panela-data) osoittaa, että progressiivinen verotus ja julkiset menot voivat vähentää tuloeroja jopa 22 % .
 Kuitenkin institutionaalinen kyvykkyys vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti eriarvoisuutta pystytään vähentämään.
Uskottavuus rikkaiden vallasta — Artikkeli The Guardianissa nostaa esiin Bidenin varoitukset oligarkiasta ja miljardöörien vaikutusvallasta politiikassa ja yhteiskuntaan.
Plutopopulismi Yhdysvalloissa — Vox-artikkeli tuo esiin, miten demokratia kamppailee eriarvoisuuden ja miljardöörien vaikutusvallan takia.
 
Näyttö osoittaa selkeästi, että taloudellinen eriarvoisuus ja varallisuuden keskittyminen heikentää demokratian legitimiteettiä ja kansalaisten sitoutumista sekä tarjoaa taloudelliselle eliitille suhteellista poliittista ylivaltaa. Eihän tähän oikein ole muuta vastalääkettä kuin tehokkaat ja institutionaalisesti toimiva politiikka. Käytännössä se tarkoittaa progressiivista verotusta ja vahvoja julkisia palveluita tasa-arvon edistämiseksi. 
 
Ja tässä on syy miksi minkään hallituksen ei kannata pyrkiä täydelliseen työllisyysasteeseen, koska niin kauan kun keskiluokalla on pelko pudota alemmas ei synny kapinaa eliittiä kohtaan. Täystyöllisyys on eliitin näkökulmasta uhkaava tila. 
Pelko pitää kansan kurissa paremmin kuin laki ja järjestys. Jos ihmisillä on aina riski pudota alemmas, he sietävät myös eriarvoisuutta paremmin. Pelko työttömyydestä tekee keskiluokasta varovaisen ja vähemmän halukkaan haastamaan järjestelmää.
Pääoma ei halua luopua harvoista valttikorteistaan, työnantajien neuvotteluvoimasta pidetään kiinni. Järjestelmä tarvitsee "työttömyysreservin", sillä se pitää palkat kurissa ja osinkovirrat tasaisina.
 Jos kaikilla olisi töitä, työntekijöiden neuvotteluvoima kasvaisi, palkat nousisivat ja eliitin voitot pienenisivät.
Täystyöllisyyden poliittinen riski on myös olemassa, tämä ei ole siis pelkkä pääoman peikko. Historia osoittaa, että tilanteissa, joissa kansalaisilla on turvattu toimeentulo ja liikkumatilaa (esim. hyvinvointivaltion kulta-ajat), syntyy myös voimakkaampia kansanliikkeitä ja protestikulttuuria.
Kun perusturva on olemassa, ihmiset uskaltavat ottaa riskejä — myös poliittisia.
Seurauksena tästä kaikesta on se, että hallitukset (tai tarkemmin: niiden taustalla olevat taloudelliset voimat) eivät välttämättä tietoisesti päätä pitää työttömyyttä yllä.
Mutta käytännössä talouspolitiikan valinnat (korkojen nosto, julkisten menojen leikkaukset, työttömyysturvan heikennys) luovat aina tietyn “kurinpidollisen” työttömyyden tason, joka hyödyttää eliittiä.
Ja tämä on se “näkymätön sopimus” pääoman ja poliitikkojen välillä. Tässä toki pitää olla tarkkana, koska liian korkea työttömyys ja siitä on usein seurauksena yhteiskunnallinen kaaos ja kapina. Toisessa äärilaidassa täystyöllisyys, jolloin seurauksena palkkavaatimukset kasvavat ja mahdollisesti eliitin vallan haastaminen alkaa konkretisoitumaan. Parasta on siis tavoitella kohtalaista työttömyyttä. Se on taloudelliselle eliitille optimaalinen, koska pelko pitää ihmiset kuuliaisina, mutta järjestelmä säilyy vakaana.
 

