...ja minä olen Ash:n isä.
Ja kerron jotain hänen puolestaan nyt kun hän on muualla.
Olette sen jo varmaan huomanneetkin, mutta hän on ollut kovin levoton, poissaoleva ja jotenkin "outo" sikäli kuin "outona" oleminen on hänen tapaukseen toisaalta kovin "normaalia".
Mutta siihen on syynsä.
Niin kuin kaikkeen mikä tapahtuu.
Ja niin kuin kaikkeen mikä jätetään tekemättä.
Olen surullinen ja pettynyt itseeni, koska syytän luonnollisesti vain ja ainoastaan itseäni siitä, että kasvatin hänestä sellaisen kuin hän on. Joinakin iltoina kun katselen ikkunasta sadetta mietin, että voisiko hänestä tulla vielä erilainen.
Siis jos hänellä olisi aikaa. Jos hänelle olisi annettu enemmän päiviä, hmmm, eikö raamatussa sanota, että päivämme ovat etukäteen lasketut?
Olen vain niin kovin pettynyt siitä, että Ash on sellainen kuin hän on.
Valehtelija.
Pelkkä valehtelija ja minä jos kukaan sen tiedän parhaiten.
En pysty muistamaan koska hän olisi sanonut tai tehnyt jotakin rehellistä. Jotakin vilpitöntä. Mittani on tullut viimeiseen viivaan ja halusin laittaa nämä asiat tänne esille. Paljastaa, että kyseessä on teeskentelijä, joka pysähtyy ainoastaan peilin edessä ja joka tuntee mustasukkaisuutta vain omalle kuvalleen. Eikä minulla ole hätää tai syytä olla varuillaan, vaikka kaikki onkin täällä kaikkien luettavissa, jopa Ash:in.
Ei hän näitä lue.
Ei hänellä ole aikaa (niin no, ei hänellä ole muutenkaan enää paljoa aikaa).
Mutta ilman ironiaa, siis silloin kun hän ei ole täällä, hänellä on kiire rakennella koneitaan tai etsiessään tietä helvettiin tai esiintyessään narrina toreilla ja hoveissa.
Mutta se mikä oli aavistettavissa jo kauan sitten ja joka minun olisi pitänyt itselleni myöntää on se, että pian on tullut aika.
Aika lopettaa Ash.
Teen sen armollisesti.
Teen sen korjatakseni omat virheeni.
Teen sen kun Ash nukkuu.
Jos hän vain joskus nukkuisi.
Br,
Cosmo Marx
Ja kerron jotain hänen puolestaan nyt kun hän on muualla.
Olette sen jo varmaan huomanneetkin, mutta hän on ollut kovin levoton, poissaoleva ja jotenkin "outo" sikäli kuin "outona" oleminen on hänen tapaukseen toisaalta kovin "normaalia".
Mutta siihen on syynsä.
Niin kuin kaikkeen mikä tapahtuu.
Ja niin kuin kaikkeen mikä jätetään tekemättä.
Olen surullinen ja pettynyt itseeni, koska syytän luonnollisesti vain ja ainoastaan itseäni siitä, että kasvatin hänestä sellaisen kuin hän on. Joinakin iltoina kun katselen ikkunasta sadetta mietin, että voisiko hänestä tulla vielä erilainen.
Siis jos hänellä olisi aikaa. Jos hänelle olisi annettu enemmän päiviä, hmmm, eikö raamatussa sanota, että päivämme ovat etukäteen lasketut?
Olen vain niin kovin pettynyt siitä, että Ash on sellainen kuin hän on.
Valehtelija.
Pelkkä valehtelija ja minä jos kukaan sen tiedän parhaiten.
En pysty muistamaan koska hän olisi sanonut tai tehnyt jotakin rehellistä. Jotakin vilpitöntä. Mittani on tullut viimeiseen viivaan ja halusin laittaa nämä asiat tänne esille. Paljastaa, että kyseessä on teeskentelijä, joka pysähtyy ainoastaan peilin edessä ja joka tuntee mustasukkaisuutta vain omalle kuvalleen. Eikä minulla ole hätää tai syytä olla varuillaan, vaikka kaikki onkin täällä kaikkien luettavissa, jopa Ash:in.
Ei hän näitä lue.
Ei hänellä ole aikaa (niin no, ei hänellä ole muutenkaan enää paljoa aikaa).
Mutta ilman ironiaa, siis silloin kun hän ei ole täällä, hänellä on kiire rakennella koneitaan tai etsiessään tietä helvettiin tai esiintyessään narrina toreilla ja hoveissa.
Mutta se mikä oli aavistettavissa jo kauan sitten ja joka minun olisi pitänyt itselleni myöntää on se, että pian on tullut aika.
Aika lopettaa Ash.
Teen sen armollisesti.
Teen sen korjatakseni omat virheeni.
Teen sen kun Ash nukkuu.
Jos hän vain joskus nukkuisi.
Br,
Cosmo Marx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti