Mark Kurlanskyn '1968' & Gary Lachmanin 'Tajunnan alkemistit' ja näiden jälkeen tiedämme miksi heavy metal syntyi. Ymmärrämme mistä se syntyi. Käsitämme miten se syntyi. Sen jälkeen voimme vetää jalkaan maihinnousukengät ja potkia W.S.Burroughsilta, A.Ginsbergiltä ja J.Kerouacilta pään irti hartioilta.
8/30/2010
Right next door to hell
Urheilu on hyvästä. Se vetreyttää. Se saa kehossa nesteet liikkeelle. Urheilu nuorentaa ja voimistelu estää jumit. Liikunta vaikuttaa heti mielenvireyteen. Sitä on jotenkin skarpimpi, vahvempi (siis henkisesti) ja on enemmän läsnä, vaikea selittää, mutta sitä vain on.
Itse olen tänään aamulla herännyt kellon soidessa kello 5:30. Ei mitenkään poikkeuksellisen aikaista, mutta ottaen huomioon, että olisin voinut nukkua vielä kolme tuntia eikä minulla silti olisi ollut kiire niin se on mielestäni hyvin.
En herännyt huvikseni vaan ehtiäkseni juoksemaan. Kahdessa tunnissa pääsee pitkälle, vaikka lopulta lenkki tuokin takaisin kotiovelle. Iltapäivälle menin vielä punttisalille. Ja kun sitten pääsin kotiin olin varsin tyytyväinen itseeni.
Tietenkin olin aivan märkä hiestä. Sitä varten minulla on täällä kymmenen pikku huoraa nuolemassa minut puhtaaksi.
Itse olen tänään aamulla herännyt kellon soidessa kello 5:30. Ei mitenkään poikkeuksellisen aikaista, mutta ottaen huomioon, että olisin voinut nukkua vielä kolme tuntia eikä minulla silti olisi ollut kiire niin se on mielestäni hyvin.
En herännyt huvikseni vaan ehtiäkseni juoksemaan. Kahdessa tunnissa pääsee pitkälle, vaikka lopulta lenkki tuokin takaisin kotiovelle. Iltapäivälle menin vielä punttisalille. Ja kun sitten pääsin kotiin olin varsin tyytyväinen itseeni.
Tietenkin olin aivan märkä hiestä. Sitä varten minulla on täällä kymmenen pikku huoraa nuolemassa minut puhtaaksi.
8/27/2010
8/22/2010
Jättämäni palaute MTV3:lle
-MTV3:N VIIHDEUUTISOINTI-
Hei, palautteemme koskee viihdeuutistenne tasoa ja laatua. Se on huolestuttavalla tavalla laskenut eikä vastaa kohderyhmänne tarpeita. Viihdeuutistenne niin sanottu juoruarvo (epäilen että kyseinen termi on edes tuttu teille) on laskenut vuoden 2010 toisella ja kolmannella kvartaalilla kaikkien aikojen alimpaan noteeraukseen - ja sen pitäisi huolestuttaa teidät.
Kaipaatte konkretiaa, joten otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi Pezhman Ahmad. Jotenkin on ymmärrettävää, että hän tulee mainituksi jossakin sivulauseessa, kun hän seurusteli Ms.Pumpasen kanssa, mutta ei enää.
Annan toisen esimerkin (kolmannesta jo veloitammekin sitten). Arto Länsman ei ansaitse tulla mainituksi millään meriiteillä. Ehkä (ja huom, paino sanalla ehkä) siinä vaiheessa jos mediatempuksi suunniteltu avioliitto J.Tukiaisen kanssa olisi rohkeasti viety loppuun asti ja vaikka MTV3:n sponsoroimana olisi järjestetty kyseiset häät esimerkiksi samana päivän kun naapurimaassa pidettiin Danielin ja Victorian häät.
Mutta ei, koska mitään mainitsemisen arvoista ei Arton elämässä ole toistaiseksi tapahtunut, ei hänestä tule myöskään säännnönmukaisesti uutisoida.
Tarkennan palauettamme. Tason nostaminen MTV3:n viihdeuutisilla edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Niin sanottujen turhien julkkisten poika/tyttöystävien ei pidä tulla nostetuksi esiin uutisvirrasta. Eikä varsinkaan EX-poika/tyttöystävien. Huomatkaa, että voisimme antaa palautetta myös turhista julkkiksista, mutta emme usko, että kykenisitte tekemään mitään uutisoinnille joka koskee heitä, ette ainakaan vielä.
