Sä olet ainoa...

Tai siis sä luulet olevas ainoa. Perustelen kohta miksi näin ei ole, koska ensiksi pohjustan hieman mistä tämän kertainen diet-no sugar-rage kumpuaa.

Päihteet, pääasiassa alkoholi. Hillitön halu (itsellänikin) juoda kuuppa jumiin ja vintti pimeäksi. Aivan tolkuton halu repiä nousuhumalasta kaikki irti mikä revittävissä on. Mutta se on vain alkua. Päämäärä on syvässä koomassa, siinä että kaatuilee ja siinä että näkökenttä samenee.

Ja näin on kaikilla muillakin, yksi miljoonasta osaa juoda niin, ettei se menisi liian pitkälle. Koska kukaan ei halua jättää leikkiä kesken. Sitä leikkiä missä hetkeksi unohtaa, että on väärän ihmisen kanssa parisuhteessa ja sitä että ikinään lapsuuden haaveet ei toteutuneet ja työpaikkakin on ihan perseestä vaikka se menettelee jos sitä ei ajattele...

Siksi on kiva nollata.

Nollata omanarvontunto.

Nollata muistot.

Nollata suunnitelmat.

Ainoa pienenpieni, ihan pikkiriikkinen, suorastaan mitätön pölyhippunen, siis lähes merkityksetön miinuspuoli humalassa on muut ihmiset. No juomalla kotona yksin viinaa pystyy tämänkin välttämään, mutta jos joskus eksyy ulos maailmalle juopottelemaan niin silloin melko varmasti törmää muihin.

Ja nimenomaan törmää.

Ajautuu henkiselle törmäyskurssille. Ja tämä johtuu juuri siitä, että humalassa nuo muutkin ovat ja humalassa ihminen kuvittelee itsestään liikoja ja jokainen luulee olevansa ainoa paskiainen maanpäällä. Eihän siitä voi seurata muuta kuin kunnon good ol' mexican stand-off...

Ja tosiaan, muiden olisi hyvä muistaa, etteivät he ole ainoita tunnevammaisia idiootteja liikenteessä. Minäkin olen siellä.

Kävelevä aikapommi

Riivaajien vallassa.
Keskellä päivää humalassa.
Raja-aitojen ylittäminen.
Hyvän maun tunnistamattomuus.
Oikeat sanat.

Laiskuus kunnianhimoisella.
Ylpeys rumalla.
Tulehtuneet sydämen asiat.
Pettymys omaan itseen.
Uskon menettäminen.

Hätiköiden tehdyt pyynnöt.
Harkitsemattomat toiveet.
Yksi ainoa unelma.
Päämäärän muuttuminen.
Ei koskaan niin kuin ennen.

Lapsuuden loppu.
Kaiken epäileminen.
Myyttiset ihmisekohtalot.
Harhojen vahvuus.
Kuumaverisyyden ylistys arkielämässä.

Syvälle toisen sisimpään.
Luottamuksen jakaminen.
Parisuhteen käsittämätön logiikka.
Naisen kauneus.
Miehen rohkeus.

Ihmiskunnan ilmestyskirja.

Voi hyvä Jumala, mähän hajoan paloihin...

Sä, just sä, sähän oot aivan hervoton. Sä vaan täriset, sä nyit ja vikuroit. Mitä sä taas oikein teet? Mitä, missä sä oot ollu?

Luonnossa ympyrä on kaunein muoto. Se on täydellinen ja jotenkin jumalainen.

Silti jos oma elämä kiertää vaan kehää niin se alkaa lähinnä vituttaan.

Koittakaa nyt jooko selviytyä, mikä täällä taas vittu maksaa?!? Mikä vittu totakin riivaa, mitäh?

Saatanan punaniskat, älkää hämmentykö. Vai pitäiskö sanoo mieluumminkin, että saatanan Punakilvet... Pitäis...

Mikään ei oo ennallaan.

Yksityisetsivä Kickelsson, Mack Kickelsson

Viikko oli ollut hiljainen, Mack pelkäsi, että toinen samanlainen viikko ja hänen Smith&Wesson-revolverinsa ruostuisi. Mack kaatoi suoraan pullosta whiskyä aseeseensa, näin se isäukkokin aina teki ja hyvin osui ohimoonsa vanhoilla päivillään.

Mack kaatoi tuota samaa halpaa whiskyä myös kurkkuunsa, se ei tuntunut missään, vaikka Mack vetikin silmäkulmiaan taaksepäin nielaistessaan aikamoisen miehekkään kulauksen. Kaupunki oli liian hiljainen. Aurinko paahtoi liian lujaa. Liikenteen pakokaasut savustivat ilmaa ja tukkivat aivoista normaalit radat ajatuksille ja ihmiset muistuttivat enemmän zombeja. Sellaisia päämäärättömiä ostoskeskuksissa vaeltelevia ihmisenkuvatuksia, jotka muistuttivat Mackia Vietnamin sodasta palanneita veteraaneja. Mack ei itse tosin ollut koskaan lähelläkään Vietnamin sotaa, mutta oli nähnyt siitä pari hiton hyvää elokuvaa.

Sitten kun Mack oli vetänyt popliinitakkinsa niskaan ja oli juuri lukinnut toimistonsa oven alkoi puhelin vimmatusti, suorastaan kiimaisena soimaan. No jos se on tärkeää niin se soi vielä maanantaina ajatteli Mack.

Karski yksityisetsivämme paineli alas hissiin, meni kadulle ja kuuli yhä kuinka puhelin soi hänen ylimmän kerroksen toimistossaan. Tai sitten hänen mielikuvituksensa oli jo alkanut temppuilemaan. Se ei olisi ensimmäinen kerta. Vaan se olisi kolmas kerta kun niin käy.

