-OSA1-
Voiko toiselle puolelle päästä?
Voiko aidosti, ilman itsepetosta päästä toiselle puolelle?
Voiko tämän maailman rajaa rikkoa ja siirtyä uuteen ulottuvuuteen?
Ei niin, että uskottelee sitä itselleen tai niin,
että imee itseensä sellaista kemikaalia
joka saa luulemaan, että portit on auki.
Onko sitä toista puolta edes olemassa?
Mitä jos kaipuu sinne on vain ajatusten luomaa harhaa?
Me emme tiedä miten me tiedämme sen mitä me tiedämme.
Meidän aivomme ovat tietoisia itsestään.
Mutta meidän aivot eivät osaa suojella itseään meiltä.
Meillä ei ole käsitystä siitä miten vapaa tahto ja tietoisuus muodostuu.
Mutta se muodostuu, vaikka me emme yritä.
Meidän aivomme tekevät sen työn meidän puolesta.
-OSA2-
Minulla on uusi keppihevonen.
Se on hieno.
Se kiiltää ja kimaltelee.
Olen melkein voittamaton sen kanssa.
Aina pihalla kun ollaan
ja esteiden yli hypitään niin mun hevonen oppii ensimmäisenä radan.
Se on niin viisaskin.
Mulla on myös uudet lenkkarit.
Ne on hienot.
Niissä ei ole vielä tahroja.
Olen melkein voittamaton, kun kiihdytän niillä lenkkareilla keppihevoseni laukkaan.
Kaikki melkein kimaltelee.
Kaikkialla on hienoa.
Kaikki on uutta.
Mun keppihevosella ei ole omaa tietoisuutta.
Mutta onko kenelläkään meistä?