Benchmarkatkaa itseänne esimerkiksi muihin alan toimijoihin ja OTTAKAA MYÖS oppia heistä. Ei ole mikään häpeä tehdä asioita niin kuin itseään paremmat toimijat tekevät. Katsokaa vaikka The Sun:n nettisivuja (www.thesun.co.uk) ja sieltä edelleen osio nimeltä "Showbiz".
Palautteen opetus. Viihdeuutisia voi tehdä mielenkiintoisista ja merkittävistä viihdemaailman henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä.
Viihdeuutisia voi tehdä myös mitäänsanomattomista henkilöistä ja mitäänsanomattomista sattumuksista kuten tekee Hymy-lehti, Seiskapäivää-lehti ja suuri MTV3 nykyisin.
Vilpittömin terveisin,
répondez s'il vous plaît
Hei, palautteemme koskee viihdeuutistenne tasoa ja laatua. Se on huolestuttavalla tavalla laskenut eikä vastaa kohderyhmänne tarpeita. Viihdeuutistenne niin sanottu juoruarvo (epäilen että kyseinen termi on edes tuttu teille) on laskenut vuoden 2010 toisella ja kolmannella kvartaalilla kaikkien aikojen alimpaan noteeraukseen - ja sen pitäisi huolestuttaa teidät.
Kaipaatte konkretiaa, joten otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi Pezhman Ahmad. Jotenkin on ymmärrettävää, että hän tulee mainituksi jossakin sivulauseessa, kun hän seurusteli Ms.Pumpasen kanssa, mutta ei enää.
Annan toisen esimerkin (kolmannesta jo veloitammekin sitten). Arto Länsman ei ansaitse tulla mainituksi millään meriiteillä. Ehkä (ja huom, paino sanalla ehkä) siinä vaiheessa jos mediatempuksi suunniteltu avioliitto J.Tukiaisen kanssa olisi rohkeasti viety loppuun asti ja vaikka MTV3:n sponsoroimana olisi järjestetty kyseiset häät esimerkiksi samana päivän kun naapurimaassa pidettiin Danielin ja Victorian häät.
Mutta ei, koska mitään mainitsemisen arvoista ei Arton elämässä ole toistaiseksi tapahtunut, ei hänestä tule myöskään säännnönmukaisesti uutisoida.
Tarkennan palauettamme. Tason nostaminen MTV3:n viihdeuutisilla edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Niin sanottujen turhien julkkisten poika/tyttöystävien ei pidä tulla nostetuksi esiin uutisvirrasta. Eikä varsinkaan EX-poika/tyttöystävien. Huomatkaa, että voisimme antaa palautetta myös turhista julkkiksista, mutta emme usko, että kykenisitte tekemään mitään uutisoinnille joka koskee heitä, ette ainakaan vielä.
Benchmarkatkaa itseänne esimerkiksi muihin alan toimijoihin ja OTTAKAA MYÖS oppia heistä. Ei ole mikään häpeä tehdä asioita niin kuin itseään paremmat toimijat tekevät. Katsokaa vaikka The Sun:n nettisivuja (www.thesun.co.uk) ja sieltä edelleen osio nimeltä "Showbiz".
Palautteen opetus. Viihdeuutisia voi tehdä mielenkiintoisista ja merkittävistä viihdemaailman henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä.
Viihdeuutisia voi tehdä myös mitäänsanomattomista henkilöistä ja mitäänsanomattomista sattumuksista kuten tekee Hymy-lehti, Seiskapäivää-lehti ja suuri MTV3 nykyisin.
Vilpittömin terveisin,
répondez s'il vous plaît
8/16/2010
Käskynjako
Sinä päivänä kun vallankumous alkaa sinä olet johtamassa joukkoja voittajien puolella.
Siihen asti sinun täytyy malttaa.
Sinun täytyy tehdä työsi kunnolla ja hoitaa opintosi kunnialla.
Sillä sitten kun avataan historian kirjoissa viimeinen aukeama sinulle opetetaan loput siitä kuinka keskustella silmillä, kuinka vaihtaa ajatuksia katseen voimalla.