Viikonloppu meni kuten aina - kiinalaista pikaruokaa - vähän penkkipunnerrusta - paljon halpaa Lidl:n olutta - sataan kertaan katsottuja pornoelokuvia (parhaisiin kohtiin kelattuna) - sammumista omaan oksennukseen - maanantaina herääminen kellon armottomaan soittoon, päässä moukaroi joku ammattilaispainija terävällä pajavasaralla ohimoita sisältäpäin, ehkä kuitenkin vain kuvaannollisesti ajatteli Mack ajaessaan viidakkoveitsellä partaansa.

Mack joi aamupalaksi vain pannullisen vihreää teetä, se on hyvää vatsalle ja tekee gutaa minuuden feng shuille oli Mack oppinut television aamushow:sta joskus silloin kun Mackilla oli vielä ollut TV.

Mack kiipesi pakettiautonsa ratin taakse, vilkaisi peruutuspeiliin ja iski itsellensä silmää, flirttaili kuvalleen ja mietti että aikamoinen tappaja, naistenkaataja ja alfauros sitä vain oli hänestäkin tullut. Kampasi vielä hiuksensa ja viritti radiosta sen kanavan joka soitti vain parhaita hittejä ja muutenkin oli kaikkein imelin kanava maanpäällä.

Mack kaarsi pihalta renkaat ulvoen muun liikenteen sekaan. Silmät kiiluen hän kaahasi kohti työpaikkaansa, kaupungin pahamaineisimmassa kaupunginosassa sijaitsevaan toimistoonsa. Parkkipaikka löytyi vartin pyörimisen jälkeen, se oli invapaikka, mutta olihan hän tunnevammainen ja sitä paitsi, pysäköinninvalvojat eivät uskaltautuneet näille kulmille, täällä vallitsi viidakon lait eli Tarzan oli aika korkealla hierarkiassa.

Mack oli unohtanut työpaikkansa avaimet kotiinsa, hitto, hittojenhitto, hittovitunisohitto, hän sadatteli ja rikkoi golfmailalla toimistonsa ulko-oven ikkunan, että pääsi sisään.

Mutta sitten Mackin sydän pysähtyi hetkeksi, kivekset kiipesivät kuin nuoret simpanssit suoraan kurkkuun ja siitä ylös aivoihin, kylmä hiki laukesi iholle, pupillit laajenivat kuin eksyneellä orvolla jäniksellä moottoritiellä auton lähestyessä, Mackin syke otti uudet ennätykset ja adrenaliini vaimensi muut äänet.

Jäljelle jäi vain yksi ääni.

Ja se oli ääni jota Mack ei ollut kuullut vähään aikaan.

Itse asiassa se oli ääni jonka Mack oli viimeksi kuullut kun oli edellisen kerran lähtenyt töistään. Nimittäin puhelin joka normaalisti ei soi kuin aniharvoin oli ennen viikonloppua jäänyt soimaan ja se soi edelleen.

Tämän oli pakko olla jotain isoa.

Ja tärkeää.

Edes lehtimyyjä ei olisi noin sinnikäs.

Mack nielaisi. Varmuuden vuoksi vielä toisenkin kerran.

Mack otti askeleen kohti puhelinta ja kurotti kätensä luuriin. Mack nosti luurin varovasti ja jos hän olisi tiennyt mitä puhelu koskee ja mitä siitä seuraa hän ei olisi nostanut luuria edes miljoonasta Iso-Britannian punnasta tai lupauksesta varmasta taivaspaikasta.

"Haloo..." sanoi Mack ääniväristen.

-jatkuu ensi numerossa-

Kaikki tapahtuu limakalvoilla!

Joka tietää, ei puhu. Joka puhuu, ei tiedä.
Joka on avoimesti vilpitön, ei liioittele.
Joka liioittelee, ei ole vilpitön.
Joka on hyvä, ei kinastele. Joka kinastelee, ei ole hyvä.
Näin legendan mukaan sanoi Lao Tse Tung, mies ratsailla vajaa kolmetuhatta vuotta sitten. Hän jätti kirjoituksensa portinvartijalle ja katosi hevosensa kanssa. Eikä kukaan sen jälkeen kuullut tai nähnyt häntä.

Minun elämäni ei ole arvokkaampi kuin kenenkään toisenkaan.

Kaikki tapahtuu juuri nyt. Olla tässä ja nähdä kaikki.
Olla katsomatta mitään tiettyä, olla katsomatta yhtään mitään.
Ja nähdä silti kaikki.
Juuri siksi.
Juuri nyt.

Elämä alkaa ja elämä päättyy. Siinä välissä se ei pysähdy mihinkään. Se ei pysähdy ennen sitä eikä sen jälkeen. Ensimmäinen henkäys tulee jostakin ja viimeinen uloshengitys menee jonnekin. Elämä liikkuu ja kuluttaa sitä kehoa missä se hetken majailee.

Se vanhentaa. Se määrittelee montako tappi- ja sauvasolua silmässä on määrittelemässä tulkintaani valoista ja väreistä. Jokainen hetki muuttuu. Suhteessa kokemaani, koen kaiken tutunkin eri tavalla. Joulut eivät ole niin kuin ne olivat lapsena eivätkä keväät merkitse samaa kuin joskus.
Kaikki muuttuu.
Koko ajan.

Siksi jokainen hetki on korvaamaton.
Siksi jokainen eletty elämä on arvokas.
Siksi en vaihtaisi yhtäkään koskettamaani ihmistä toiseen.

En sitä jota koskin nyrkillä henkitorveen.
Enkä sitä jota koskin polvella nenään.
En sitä jota kuristin.
En sitäkään jonka päätä pidin pinnan alla melkein hetken liian pitkään.

En sitä jonka huulia purin kunnes niistä valui verta hänen aviovuoteensa puhtaille lakanoille.

Toivon että myrkkykäärme pisti Lao Tse Tungia hänen nukkuessaan.

Täytyy tunnustaa...

Viime aikoina ollut raskasta. Eikä pelkästään viime aikoina vaan jopa pidempään. Minulta on kadonnut myös kyky hymyillä, iloita vaikkapa tästä keväästä. Jotenkin voimat lopussa, en edes uskalla miettiä mitä kaikkia pelkoja sitä onkaan...

