Panin peliin koko elämän

Kaikki riippuu vertailukohdasta.
Nytkin olen onnellinen, jos ajattelen vain tätä hetkeä.
Pieni huoli kasvaa heti sisälläni, jos mietin huomista, puhumattakaan siitä mitä kuvittelen elämän olevan kymmenen vuoden päästä.

Mutta olen onnellinen.

Olen kun niin sanon itselleni oikein monta kertaa.
Ei vain pidä miettiä mennyttä. Ei pidä varsinkaan miettiä sitä, että minulla oli joskus luvassa erilainen tulevaisuus. Uskomatonta, mutta luvassa oli oikein hieno tulevaisuus. No, minä hylkäsin sen aikanaan. Vähän kuin mies, joka ei lopeta kasinolla blackjackin pelaamista ajoissa. Joskus se viimeinen kortti vain vie kaiken. Mutta miksi syyttää kohtalon kasinoa & sattuman kortteja, jos itse laittaa kaikki panokset yhdellä kertaa likoon... Niin kuin minä tein.
Ja tulen tekemään jatkossakin, koska mitä hävittävää tässä enää on?

P.S.Tästä meinasin kirjoittaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Solipsismi

Vuelos de la Muerte

Sille ei voi mitään.

Viikonloppuna menin nukkumaan yhden kauniin tytön kanssa. Taisimme vähän halata/suudella/hymyillä ja sen semmoista, mitäpä siitä sen enempää kertomaan. Eihän siinä sitä paitsi ole edes mitään ihmeellistä. Se mikä minua hieman hämmästytti nukkumaan menemisen sijaan olikin itse herääminen aamulla.
Voisi nimittäin kuvitella, että sitä heräisi saman ihmisen vierestä. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että olisin ollut humalassa yöllä sänkyyn mennessä ja aamulla karu ja ankara totuus olisi paljastunut. Vaan se mitä tapahtui niin aivan kirjaimellisesti henkilö vieressäni oli eri kuin silloin kun silmäni suljin. Minulta meni korkeintaan sekuntti saada hymy aikaiseksi ja katseella esittää kysymys "mitä hittoa?".

Eikä herääminen ollut mikään pettymys. Päinvastoin, tämä aamuinen ilmestys oli ehkä vielä kauniimpi tyttö kuin se joka oli illalla kainalooni jäänyt. No, taisimme vähän halata/suudella/hymyillä ja sen semmoista, mitäpä siitäkään sen enempää kertomaan.

Sen kanssa pitää oppia elämään.

Verisyys on ranskalaista eleganttia

Etiketin mukaan esittäytyminen pitäisi tehdä heti aluksi. Se pitäisi tehdä niin, että kenenkään ei tarvitse kysyä toistamiseen kuka olet. No, minulle sattui siis pieni virhe tämän asian suhteen, mutta korjaan sen nyt (ironista, esittelen itseni lähtiessä pois, enkä tehnyt sitä aikanaan saapuessani).

Olen henkilö jonka ei pitäisi olla olemassa. Ei ainakaan enää. Ehkä maailmalle tapahtui erehdys tai ehkä kohtalo oli huolimaton, mutta minulle ei oikeasti ole käsikirjoitettu elämää näin pitkälle kuin olen sitä elänyt.

Tästä seuraa se, että olen jatkuvasti "väärällä raiteella" muun maailman kanssa. Tarkkailen ja skannaan ympäristöäni, lähinnä ihmisiä joita ympärilläni parveilee. Yritän ottaa kontaktia, mutta tuntuu, että kukaan ei oikein kuule tai ymmärrä mitä tahdon sanoa.

Aaveista tuntuu varmasti melko samanlaiselta.

El Vals de las Hadas Muertas

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Pakko näin sanoa, sillä nyt todella on näin.
Vai sillä tavalla te olette aikoneet päästä minusta eroon huomaamatta ja siististi kuin IKEA:n hyllystä, joka vain sattui menemään pois muodista. No, se ei tule onnistumaan. En tietenkään jää taistelemaan vastaan tai aiheuttamaan kohtausta. Jos aikani on mennä niin toki, se tapahtuu. Mutta se ei tapahdu niin kuin luulette tai aiotte sen toteuttaa tapahtuvaksi, vaan se tapahtuu kun minä annan sen tapahtua.

Mitään äkkinäistä tai makaaberia en suunnitele näyttämöltä poistumiseni varalle. En oikeastaan mitään minkä heti edes huomaisi. Itseäni huvittaa paljon enemmän ajatus siitä, että aikojen kuluttua huomaatte, että jotkut asiat eivät sittenkään tapahtuneet näinä päivinä sattumalta. Sillä onpa minullakin näiden lopun ajan tapahtumien juonen käsikirjoitukseen muutama rivi annettavana.