Ja minä olen odottamassa sinua silloin. Olen kerännyt reppuusi kaiken mitä tarvitset ja vaikka joudutkin matkan taittamaan yksin niin odotan sinua taas perille päästyäsi.
Sitten lepäämme, juhlimme, uimme valtameressä yöllä ja kuuntelemme kun enkelit soittavat meille musiikkia.
Nyt en voi sanoa muuta.
Sinun täytyy odottaa.
Ja lupaan, tällä kertaa se ei ole samanlaista kuraa ja roskaa niin kuin se oli Seitsemässä Saarnassa Kuolleille. Tällä kertaa me potkimme madame Blavatskya hänen lihavalle perseelleen ja tällä kertaa me kuritamme sitä roisto Crowleyta niin että hän itkee ja häpeään pelleilyään vielä kauan lähtömme jälkeen. Ja näin käy jokaiselle joka meni ja väärensi tiibetiläisiä kirjoituksia omiin tarkoitusperiinsä.
Siihen asti sinun täytyy malttaa.
Sinun täytyy tehdä työsi kunnolla ja hoitaa opintosi kunnialla.
Sillä sitten kun avataan historian kirjoissa viimeinen aukeama sinulle opetetaan loput siitä kuinka keskustella silmillä, kuinka vaihtaa ajatuksia katseen voimalla.
Ja minä olen odottamassa sinua silloin. Olen kerännyt reppuusi kaiken mitä tarvitset ja vaikka joudutkin matkan taittamaan yksin niin odotan sinua taas perille päästyäsi.
Sitten lepäämme, juhlimme, uimme valtameressä yöllä ja kuuntelemme kun enkelit soittavat meille musiikkia.
Nyt en voi sanoa muuta.
Sinun täytyy odottaa.
Ja lupaan, tällä kertaa se ei ole samanlaista kuraa ja roskaa niin kuin se oli Seitsemässä Saarnassa Kuolleille. Tällä kertaa me potkimme madame Blavatskya hänen lihavalle perseelleen ja tällä kertaa me kuritamme sitä roisto Crowleyta niin että hän itkee ja häpeään pelleilyään vielä kauan lähtömme jälkeen. Ja näin käy jokaiselle joka meni ja väärensi tiibetiläisiä kirjoituksia omiin tarkoitusperiinsä.
8/13/2010
Turn me on, dead man
χξϛ
You're waiting for a train, a train that will take you far away.
You know where you hope this train will take you, but you can't be sure.
But it doesn't matter - because we'll be together.
You're waiting for a train, a train that will take you far away.
You know where you hope this train will take you, but you can't be sure.
But it doesn't matter - because we'll be together.
8/11/2010
Sillä välin
Sanat kadottivat voimansa.
Kaikki vimma jäi pois.
Intohimo ja kiihko katosivat.
Nyt sanat vain tahtovat miellyttää, sanat kertovat hyvistä mahdollisuuksista,
antavat ymmärtää ja turruttavat kestämään tämän kaiken.
Sanat lakkasivat uskomasta omaan mahtiinsa.
Sanat menettivät kapinallisuutensa ja halunsa loukata.
Sanoilla voisi hallita, mutta nyt sanoja valjastetaan palvelemaan keskiluokan tarpeita.
Sanoistakin tuli lihavia, niistä tuli hypersuper-extra-mahtavia
kun ne ennen olivat vain timmejä ja tiukkoja,
kuin piiskan sivalluksia kireille pakaroille.
Sanojen kyky siirtää vuoria kuiskaamalla unohtui.
Nyt kaikki huudetaan päin näköä eikä mikään tunnu juuri miltään.
Kaikki se hienovaraisuus ja luottamus kykyyn ymmärtää karkasi ulottumattomiin.
Nyt ei enää vihjata, nyt antaa voimakkaan kuvan kun paukauttaa asiat suoraan.
Kirjakieli on tekopyhää tänäpäivänä ja slangi coolia,
vaikka minusta se kuulostaa päivä päivältä aina vain veltommalta ja löysemmältä.
On hetkiä kun sanat eivät enää edes kuulosta kauniilta ja alkuperäisiltä monisyisiltä symboleilta vaan nyt on ilmassa lyhenteitä ja hymiöitä.
Kun sanon "pahoittelen vahingoniloani, mutten voi tälle mitään..." niin sinä sanot vain "LOL".