 
  

8/18/2025

Dark Psychology Toolkit

 Joskus ei riitä, että osaa puolustaa itseään ilkeitä ihmisiä vastaan vaan olisi hyvä osata kouluttaa näitä ilkeitä ihmisiä ja saada heidät kenties muuttumaan hieman paremmiksi. On muutamia suhteellisen yksinkertaisia tapoja kouluttaa muita. Tämä siksi, että ihminen on hyvin sosiaalinen eläin ja altis vuorovaikutukselle. Toisaalta nämä menetelmät on hyvä osata siksikin, että huomaat, jos joku käyttää näitä sinuun tahtomattasi.

Tehokkaampia psykologisia menetelmiä tilanteiden hallintaan:
 
1. Kognitiivinen uudelleenkehystys (reframing)

Et kiistä toisen sanoja, vaan annat niille uuden merkityksen.

  • Hän: ”Sä oot idiootti.”

  • Sinä: ”Kiitos, että huomaat mun yksinkertaisuuden. Se pitää asiat selkeinä.”
    Seuraus: Hän menettää otteen, koska hyökkäys muuttuu yllättäen hyväksynnäksi.


2. Viestin uudelleenkohdistaminen (redirection)

Siirrät keskustelun fokuksen täysin muualle.

  • Vastaat solvaukseen kysymyksellä: ”Miksi tämä on sulle niin tärkeä aihe?”
    Seuraus: Nyt hän joutuu puolustamaan itseään, ei hyökkäämään sinua kohti.


3. Odottamaton liittoutuminen

Yllätyt ja näytät olevan samaa mieltä – mutta käännät sen häntä vastaan.

  • Hän: ”Sä oot täysi pelle.”

  • Sinä: ”Ihan totta – ja silti saan sut käyttämään näin paljon energiaa minuun.”
    Seuraus: Tämä tekee hyökkääjästä tahattoman ”fanisi”.


4. Double bind (kaksoissidos)

Annat hänelle vain huonoja vaihtoehtoja.

  • ”Joko jatkat tätä ja näytät lapselliselta, tai lopetat ja myönnät, ettei sulla ollut mitään oikeaa pointtia.”
    Seuraus: Molemmissa hän häviää.


5. Meta-kommentointi

Et vastaa sisältöön vaan itse dynamiikkaan.

  • ”On kiinnostavaa, että sä haluat käyttää solvauksia keskustelun välineenä. Mitä se kertoo susta?”
    Seuraus: Hänestä tulee keskustelun kohde, ei sinusta.


6. Yllätyksellinen käänne

Toimit täysin odottamattomasti → naurat, taputat, kiität.

  • Solvaus muuttuu farssiksi, koska odotettu dynamiikka (hyökkäys vs. puolustus) katoaa.


7. Pitkän aikavälin hallinta
  • Priming: Ennen konfliktia annat itsestäsi vahvan, tyynen ja arvokkaan kuvan, jolloin kaikki myöhempi käytöksesi tulkitaan tämän kehyksen läpi.

  • Gaslighting light-versiona: Saat toisen epäilemään omaa reaktiotaan (”Et sä oikeasti tarkoittanut tuota – sä vaan purit omaa turhautumistas”).

     Ja lopuksi varoitus:

    Nämä menetelmät ovat psykologista manipulointia. Ne voivat olla erittäin tehokkaita, mutta jos niitä käyttää väärässä paikassa (esim. työpaikalla väärää ihmistä vastaan), seuraukset voivat kääntyä sinua vastaan. Nämä keinot eivät ole rakentavaa vuorovaikutusta varten. Nämä ovat hätävarjelun välineitä tilanteisiin, joissa kohtaat aggressiivisuutta, manipulointia tai vallankäyttöä. Käytä vain, jos haluat hallita tilannetta hinnalla millä hyvänsä

 


Back to the rain

Sisällysluettelo:  Pötypuhe on vaarallista – se rakentaa järjestelmiä, joihin ihmiset alkavat uskoa. Äly on aikamme uusi valuutta, mutta ...