Älkää siis loukkaantuko tai katkeroituko kun huomaatte tulleenne petetyiksi, en ole enää silloin täällä ottamassa vastaan kostoanne. Jonkun on saatava viimeinen sana ja tässä leikissä se vain satun olemaan minä joka tämän sanelukoneen nauhoituksen pysäyttää. Ei silti, olen vähän pettynyt. Osasinko sittenkään odottaa, että minut petetään lähimpien taholta. No kysykää Jeesukselta tai Ceasarilta niin ei se ole kai tavatonta.

No minulla on ollut aikaa varautua ja tehdä suunnitelma. Aarresaari odottaa ja kunhan saan työni valmiiksi niin sinne lähden. Siellä on toisenlaista, siellä on aikaa ajatella ja voi keskittyä vaikka puutarhanhoitoon. Voisinpa vain ottaa sinut mukaan ystäväni. Tiedän, että viihtyisit siellä, miksipä et, sen lähemmäksi kun ei taida tässä oikeassa maailmassa paratiisia päästä.

Siltikin, paskiaiset...

Pahoittelen suurpiirteisyyttäni

muistiinpanot viikonlopulta:

kello 02:45

• pidä huoli yksityiskohdista
• malta, älä anna saaliin polttaa sormia
• esitä yllättynyttä

kello 03:13

• tyhjennä taskut
• pidätä hengitystä
• älä pelästy vaikka uhkaillaan

kello 06:27

• syö jotain
• pese hampaat
• laita ovi takalukkoon

kello 11:08

• herää sohvalta
• etsi puhelin
• katso ikkunasta parkkipaikalle

edellispäivä
kello 17:44

• pue valkoinen kaulupaita
• laita Calvin Kleinia tuoksuksi
• tarkista vuotaako tikit

kello 18:55

• ota taksi lennosta
• laita viesti tulostasi
• käy nostamassa rahat

kello 19:17

• juo tuplaviski
• juo jäävettä
• katso saamasi viesti

kello 20:01

• mene hotellin aulaan
• mene hissillä 8:teen kerrokseen
• koputa oveen kolmesti

kello 20:12

• takaisin baariin
• juo lisää viskiä
• iske silmää

kello 20:13

• tule vietellyksi
• huomaa, että aikaa on tarpeeksi
• eksy muutamaksi tunniksi

Kuinka paljon voi rakastaa?

Joku rakastaa niin paljon, että on valmis kuolemaan toisen puolesta.
Ja joku rakastaa niin paljon, että on valmis elämään koko (loppu)elämänsä toisen kanssa.

Joku rakastaa niin paljon, että on valmis kuoleman jälkeen menemään helvettiin toisen puolesta.
Ja joku rakastaa niin paljon, että on koko ajan (seitsemännessä) taivaassa toisen kanssa.

Joku on valmis tappamaan rakkaansa puolesta.
Ja se sama on varmaan myös valmis synnyttämään uutta elämää rakkaalleen.
Toiset myy rakkautta ja eräät on siitä valmiita maksamaan.
Yksi rakastaa itseään enemmän kuin muita ja toisen täytyy oppia rakastamaan itseään ennen kuin voi muita rakastaa.

Kaikki siitä osaavat puhua ja tietävät miltä se tuntuu.
Kukaan ei osaa sitä määritellä tai sanoa sille synonyymia.
Ei rakkaudelle kai ole olemassakaan synonyymia.
Sitä ei kai voi korvata.

Toisille riittää ihan vähän rakkautta ja joku ei saa siitä ikinään tarpeekseen.
Siitä voi helposti pahoin, ainakin jos on kovin mustasukkainen.
Jonkun täytyy sitä koko ajan todistaa, kun se sydämen valittu ei usko, että joku häntäkin rakastaa.

Rakkautensa voi jollekulle antaa tai sitten voi toisen sydämen varastaa,
lopputulos on kuitenkin sama.
Rakkaus on ikuista ja silti se voi syntyä ensisilmäyksellä.
Se voi kestää arjen tai sen kohde voi muuttua.
Rakkaus kahden ihmisen eheyttää ja yksinäisen se raatelee.
Sokeakin se on, vaikka silmäpelistä se tykkääkin.

Ilman sitä jäisi monta elokuvaa, kirjaa ja hajuvettä myymättä.
Sisäelimistä sydän saa sitä symboloida.

Jos haluat tietää kuinka paljon voi rakastaa niin kysy.