Mutta vitut siitä, aina voi antaa myös nyrkkien puhua.
Kaikki vimma jäi pois.
Intohimo ja kiihko katosivat.
Nyt sanat vain tahtovat miellyttää, sanat kertovat hyvistä mahdollisuuksista,
antavat ymmärtää ja turruttavat kestämään tämän kaiken.
Sanat lakkasivat uskomasta omaan mahtiinsa.
Sanat menettivät kapinallisuutensa ja halunsa loukata.
Sanoilla voisi hallita, mutta nyt sanoja valjastetaan palvelemaan keskiluokan tarpeita.
Sanoistakin tuli lihavia, niistä tuli hypersuper-extra-mahtavia
kun ne ennen olivat vain timmejä ja tiukkoja,
kuin piiskan sivalluksia kireille pakaroille.
Sanojen kyky siirtää vuoria kuiskaamalla unohtui.
Nyt kaikki huudetaan päin näköä eikä mikään tunnu juuri miltään.
Kaikki se hienovaraisuus ja luottamus kykyyn ymmärtää karkasi ulottumattomiin.
Nyt ei enää vihjata, nyt antaa voimakkaan kuvan kun paukauttaa asiat suoraan.
Kirjakieli on tekopyhää tänäpäivänä ja slangi coolia,
vaikka minusta se kuulostaa päivä päivältä aina vain veltommalta ja löysemmältä.
On hetkiä kun sanat eivät enää edes kuulosta kauniilta ja alkuperäisiltä monisyisiltä symboleilta vaan nyt on ilmassa lyhenteitä ja hymiöitä.
Kun sanon "pahoittelen vahingoniloani, mutten voi tälle mitään..." niin sinä sanot vain "LOL".
Mutta vitut siitä, aina voi antaa myös nyrkkien puhua.
8/09/2010
Minusta itsestäni
Joskus tekisi mieli huutaa.
Mutta en tee sitä.
Tarpeeni huutaa jää toiseksi sille tunteelle, että haluan kontrolloida tunteitani. Olkoon se vahvin tunteistani. Ja olkoon se ainoa tunteeni. Jos kohdallani on käynyt niin, että minusta löytyy alkukantaisia vaistoja ja eläimellisiä himoja niin haluan haudata ne. En halua olla barbaari. En halua olla impulsiivinen. En halua olla viettieni ohjaama. Ei kuulosta pahalta, mutta ei kuulosta myöskään helpolta.
Nautin vallan tunteesta. Samalla tavalla kuin shakin pelaaja nauttii siitä, että peli kulkee ja voi keskittyä suunnittelemaan seuraavan siirron jälkeistä siirtoa. Työnikin edellyttää sentyyppistä harkintakykyä. Se edellyttää vahvaa keskittymistä. Ammatissani virheet näkyvät tarpeettomana henkien menetyksenä. Tämä on ironista, sillä työni on ottaa ihmishenkiä.
Mutta vain niiden, joista on maksettu.
Uskon nauttivani työstäni. Luulisin, että nautin siitä, että se ei ole ollenkaan sellaista kuin on tarinoissa kerrottu ja elokuvissa näytetty. Pidän itseäni taiteilijana. En halua toistaa kaavoja enkä olla halua olla ennalta-arvattava. Minulle tuottaa huvia se, että pystyn yhä yllättämään itseni. Kuten silloin kun kohteeni oli McDonaldsilla ruokailemassa perheensä kanssa. Olin seurannut häntä useamman päivän ja pitänyt häntä elossa vain siitä yhdestä syystä, etten ollut keksinyt sopivaa tapaa saattaa toimeksiantoani valmiiksi.
Sitten tarvittava idea tuli kuin johdatuksena mieleeni. Olin aivan hänen lähellään ja join lähdevettä pullostani. Kohteeni nousi, sanoi jotakin lapsilleen ja asteli kohti WC:tä. Nousin saman tien tuoliltani ja kaivoin takataskustani hansikkaat, jotka laitoin käteeni.
Menin hänen perässään WC:hen mielessäni vain ajatus siitä, kuinka tämä pikaruokaa ahmiva kohteeni saisi elämälleen oikein brutaalin lopetuksen. Halusin kysyä häneltä sarkastisen kysymyksen:
-Haluatko maistaa McFist rystyhampurilaista?