Päällimmäisenä kuitenkin mielessä se, että sitä jää yksin, tulee rumaksi ja vanhenee niin ettei kukaan huomaa... Iltaisin minua itkettää, teen sen salaa muilta. Ja sekin on turhaa, eihän kukaan edes ikinään soita iltaisin ja kysy, että mitä kuuluu...

Ja tuntuu, että vaikka rukoilee niin mikään ei muutu.

Olen alkanut pohtimaan ratkaisua tähän kaikkeen. Lääkärille en uskalla puhua, ne kun tarjoaa neuroosiin kuin neuroosiin vain lääkkeitä ja lisää lääkkeitä. Mutta puhua haluaisin tästä, ei vain ole ketään jolle puhua... Onneksi on tämä kone joka jaksaa olla hiljaa edessäni ja odottaa, että saan purettua sydäntäni. Voi minun pientä sydäntäni, niin haavoilla ja rikki revittynä en ole koskaan sitä tuntenut kuin nyt.

Ja tosiaan, se ratkaisu on alkanut kummittelemaan mielessäni. Olen katsellut ohiajavaa metroa, olen sillalla kävelläsessäni miettinyt, pitänyt kädessäni unilääkkeitä ja toisessa kädessä viinapulloa, olen niin lopussa.

Niin lopussa...

Ja se ratkaisu on yhä lähempänä, mikään tuskin voi enää muuttaa tätä vahingossa alkanutta elämääni ja tätä polkua jolle olen astunut.

Minun on pakko tehdä pian jotakin... Minun on pakko...

...mennä...

...ja...

...ostaa uudet byysat! Jesh, sehän se olikin. Uudet keltaiset kukkakuosi PVC-byysat. Vittu ne ois räleet ja niissä kun kulkis pitkin katuja ni sitä tuntis olonsa ihan kurkoks. Vähänkö raksamiehet ja miksei raksatytötkin vaan viheltelis perään. Meitsi vaan keikuttelis perää ja päät kääntyilis.

Eiku oikeesti, menkää ny vittu itteeni niitten pelkojenne ja ahdistustenne kanssa!

Jos kirraa ni tarviiko sillä pilata muiden päivä? Hä?

Jos ei motivoi ni voisko tehdä asialle jotain? Hä?

Jos on oikein paha olla ni oisko ratkaisu korvien välissä? Vaiko pitääkö syyt löytää jostain muualta?

Vittu kun ne ei löydy muualta.

Opas diktatuuriin

Kukapa meistä ei silloin tällöin haaveilisi omasta diktatuurista.

Ketäpä ei kiinnostaisi suorittaa etnistä tai muuta puhdistusta ja nyt siihen on mahdollisuus.
Voit tilata nettisivujeni kautta kätevän oppaan maailmanvalloitukseen (www.ruletheworld.org). Opas on englanninkielinen ja se on julkaistu 04/2008 (sivuja 164), hinta 234eur + postikulut.

Ohessa otteita ja lukijoiden kommentteja:

"Kuinka vedota kansaan ja luoda turvattomuutta lähiöissä" Teoria kansankiihottamiseen ja käytännön toimenpiteet, joilla saa massat liikkeelle.

Etsi ja löydä teoriat, jotka sopivat tarkoitusperiisi, pyri vetoamaan sekä tieteellisiin faktoihin ja alhaisiin tunteisiin. Älä epäröi turvautua väkivaltaan, jos saat sillä näkyvyyttä sanomallesi. Pyri näennäiseen hyväntekeväisyyteen ja anna puolueellesi/järjestöllesi/liikkeellesi joku ylevä, helposti ymmärretävä nimi.

Seitsenportainen kehityssuunnitelma, aikataulutus ja lyhyen aikavälin tavoitteet jotka sinun pitää saavuttaa. Pienet vankilatuomiot ovat eduksesi, niillä saat sympatiaa myöhemmin.

Jaska Maaningalta totesi luettuaan oppaan, että "elämäni oli merkityksetöntä, tein töitä, join viinaa ja nussin, sitä samaa rataa kuukaudesta toiseen, mutta sitten törmäsin tähän mullistavaan oppaaseen. Nyt olen saanut luotua kaltaisistani kanssakulkijoista urheiluseuran jonka puitteissa agiteeraamme. Olemme portaalla 2 diktatuuriprosessimme ja edellä aikataulusta. Alku on ollut tosi kannustava"

Zemet Turkin Alanyasta sanoi "me paimensimme vuohia, mutta kurdit tappoivat ja ryöstivät meitä. Nyt ei enää, me olemme saaneet haltuumme kylämme vuoren ja jatkamme valloittamista. Meitä kohtaa suosio joka paikassa minne menemme. Kansan taipumus seurata vahvaa johtajaa yllätti meidät. Oppaan teorioissa tästä kyllä positiivisessa hengessä varoitettiin, mutta silti se oli valtava yllätys, kuinka kaikki täällä suorastaan haluavat tulla turvaamme ja mehän tarjoamme sitä"

Näin juuri Zemet, koulukirjamainen esimerkki siitä, kuinka ensiksi luodaan kaaosta ja sitten tarjotaan siihen parannusta. Tsemppiä sinulle ja ystävillesi!

Haluatko jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä? Toimi pian, ainakin ennen kuin joku päättää ottaa sinun naapurustosi hallintaan ja sitten voikin olla jo liian myöhäistä.

-U K A A S I-

Mitään en kirjoita ennen kuin tämä vitutus lakkaa.

Ihan piti siteerata tänäänkin Der Spiegelin artikkelia joka koski professori Dieter Zapf:n tutkimusta.

No... mä en nyt kerro sitten siitä, mutta ärsyttävää siinä jutussa oli se, että me tarvitaan aina joku professori kertomaan, ennen kuin me voidaan myöntää joku asia todeksi. Tai ainakin ennen kuin me voidaan aloittaa keskustelu siitä vakavasti.