Yllätys

Mä en välitä mitä mä ajattelen muista. Mulle ei ole sillä mitään väliä millanen mielikuva mulle syntyy muista. Tai joku ensivaikutelma minkä joku tekee, ihan yks lysti.

Se mitä huomaan joskus liikaa kelailevani on se, että mä oon vähän huolissani siitä kun muut ajattelee niin paljon mun sanomisia. Tuntuu, että ne ei pääse irti mun jutuista eikä osaa erottaa sitä, että mikä on tarkotettu henkilökohtaiseks loukkaukseks ja mikä on tarkotettu iskuks vyön alle. Sitten sekin on vähän raskasta kun haluisin, ettei kaikkien aina tarvitsis miettiä, että huomaanko mä ne kun ne tulee vaikka huoneeseen
*(tai jonkun naamalle)
**(tai myöhässä lounaalta)
***(tai mustasukkaiseks)
****(tai kipeäks)
*****(tai liian lähelle).

Mut joo, mä oon välillä liian epäitsekäs ja mietin ihan liikaa, että mitä voisin tehä, että muilla olis helpompaa mun kanssa. Kun onhan se varmaan tosi raskasta, vaikka useimmiten palkitsevaa, että saa olla mun kanssa.

Edes hetken.

Vaikka aikana jonkun harhaisen retken.

Ash on poikani...

...ja minä olen Ash:n isä.
Ja kerron jotain hänen puolestaan nyt kun hän on muualla.
Olette sen jo varmaan huomanneetkin, mutta hän on ollut kovin levoton, poissaoleva ja jotenkin "outo" sikäli kuin "outona" oleminen on hänen tapaukseen toisaalta kovin "normaalia".

Mutta siihen on syynsä.
Niin kuin kaikkeen mikä tapahtuu.
Ja niin kuin kaikkeen mikä jätetään tekemättä.

Olen surullinen ja pettynyt itseeni, koska syytän luonnollisesti vain ja ainoastaan itseäni siitä, että kasvatin hänestä sellaisen kuin hän on. Joinakin iltoina kun katselen ikkunasta sadetta mietin, että voisiko hänestä tulla vielä erilainen.
Siis jos hänellä olisi aikaa. Jos hänelle olisi annettu enemmän päiviä, hmmm, eikö raamatussa sanota, että päivämme ovat etukäteen lasketut?
Olen vain niin kovin pettynyt siitä, että Ash on sellainen kuin hän on.
Valehtelija.
Pelkkä valehtelija ja minä jos kukaan sen tiedän parhaiten.
En pysty muistamaan koska hän olisi sanonut tai tehnyt jotakin rehellistä. Jotakin vilpitöntä. Mittani on tullut viimeiseen viivaan ja halusin laittaa nämä asiat tänne esille. Paljastaa, että kyseessä on teeskentelijä, joka pysähtyy ainoastaan peilin edessä ja joka tuntee mustasukkaisuutta vain omalle kuvalleen. Eikä minulla ole hätää tai syytä olla varuillaan, vaikka kaikki onkin täällä kaikkien luettavissa, jopa Ash:in.
Ei hän näitä lue.
Ei hänellä ole aikaa (niin no, ei hänellä ole muutenkaan enää paljoa aikaa).
Mutta ilman ironiaa, siis silloin kun hän ei ole täällä, hänellä on kiire rakennella koneitaan tai etsiessään tietä helvettiin tai esiintyessään narrina toreilla ja hoveissa.

Mutta se mikä oli aavistettavissa jo kauan sitten ja joka minun olisi pitänyt itselleni myöntää on se, että pian on tullut aika.

Aika lopettaa Ash.

Teen sen armollisesti.

Teen sen korjatakseni omat virheeni.

Teen sen kun Ash nukkuu.

Jos hän vain joskus nukkuisi.

Br,
Cosmo Marx

Kuumat jäähyväiset - kylmät tulipahaiset

Hertta on peleistä paras. Ja nimenomaan silloin kun sitä pelataan oikeiden ihmisten kanssa ja rahasta. Joku muoti-ilmiö Texas hold'em pokeri jää auttamattomasti toiseksi, kun aamuyöstä lyödään herttaa kuudetta tuntia ja tupakansavu kirvelee silmiä ja kylmää kahvia kuluu niin paljon, että unta ei tarvitse viikkoon.

Hertassa on kyse älykkyydestä. Tuurilla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa. Paitsi jos haluaa voi heittäytyä röyhkeäksi kohtaloon luottaen ja lyödä kortteja pöytään pakottaen esiin ne kortit vastustajilta mitä kaipaa eniten päästäkseen kaikkien aikojen nartusta - pata-akasta eroon.
Ja se pitää tehdä mahdollisimman kylmällä tavalla. Nautinto on valtava kun näkee kanssapelaajan ilmeen kun malttaa jättää viimeiseksi kortiksi tuon mustan pata Q:n ja hitaasti pudottaa sen sormiensa välistä muiden korttien päälle.