Kohteeni ei luonnollisestikaan ymmärtänyt kysymystäni, ja sai vastattua puoliksi vain "mit?" kun jo ensimmäinen luita rikkova lyöntini oli osunut hänen leukaansa. Lyöntini ovat kauniita, ne eivät ole kaikkein nopeimpia, tarkoitan tällä sitä, että joku varmasti saa kiihtymään nyrkkinsä nopeammin, mutta minä pidän siitä kuinka tunnen kuinka energia välittyy nyrkistäni kudoksen ja lihasten läpi aina uhrini luihin asti. Mielessäni jopa kuvittelen kaiken hidastetusti, näen kuinka lyöntini lähtevät jaloistani, ottavat mukaan koko kehoni ja saavat aikaan ihailtavan painavia iskuja juuri sinne missä kohteeni luut ja nivelet yhtyvät toisiinsa.
Kuusi minuuttia ja suunnilleen kolmesataakuusikymmentä lyöntiä myöhemmin riisun nahkahanskat kädestäni. Pudotan ne lavuaariin ja kaivan povitaskustani pienen muovipussin. Taittelen hanskat sinne ja laitan pussin takaisin povitaskuuni. Lasken kylmää vettä käsille, jotta hieman rauhottuisin ja saisin turvotuksen laskemaan edes aavistuksen.
Kampaan vielä nopeasti vähän hiuksiani ja kiristän kravattiani. Poistun huomaamatta WC:stä ja jätän tuon verenpunaisen vaatemytyn, jonka sisällä on 120 kiloa kuollutta ihmisen lihaa makaamaan WC:n nurkkaan. Ruumis on pelkkä kasa, nahkainen säkki täynnä rikkinäisiä rustoja, luita ja sisäelimiä. Verta valuu joka paikkaan.
Kun muu perhe alkaa kaipaamaan puuttuvaa jäsentään olen jo kaukana ja saanut juotua lähdeveteni loppuun.
Olen kylmäverinen ihminen. En äkkiarvaamaton eläin. Pystyn yhdistämään äärettömään pahuuteeni äärettömän harkinnan. Saan enemmän tuhoa aikaan kuin raivohullu, joka kiihkossaan vain sokaistuu.
Olen valaistunut, olen Buddha, olen tyyni ja vakaa. En kaipaa mitään enkä ole himojeni orja. En pelkää enkä menetä malttiani. En tunne maata järisyttävää surua enkä taivaita repivää riemua. En kaipaa mitään, en edes musiikkia. En siedä ihmisiä, joiden puntti alkaa vipattamaan jonkun populäärimusiikin sen hetken soitetuimman rallattelun tahtiin. He ovat kuin lapsia, jotka innostuvat kellon kilkatuksesta. Hyräilevät ja keinuttelevat päitään sen tahdissa ja tuntevat, että nuo laulut ovat tehty juuri heille. Jotkut heistä menevät jopa tanssimaan, keinuttelevat lantioitaan kuin vammaiset.
Mutta en tee sitä.
Tarpeeni huutaa jää toiseksi sille tunteelle, että haluan kontrolloida tunteitani. Olkoon se vahvin tunteistani. Ja olkoon se ainoa tunteeni. Jos kohdallani on käynyt niin, että minusta löytyy alkukantaisia vaistoja ja eläimellisiä himoja niin haluan haudata ne. En halua olla barbaari. En halua olla impulsiivinen. En halua olla viettieni ohjaama. Ei kuulosta pahalta, mutta ei kuulosta myöskään helpolta.
Nautin vallan tunteesta. Samalla tavalla kuin shakin pelaaja nauttii siitä, että peli kulkee ja voi keskittyä suunnittelemaan seuraavan siirron jälkeistä siirtoa. Työnikin edellyttää sentyyppistä harkintakykyä. Se edellyttää vahvaa keskittymistä. Ammatissani virheet näkyvät tarpeettomana henkien menetyksenä. Tämä on ironista, sillä työni on ottaa ihmishenkiä.
Mutta vain niiden, joista on maksettu.
Uskon nauttivani työstäni. Luulisin, että nautin siitä, että se ei ole ollenkaan sellaista kuin on tarinoissa kerrottu ja elokuvissa näytetty. Pidän itseäni taiteilijana. En halua toistaa kaavoja enkä olla halua olla ennalta-arvattava. Minulle tuottaa huvia se, että pystyn yhä yllättämään itseni. Kuten silloin kun kohteeni oli McDonaldsilla ruokailemassa perheensä kanssa. Olin seurannut häntä useamman päivän ja pitänyt häntä elossa vain siitä yhdestä syystä, etten ollut keksinyt sopivaa tapaa saattaa toimeksiantoani valmiiksi.