Sivuutan aihetta nyt vielä vähän ja totean, että jokainen joka on lähijunassa istunut, on törmännyt tämän ilmiön seuraamuksiin.
Jokainen meistä joka on joutunut patoamaan raivoaan, on törmännyt tähän ilmiöön.
Tämä aikakausi on alistanut meidät hymistelylle ja tunteiden vajaalle ilmaisulle.

Kuinka me fantasioimmekaan siitä, että voittaisimme lotossa, jotta voisimme haistattaa vitut kaikelle.

Mutta hei, ei siinä miljoonia tarvita, jotta niin voi tehdä. Annetaan vain lupa toisillemme, että voimme näyttää kaikki tunteemme avoimesti aina. Sen jälkeen kaikki olisi rehellisempää. Jos joku kehuisi, se olisi aitoa, koska aina kun ei tekisi mieli kehua, voisi vittuilla.

Alakerran isäntä

Tuli käymään, juteltiin siinä tovi. Mietin, että mitä se kauppaa, ei mitään kuulemma, kunhan kiinnosti, että miten menee, oli ollut huolissaan viime aikoina minusta, en ollut pitäny tarpeeksi yhteyttä. Enpä olisi uskonut, että hän voisi olla mustasukkainen, sanoi tosin, että eipä se ole uskon asia. Ei missään nimessä.

Sovittiin, että tehtäisiin pian jotain hauskaa yhdessä, niinku vanhoina hyvinä aikoina, jotain mistä ei jäisi kerrottavaa jälkipolville. Ei sillä etteikö se olisi kertomisen arvoista vaan siksi, ettei sitä tohdi kertoa kaikkea mitä (yön) pimeydessä aina silloin tällöin tapahtuu.

Alakerran isäntä oli rikastunu viime näkemästä, vaikka ei se kauhean köyhä koskaan ollutkaan. Tarkemmin kun ajattelee niin päinvastoin. Kaveri kun vaan on niin vaatimaton, ettei sen ruokottomasta ulkonäöstä uskoisi minkä rahakasojen päällä hänki istuu.

Koitti siinä jotakin uhkapeliä ehdottaa, mutta kun tiedän, että sen peleissä pitää olla aina kunnon panokset ja olen tainnut jota hävitä sille liikaa niin en enää jaksanu innostua, sanoin vaan, että eiköhän meistä kumpikin tiedä, että kumpi siinä lopulta voittaisi.

Nauroi vaan partaansa sille.

Ja lähtihän se siitä sitten omia aikojaan taas takaisin alakertaan, pyysi kutsumaan uudestaan, jos olisin apua vailla. Vieläkin kuulen kuinka askeleensa kopisivat hieman liian kovaa lautalattiaani vasten.

Sitten huomasin, että aurinko olikin nousemassa.

Illuusioiden maailma

Me teemme mitä vain välttääksemme kohtaamasta todellisuutta.
Meidän elämän perusta rakentuu huolellisesti kootulle valheelle.
Ja me teemme tätä tiedostaen että myös tiedostamatta.

Me juomme kymmenen litraa puhdasta alkoholia vuodessa asukasta kohden, luvussa on mukana vastasyntyneet ja laitoshoidossa olevat vihanneksetkin.

Me eroamme avioliitoista vuosittain 13000 kertaa ja menemme naimisiin vuosittain 28000 kertaa, siis melkein puolet eroavat.

Meillä on valheellinen kuva elämästä.
Me peitämme sen kuvan uskolla siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi ja kun se ei muutu, me joko päihdymme lujaa tai otamme eron.

Miksi me menemme naimisiin? Luulemmeko, että toinen ihminen tekee meistä onnellisen, kokonaisen ja pelastaa meidät siltä totuudelta joka elämä oikeasti on? Kuinka moni meistä kaipaa vain jotakin ihmistä lähelle jakamaan arkea ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Nyt tässä välissä pitäisi kuunnella kun McCartney ja Lennon laulavat "Help" biisinsä ja tajuta mitä ironiaa se edustaa.

Miksi me juomme viinaa? Nollataksemme raskaan työviikon? Juhliaksemme milloin mitäkin? Parhaita hetkiä on ne kun häissä morsiuspari juo tolkuttomasti, silloin ei voi pidättää naurua millään...

No entäpä se raskas työviikko sitten, eikö se ole merkki siitä, että joku muu rikastuu tai ainakin hyötyy työpanoksestasi sinua enemmän. Muutenhan ei kai kannattaisi pitää sinua töissä. Entäpä ne joilla ei ole töitä, unohdetaan opiskelijat hetkeksi ja keskitytään niihin jotka pikku hiljaa työttöminä ollessaan vieraantuvat yhteiskunnasta ja joutuvat kerran kuussa kuuntelemaan työvoimatoimiston vittuilua ja osallistumaan itsensä häpäisemisorgioihin, jotka on ovelasti puettu milloin minkäkin valmennuksen nimiin. Heidät nujerretaan pikku hiljaa ja ainoa syy mikä estää heitä heittäytymästä junan alle, on usko paremmasta tulevaisuudesta. He eivät pääse toteuttamaan itseään eikä näin ollen pääse rakentamaan itsetuntoaan. Siinä on kierre valmis ja matka helvettiin voi alkaa.

Mutta ei hätää, me muut tulemme perässä.

Me saamme burn outin työpaikoillamme, me uuvumme pikku hiljaa ja ainoa millä jaksamme on se, että saattaahan se lottovoitto osuakin kohdalle ja sillä pääsee pelastautumaan tästä oravanpyörästä.

Ja ai niin, eihän kaikki tietenkään eroa... On myös niitä, jotka viikosta toiseen, kuukausista ja vuosista puhumattakaan katselevat humalaista puolisoaan kotona, katsovat sitä känniläistä, joka on ihan vieras ihminen verrattuna siihen, johon ekan kerran tuli törmättyä baarissa. Katselee kun se oksentaa, katselee kun se huutaa lapsille, katselee kun se lähettää nyrkkinsä kohti vauhdilla jota ei ehdi väistämään.

