Väistämätöntä

Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen historiamme. Jokaisesta eletystä elämästä, edes puoliksikin eletystä saisi aikaan monta romaania.
Juttu on vaan siinä, että mua ei kiinnosta kuulla niitä. Ei varsinkaan sinun tarinaasi. Säästä se jollekin joka osaa minua paremmin esittää kuuntelevaa. Tai ihan sama. Mä muutenkin tulin vaan käymään, katsomaan paikkoja ja toteamaan, että ihan samanlainen läävä tämä on kuin kaikki aiemmatkin. Joo, mä taidankin saman tien tästä pakata reppuni ja jatkaa matkaa. Oli kiva tavata, tai no, ei jaksa teeskennellä - ei tätä kumpikaan enää huomenna muista.

Tähän on tultu.

No, tässä alkaa olemaan vähän kiire. Ja säästämisestä puheen ollen voit oikeastaan säästää nuo kyyneleetkin - ei niitä kukaan osta. Tai saattaahan ne ollakin ihan aitoja, sua varmaan itkettää se, että joku ei uskonutkaan sua. Sä kun varmaan olet tottunut, että kaikki sujuu kun oikein katsoo silmiin ja pyytää kauniisti.

Tästä on hyvä jatkaa.

Ja hei, oli mulla hauskaa, mä vaan pitkästyn helposti, mä oon tottunut siihen, että lämmin tuuli suhisee korvissa ja tapaan uusia naamoja. Se on mun polttoainetta, kun löydän uuden mestan ja uudet kuviot. Onhan se välillä yksinäistäkin puuhaa, kun aina joutuu alottamaan alusta kaiken, mutta se on mun tapa elää. Enää ei voi lähtee samalla tavalla merille kuin isoisä. Nyt on seilattava sosiaalisiin piireihin, mutta samaa tunnetta se ruokkii. Ruoho tosiaan on vihreämpää aidan toisella puolella. Varsinkin jos menee siitä mistä aita on matalin.

Tästä mä sua varoitin.