Voittaminen on uskomaton tunne.
Ihan kuin kaikki kiusaajat olisivat näkemässä ylivertaisuuttasi.
Ihan kuin jokainen joka on särkenyt sydämesi kuristuisi korttipinon alle.
Ihan kuin olisit viisasin ihminen maan päällä.
Ihan kuin valtasi olisi rajaton.

Vielä muutama tällainen voitokas yö ja voisit lunastaa itsesi ulos ja muuttaa Thaimaahan elämään loppuelämäksesi.

Vaan onhan tuo pata-akan jättäminen viimeiseksi kortiksi äärimmäisen harvinainen mahdollisuus, eikä sitä voi tehdä ennen kuin on varma siitä, että voittaa koko roskan ja saa muutaman tuhannen euron arvoisen potin omakseen. Enkä siltikään ole ollenkaan vakuuttunut, että niin kannattaa tehdä milloinkaan, koska Hertta on katkera peli ja siinä helposti luo itselleen pahan karman. Ja hertta ei unohda. Syyttäkää vain taikauskoiseksi, mutta olen hävinnyt joinakin öinä niin paljon rahaa, että minulla menee puoli vuotta niiden rahojen takaisin tienaamiseen. Olen oppinut kunnioittamaan tuota peliä. Se on hassu tunne kun kävelee aamu kahdeksalta kotiin rahattomana, ei vituta, ei oikein ajattele mitään. Miettii vain, että ensi kerralla ottaa kaiken takaisin. Suuntaa ajatukset täysin tulevaan. Lakaisee hävittyjen rahojen tuoman itseinhon maton alle.

Olen oppinut myös vihaamaan tuota peliä.

Olen myös oppinut unohtamaan kaiken muun elämässäni.

Olen oppinut mitä on peliriippuvuus.

Ja tavallaan pidän siitä.

Väistämätöntä

Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen historiamme. Jokaisesta eletystä elämästä, edes puoliksikin eletystä saisi aikaan monta romaania.
Juttu on vaan siinä, että mua ei kiinnosta kuulla niitä. Ei varsinkaan sinun tarinaasi. Säästä se jollekin joka osaa minua paremmin esittää kuuntelevaa. Tai ihan sama. Mä muutenkin tulin vaan käymään, katsomaan paikkoja ja toteamaan, että ihan samanlainen läävä tämä on kuin kaikki aiemmatkin. Joo, mä taidankin saman tien tästä pakata reppuni ja jatkaa matkaa. Oli kiva tavata, tai no, ei jaksa teeskennellä - ei tätä kumpikaan enää huomenna muista.

Tähän on tultu.

No, tässä alkaa olemaan vähän kiire. Ja säästämisestä puheen ollen voit oikeastaan säästää nuo kyyneleetkin - ei niitä kukaan osta. Tai saattaahan ne ollakin ihan aitoja, sua varmaan itkettää se, että joku ei uskonutkaan sua. Sä kun varmaan olet tottunut, että kaikki sujuu kun oikein katsoo silmiin ja pyytää kauniisti.

Tästä on hyvä jatkaa.

Ja hei, oli mulla hauskaa, mä vaan pitkästyn helposti, mä oon tottunut siihen, että lämmin tuuli suhisee korvissa ja tapaan uusia naamoja. Se on mun polttoainetta, kun löydän uuden mestan ja uudet kuviot. Onhan se välillä yksinäistäkin puuhaa, kun aina joutuu alottamaan alusta kaiken, mutta se on mun tapa elää. Enää ei voi lähtee samalla tavalla merille kuin isoisä. Nyt on seilattava sosiaalisiin piireihin, mutta samaa tunnetta se ruokkii. Ruoho tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella. Varsinkin jos menee siitä mistä aita on matalin.

Tästä mä sua varoitin.

A man of words

1
day
I
might
just
disappear
and
you'll
never
find
me.

Merkityksettömiä huomioita maailmalta

Chilessä on paikka, jossa ei ole koskaan satanut.
Niin, ei koskaan.
Se on Atacama, jossa näin on.

Päässäni on paikka, jossa koen subjektiivisia elämyksiä.
Ne ovat unia.
Yhtenä yönä näin painajaisen, jossa oli Freddy Krueger.

Filosofiassa on paikka, jossa pohditaan olevaisuuden olemusta.
Se on metafysiikkaa.
Immanuel Kant epäili hetken metafysiikankin olemassaoloa.