Ja se sattuu.

Se sattuu enemmän sieluun, kun se on merkki siitä, että elämä ei mennytkään niin kuin sen oli suunnitellut.

Mutta melkein aina se muistaa pyytää anteeksi ja ihan oikeasti katuvalta se vaikuttaa ja tulihan sitä luvattua Jumalan ja sukulaisten edessä, että vastamäessäkin sitä pysytään yhdessä. Ja se häpeän määrä kun menisi eroamaan, eihän sitä kukaan kestä. Ja voihan se olla, että se muutuu, että se oppii virheistään ja hyvittää vielä kaiken joskus... Ja eihän sitä jaksa uskoa, että se pettäisi, vaikka aina välillä se ei vastaa puhelimeen ja tulee myöhään kotiin poissaolevan oloisena...

Ei silti kaikki eroa, vaikka joillain olisi oikeasti syytäkin... Jotkut jaksaa paremmin pitää kiinni illuusioistaan.

Ja ei illuusioissa ole mitään pahaa! Monta kertaa olen itsekin nähnyt hyvän teatteriesityksen joka on temmannut mukaansa niin, että olen unohtanut sen olevan näytelmää. Vielä useammin olen antanut musiikin viedä mukanani ihan toisiin tunnelmiin ja jäänyt sen tuomiin haaveisiin pitkiksi ajoiksi. Enkä edes kerro miten hyviä kirjoja olen lukenut, niissä vasta olisikin mahtavia esimerkkejä tarjolla korvikkeista joita olen todellisuuden tilalle saanut.

Yhtä kaikki, me käytämme hirveästi ajastamme siihen, että meidän ei tarvitsisi olla oikeasti tekemisissä tämän ajan kanssa.

Pitäiskö ihmisten enemmän xxx ja vähemmän mmm

http://www.myspace.com/leinonenville

Maailma voisi olla parempikin.

Ihmiset voisi olla vähemmän ahneita.

Meren vesi voisi olla kirkasta.

Ilma jota hengitän voisi olla raikasta.

Eikä kuolema vaanisi joka nurkan takana.

Mutta näin ei ole.

Mutta onneksi on suuri sun rantas autius...

Ihminen tekee vain yhden virheen

Meillä, ja nyt tarkoitan ihmisiä, on taipumus olettaa asioiden olevan joko hyviä tai pahoja. Siis oli kyse sitten mistä tahansa, mutta sille on tarvetta antaa jokin arvo ja sijoittaa se omalla hämärällä moraaliasteikolla johonkin pyhän ja pahan välille.

Ajatellaanpa vaikka kolestrolia, sitä on hyvää ja pahaa.

Tai pornoa, joku pitää sitä syntisenä, joku ei, riippuu mihin uskoo.

Natsit joko tekivät puhdistusta tai sitten murhasivat sokeasti, edelleen siihenkin meillä on selvä kannanotto.

Politiikassa vasta onkin esimerkkejä tarjolla yllin kyllin siitä kuinka me arvotamme ja äänestämme sen mukaan.

Tai uskonto. Se kai itseasiassa perustuu ihan kokonaan tälle hyvä-paha jutulle.

Yhteiskuntajärjestyksetkin perustuvat lakeihin, shariaan tai perustuslakiin, riippuen leveyspiiristä millä sattuu olemaan, mutta kuitenkin, lakikin kertoo mikä on pahaa ja ei-toivottua.

Musiikin suhteen meillä on myös suosikkimme ja joku musiikki on jopa suorastaan nerokasta taidetta, jos se vain on tehty oikeaan aikaan ja oikealle yleisölle.

Mutta se virhe johon otsikko viittaa...

Asioilla, abstrakteilla tai konkreettisilla ei oikeasti ole luonnostaan mitään arvoa. Ei olemassa hyvää tai pahaa muualla kuin ihmisessä itsessään joka tämän leiman sitten lyö joko kädellään tai sydämellään.

Ja se virhe tulee siinä, että me uskomme asioiden pääsääntöisesti olevan JOKO hyviä TAI pahoja. Harvoin kuitenkin uskomme, luulemme, tiedämme niiden olevan molempia yhtä aikaa.

Mutta näin on.

Asiat ovat sekä hyviä ja pahoja.

Ja tämä siksi, että ihminen on sekä hyvä että paha.

Minä olen siitä esimerkki, vittuilen kaikesta kaikille ja vihaan niin, että oksettaa, mutta tykkään kevään viekoittelevasta ilmapiiristä ja nautin ystävien seurasta ja nauran vilpittömästi, kun kuulen hyvä jutun. Puolustan heikompiani, mutta puukotan selkään vahvempiani.

En matkusta pummilla, mutta ajan surutta ylinopeutta.

Syleilen toista ja lyön kolmatta.

Hymyilen yhdelle, mutta halveksun vieressä olevaa.

Säälin ja kostan.

Meissä on yö ja päivä.

Mutta emme näe sitä muualla.

Rasismin kauneus ja demokratian kauheus

Ihanteellinen aihe ja mahdoton selittää tyhjentävästi, mutta yritetään...

Alunperin demokratia kehitettiin antiikin Kreikassa, mutta sen piti olla vain välivaihe siihen, kunnes saataisin asioista päättämään maan parhaat kyvyt ts.filosofit, joilla olisi sitten ollut ehdoton valta, jota ei punnittaisi uudelleen aina väliajoin vaaleissa. Ja äänioikeushan koski siis vain miehiä, jotka olivat suorittaneet asepalveluksen. Kaunista demokratiaa tosiaan.

Nykyään kliseenä on se, että USA on demokratian koti, land of freedom jne jne jne...

Pari huomiota, ilman aasinsiltoja tosin.

Esimerkki nro1: Floridassa äänioikeuden menettää, jos istuu vankilassa yli vuoden. Suurin osa yli vuoden tuomioista menee mustille USA:n kansalaisille. Toisin sanoen, tehokas tapa antaa näennäisesti äänioikeus kaikille, mutta rakentaa sellainen järjestelmä, joka hyvin tehokkaasti osaa myös kitkeä sen äänioikeuden ei-toivotuilta yksilöiltä pois.

Edelleen Floridassa työhönotossa rekrytointi suosii valkoihoista, siis jos musta ja valkoinen kilpailevat samasta paikasta, sen saa valkoinen. Tämä on hyvin tehokas tapa syrjäyttää yhteiskunnasta ja syrjäytyminen on hyvin luonnollinen syy rikollisuudelle. Näin saadaan siis äänioikeus koskemaan jollakin aikavälillä vain valkoisia, mikä lienee tarkoituskin.

Esimerkki nro2: Apartheidista luovuttiin vuonna 1991 Etelä-Afrikassa. Jaloa ja kaunista äkkiä kuultuna. Kärjistettynä kyseessä on kuitenkin tekopyhyyden ylistys. Nimittäin, vähemmistönä olleet valkoiset tekivät vaihtokaupat enemmistönä olevien mustien kanssa. Jotta valkoiset suostuivat antamaan äänioikeuden ja vallan mustille, oli ehtona se, että mustat eivät vaatisi timanttikaivoksia ja muita luonnonrikkauksia omaan hallintaansa. Eli voidaan antaa heidän hoitaa hallinnolliset rutiinit maassa, kunhan valkoiset saavat pitää nykyiset ja tulevat rahat, mitä luonnonvaroiltaan rikkaasta Etelä-Afrikasta on ammenettavissa enemmän kuin tarpeeksi. Tätä vallan jakoa totetutettiin WTO:n siunauksella. Neuvotteluissa kiristettiin mustia sillä, että jos ehtoihin ei suostuta, seuraa maata kauppasaarto.

Nerokasta, antaa mustien hoitaa tylsä byrokratia ja antaa valkoisten nauttia 1800-luvulla ryöstämällä saaduista maista/kaivoksista/metsistä edelleen.

Ja pointti oli siinä, että rasismissa on viime kädessä kyse varastamisesta. Rikkaat mahdollistavat ylettömän elintapansa varastamalla köyhiltä. Ja se ei tule muuttumaan. Rasismin rakenteet muuttuvat vain aikojen saatossa niin, että suuret massat eivät pysty niitä mieltämään. Rasismilla on oma evoluutionsa ja se on yhtä viekas kuin paholainen itse. Rasismi osaa käyttää myös pelkojamme hyödyksi ja saa ajasta ja paikasta riippuen äänitorvekseen ja kaiken huomion keskipisteeksi ne yksilöt, jotka ovat valmiita toteuttamaan viharikoksia.

Nerokasta sekin, kukaan ei huomaa, että kyse on varastamisesta kun luullaan, että kyse on vihasta, joka syntyy heikkojen pelosta, jotka ovat valmiita toimintaan ja toteuttamaan oman käden oikeutta.

Yhyy eller buhuu

Sitä vaan läksin soittelemaan, että miks jotkut ihmiset valittaa? Ja jos kyseenalaistaa sen, että jotkut valittaa niin täyttääkö sekin jo valittamisen tunnusmerkistön? Kun mun jakeluun monen muun asian ohella ei mene se, että joku poraa/suree/valittaa/ulisee ääneen semmosta, että mä oon liian lihava, mä en ikinään löydä sitä oikeeta, mä en tykkää kun ihmiset kiroilee liikaa, mä en ala kun kaikki on tyhmiä, miks mä aina joudun kärsimään jne jne jne... Siis sehän on loputon lista mistä kaikesta sitä vois kitistä. Ei multa ainakaan lopu mielikuvitus sen suhteen, että mikä kaikki on päin videoita ja hevon joulupuuta.

Mutta miks nää valittajat ei tee mitään?

Siis asioille ja omalle elämälleen yleensä.

Kun eihän se voi olla mikään yllätys tai uutinen, että elämässä mättää ja mopon rattaissa on hiekkaa, jos asenne on koko ajan semmonen, että vittu kun vituttaa...

Juu, ei mulla muuta tällä kertaa...

P.S.Miten hitossa nyt kaikki mitä tulee sanottua kuulostaa valittamiselta? Oonkohan mä vainoharhainen?

En mä muuten olis vainoharhainen ellei kaikki vihais mua...

nerotiikan maailma

Synnytysvalmennus miehille...

Onko tosiaan näin, että jos mies ei osallistu synnytysvalmennukseen niin lapsen pääsy hyvään opiskelupaikkaan vaarantuu? Voiko mies jotenkin mokata koko synnytyksen? Onko nykyään jaossa jotakin tyylipisteitä synnytyksessä ja jos mies hengittää väärin, otetaan uusi aika synnytykselle ja rumba aloitetaan alusta, kun mies osaa hengittää syvään ja rennosti?

Mihin miestä edes tarvitaan synnytyksessä? Eikö siellä pitäis olla läsnä ihan oikeita ammattilaisia, jotka tarpeen tullen kantaa vastuun koko roskasta? Käyttääkseni machoa tukkimies-termiä voin kertoa salaisuuden...

Mies ei ihan välttämättä halua todistaa sitä, että alajuoksun läpi on tulossa aivan liian iso tukki.

Okei, okei, se voi olla tärkeää naiselle, että mies on paikalla (tukena tms), mutta milloin kysytään, että miltä miehestä tuntuu? Saatana mitä traumoja siitä voi tulla, kun näkee kun joku rääpäle repii rikki rakkaimpansa.

Sitä paitsi neuvoloiden synnytysvalmennukset on ihan helvetin huonoja paikkoja pokata misuja. Ei onnistu ainakaan multa, vaikka todistetusti siellä ei pörrää liiemmin mitään pihtareita.

Hamppumarssi 3.5.08

Niin siis jos mä ymmärsin oikein niin kyseisellä SKY:n masinoimalla marssilla marssittiin kannabiksen laillistamisen puolesta...

Just just... että maassa jossa viinaakin osataan juoda varsin hillitysti eikä sekään aiheuta mitään päihdeongelmia...

Ja että mä haluaisin vai maahan jossa on 1,6 miljoonaa laillista asetta niin vielä ruohon sumentamaan harkintakykyä lisää...

Ja että laillinen pilvi sopis maahan jossa nykyiselläänkin tehdään vain 1000 itsemurhaa vuodessa, että sekös piristäis näitä jotka jo muutenkin hautoo itsetuhoisia ajatuksia (joita tutkimuksesta riippuen on Suomessa 10%:a väestöstä, että näillekö lisää pilvee...)

Ja että maa, jossa masennus vaivaa n 5-6%:a väestöstä on otollinen maa tötsyille...

Ja että täällä missä 10 yleisintä reseptilääkettä on joko mielenterveyslääkkeitä tai sitten sydän- ja verisuonitauteihin tarkoitettuja, mikä tarkoittaa väärää ruokavaliota, mikä tarkoittaa sitä, että pilvessähän ei ikinään tee mieli mässäillä, eikä syödä kokonaista pitsaa ja jälkkäriks suklaalevyä...

Mutta ei siinä mitään, heti kun voidaan osottaa, että Cannabis Sativa parantaa tän maan ihmisten yleistä dynaamisuutta, saa ihmisten itsetunnon kohomaan, hoitaa iho-ongelmat, vähentää Viagran kulutusta, piristää yleistä ilmapiiriä eikä koukuta eikä missään nimessä vie yhtäkään nuorta psykoosiin eikä houkuttele kokeilemaan kovempia huumeita niin mikäs siinä, laillistetaan pois ja lopetetaan tää järjetön oravanpyörässä pyöriminen ja kuunnellaan vaan vittu Jukka poikaa kaikki päivät.

No okei, kyseisellä marssilla perusteltiin sillä asiaa, että rikollisuus vähenis. Se voi muuten olla totta, kun kaikki olis pilvessä ja jengi vaan jumittais kämpillä eikä kukaan liikkuis missään ni kukaan ei joutuis ryöstetyks baari-illan jälkeen kun vittu kukaan ei jaksais enää ikinään lähtee baariin iltaa viettämään!

uusivuosivappujuhannustms.juhla

Mikä se juttu on noissa massatapahtumissa, että pitää mennä kusemaan kadulle?

Ja varsinkin jos on pukeutunut opiskelijahaalareihin.

Suomi boikotoi Kiinan olympialaisia!!!

Etusivu uusiksi!!!
Tämä on viime hetken tieto:
Suomi osittain boikotoi ensi kesän olympialaisia, jotka pidetään sivistyksen kehdossa Kiinassa.
Nimittäin minä henkilökohtaisesti boikotoin kyseisiä kinkereitä ja voin sanoa, etten osallistu avajaisiin enkä muihin (kisa)tapahtumiin. Ainoastaan jää harmittamaan, etten pääse eturiviin seuraamaan naisten beach volleyn alkueriä (no ainahan on redtube).

Mutta näin ollen ei voida todeta, että Suomi kokonaisuudessaan olisi mukana kyseisissä kisoissa, koska edustan tätä maata yhden reilu viidesmiljoonasosan verran.

Ja jos ajatellaan puhtaan matemaattisesti tätä asiaa niin yhtä kisojen avajaisiin osallistuvaa poliitikkoa kohden kotiin jää n.10 000 tuhatta muuta kansalaista, joten itse asiassa suurin osa Suomesta tahtomattaankin boikotoi tota pikkasen piirimestaruustason kilpaa isompaa häppenkiä.

Kirjoita essee: "Miksi politiikka ei kiinnosta ketään?"

Lyhyesti perustelut:

Mikko Alatalo - Sketsi
Ilkka Kanerva - Sketsi
Tanja Karpela - Sketsi
Heinäluoma - Vitun symppis
Kaikki vihreet - saatanan pilviveikkoja
Pertti Salovaaraa - Sketsi
Tarja Halonen - Äksy
Matti Vanhanen - Hukassa muuten vaan
Alexander Stubb - Liian täydellinen, hemmetin epäilyttävää
(Vasemmistolaisia kritisoisin nimeltä, jos tietäisin edes yhden nimeltä...)
Timo Soini - Helppo kritisoida kun ei oikeesti tarvi päättää mistään
Päivi Räsänen - tekopyhä kun se on kuvissa aina kultakoruissa
RKP kokonaisuudessaan ihmetyttää, että miten voi ajaa maan yhteisiä asioita siitä lähtökohdasta että bättre folket måste ha mera
Forsius Merikukka - friikki siinä missä Rosa Meriläinenkin

Sit jos tarkastellaan puolueittain nykyistä eduskuntaa:
Keskusta - Pitääkö jokainen julkkis saada teidän kautta eduskuntaan?
SDP - Miksi te ootte porvarein puolue tällä hetkellä Suomessa?
Kokoomus - Olisitte vaan avoimen rasisteja, kun mieli tekis kuitenkin...
Vasemmisto - Kertokaa jooko 10 suurinta poliittista saavutustanne viimesen 6:n vaalikauden ajalta...
Vihreät - No sinä aikana kun te ootte ollu olemassa on Itämeri saastunu levästä, Suomeen on tullu lisää ydinvoimaa ja pilvenkäyttö on kasvanu huomattavasti.
RKP - Kenen asialla te olette? Suomessa on yhtä paljon venäjää puhuvia kuin ruotsiakin, mutta noi venäläiset osaa olla hiljaa (toistaiseksi).
Perussuomalaiset - Niin siis teillä oli Tony Halme riveissä? Ja se oli hyvä päätös...kö? No se on vanha juttu, mutta ainoa mitä tosin olette saaneet aikaan...
Kristillisdemokraatit - Ministerit vannovat ministerinvalan, vaan mitäpä sanoi muuan Matteus vannomisesta ylipäätään (Matt 5:34 - 37), silti teille ei tuota ongelmia vannoa mitä pyydetään.

Anyway... Ihan sama mitä te teette, kaikki loppuu kuitenkin aikanaan...

-T E X A S M O T O R B I K E M A S S A C R E-

Mackin hauis oli tasaisesti ruskettunet paahtavan erämaan auringon alla. Hauista pakotti liian ahtaan T-paidan hihan suussa, mutta Mack oli tottunut tämänlaiseen kipuun.
Mack kantoi selässään vanhaa Royal Enfield 500cc -moottoripyöräänsä, hän ei hennonnut luopua siitä, vaikka se jälleen kerran oikutteli. Itseasiassa tuo moottoripyörä taisi olla ainoa, jota kohtaan Mackilla oli vielä tunteita.

Tämäkin vielä, ajatteli Mack kun paidasta repesi hiha pinkeeksi pullistuneen hauiksen päältä. No illalla saisi hänen lakeijansa Eugene Mosambik levittää viilentävää yrttivoidetta kipeytyneisiin lihaksiin ja hieroa uurastamisen rasitukset pois unholaan.

Eugene teki nämä palvelut pyyteettömästi isäntäänsä kohtaan, sillä Eugene oli tullut vahingossa pelastetuksi vuosia sitten Saharan autiomaasta Mackin toimesta. Mack oli tuolloin toiminut muukalaislegioonassa (kirjeenvaihtajana) ja polttaessaan erästä kylää, oli hänen taisteluvyönsä hihnoihin tarttunut Eugene-rääpäle jota Mack oli huomaamattaan kanniskellut sen jälkeen mukanaan useita kuukausia ympäri mustaa Afrikan viidakkoa.

Mack saapui lopulta ranchilleen, jota kojootit öisin piirittivät, sillä olivathan hänen pihvikarjansa niidenkin mielestä parasta tälle puolen Missisippiä. Mack laski moottoripyörän selästään tallin lakaisemattomalle lattialle. Perhanan Eugene, ajatteli Mack, millä oikeudella sekin lorvaili, kun eikö niin oltu sovittu, että kun on ruokatauko puuvillapellolta, niin samalla Eugene lakaisee tallin lattian.

Veroviraston bandiitot olivat ampuneet Mackin moottoripyörän satulan tohjoksi aiemmin päivällä, kun Mack oli ollut kaupungilla, eikä Mackin herkkä perse kestä ajaa rikkinäisellä satulalla. Olisi taas kerittävä yksi lammas jotta satulaan saataisiin pehmeä täyte.

Moottoripyörä oli Mackille erityisen rakas, koska sillä hän oli onnistunut pakenemaan kolmannesta avioliitostaan Liettuasta pahaisen Ljudmilan luota. Ljudmila oli hullu ja Mackia harmitti ettei hän ollut tajunnut sitä heti saavuttuaan satamaan Gdanskissa. Tosin Ljudmila oli vielä silloin ollut sataman kaunein kurtisaani ja vasta myöhemmin Mackille selvisi, että Ljudmila söi öisin omia varpaan kynsiään.
Silloin oli Mack hypännyt heidän slummissa sijainnestaan asunnosta kadulle, vaikka pudotusta oli ollutkin yli puolitoista metriä, mikä oli Mackin silloiseen kuntoon nähden liikaa (Mack oli näet sairastunut vihurirokkoon muukalaislegioonassa). Mack oli onnekseen pudonnut suoraan alakerran naapurin moottoripyörän, juuri samaisen Royal Enfield 500cc:n päälle, polkaissut sen käyntiin ja huristanut halki Siperian karkuun pois hullun Ljudmilan luota.

Mutta Ljudmila oli päättänyt kostaa. Ljudmila oli laittanut heidän kaikkien yhteisten kahdeksan lapsen elatusmaksut perittäväksi takautuvasti ja tämän takia, vielä toisella puolella maapalloakin oli veroviraston bandiitot hänen kintereillään, sillä kuten tiedämme, on veronpalautukset ulosottokelpoisia suoraan.

Tuossahan se Eugene on, Mack ajatuksissaan tuhahti, kun näki Eugenen laahustavan kohti tallia, mutta taivaanrannassa näkyi muutakin. Siellä kohosi pölypilvi, mutta se ei ollut tornadon aiheuttama, sillä sellaisen Mack tunnisti vanhana meteorologina helposti. Tuo pölypilvi lähestyi ja toi mukanaan veroviraston bandiitot hevosineen.

Äkkiä Eugene, telkeä tallin ovet, huudahti Mack, mutta koleran runtelemilla jaloillaan Eugene ei päässyt kuin tuskaisen verkkaisesti eteenpäin. Mack juoksi auttamaan, mutta liian myöhään. Veroviraston bandiittoryhmän tark'ampuja oli ehtinyt laukaisemaan Winchesterinsä. Sissikoulutuksen saaneena Mack vetäisi viime hetkillä Eugenen suojaksensa ja luoti onneksi pysähtyi Eugenen selkärankaan ensin lävistettyään Eugenen vasemman keuhkon.
Mack toimi nyt vanhojen vaistojen varaisesti. Hän heitti Eugenen kapisen ruhon tallin lattialle ja pomppasi niiltä sijoilta John Deere traktorinsa ohjaimiin. Tallissa paukahti korvia repivästi, kun Mack starttasi traktorinsa, hän hurautti tallin seinän läpi kohti kanjonia ja hävisi sen varjoihin.

Tallin lattialle jäi makaamaan Eugene joka viimeisillä voimillaan korisi ilmoille sanat, joita kukaan ei kuullut, "Thank you sir, it was a great trip...", ja niin Eugene kuoli pois kenenkään jäämättä kaipaamaan.

Näin Mack katosi kohti uusia seikkailuja, ehkä kuulemme hänestä vielä.

- T H E E N D-