Sitten tarvittava idea tuli kuin johdatuksena mieleeni. Olin aivan hänen lähellään ja join lähdevettä pullostani. Kohteeni nousi, sanoi jotakin lapsilleen ja asteli kohti WC:tä. Nousin saman tien tuoliltani ja kaivoin takataskustani hansikkaat, jotka laitoin käteeni.
Menin hänen perässään WC:hen mielessäni vain ajatus siitä, kuinka tämä pikaruokaa ahmiva kohteeni saisi elämälleen oikein brutaalin lopetuksen. Halusin kysyä häneltä sarkastisen kysymyksen:
-Haluatko maistaa McFist rystyhampurilaista?
Kohteeni ei luonnollisestikaan ymmärtänyt kysymystäni, ja sai vastattua puoliksi vain "mit?" kun jo ensimmäinen luita rikkova lyöntini oli osunut hänen leukaansa. Lyöntini ovat kauniita, ne eivät ole kaikkein nopeimpia, tarkoitan tällä sitä, että joku varmasti saa kiihtymään nyrkkinsä nopeammin, mutta minä pidän siitä kuinka tunnen kuinka energia välittyy nyrkistäni kudoksen ja lihasten läpi aina uhrini luihin asti. Mielessäni jopa kuvittelen kaiken hidastetusti, näen kuinka lyöntini lähtevät jaloistani, ottavat mukaan koko kehoni ja saavat aikaan ihailtavan painavia iskuja juuri sinne missä kohteeni luut ja nivelet yhtyvät toisiinsa.
Kuusi minuuttia ja suunnilleen kolmesataakuusikymmentä lyöntiä myöhemmin riisun nahkahanskat kädestäni. Pudotan ne lavuaariin ja kaivan povitaskustani pienen muovipussin. Taittelen hanskat sinne ja laitan pussin takaisin povitaskuuni. Lasken kylmää vettä käsille, jotta hieman rauhottuisin ja saisin turvotuksen laskemaan edes aavistuksen.
Kampaan vielä nopeasti vähän hiuksiani ja kiristän kravattiani. Poistun huomaamatta WC:stä ja jätän tuon verenpunaisen vaatemytyn, jonka sisällä on 120 kiloa kuollutta ihmisen lihaa makaamaan WC:n nurkkaan. Ruumis on pelkkä kasa, nahkainen säkki täynnä rikkinäisiä rustoja, luita ja sisäelimiä. Verta valuu joka paikkaan.
Kun muu perhe alkaa kaipaamaan puuttuvaa jäsentään olen jo kaukana ja saanut juotua lähdeveteni loppuun.
Olen kylmäverinen ihminen. En äkkiarvaamaton eläin. Pystyn yhdistämään äärettömään pahuuteeni äärettömän harkinnan. Saan enemmän tuhoa aikaan kuin raivohullu, joka kiihkossaan vain sokaistuu.
Olen valaistunut, olen Buddha, olen tyyni ja vakaa. En kaipaa mitään enkä ole himojeni orja. En pelkää enkä menetä malttiani. En tunne maata järisyttävää surua enkä taivaita repivää riemua. En kaipaa mitään, en edes musiikkia. En siedä ihmisiä, joiden puntti alkaa vipattamaan jonkun populäärimusiikin sen hetken soitetuimman rallattelun tahtiin. He ovat kuin lapsia, jotka innostuvat kellon kilkatuksesta. Hyräilevät ja keinuttelevat päitään sen tahdissa ja tuntevat, että nuo laulut ovat tehty juuri heille. Jotkut heistä menevät jopa tanssimaan, keinuttelevat lantioitaan kuin vammaiset.
8/04/2010
it's not god if you get even
Kaikki menee nappiin, kunnes...
Nainen vihdoinkin tapaa miehen. Alusta saakka mikään ei ärsytä eikä mikään herätä hälytyskelloja päiväunilta. Mies on huomaavainen, kuuntelee, kommentoi kohteliaasti ja oikeasti ymmärtää miltä naisesta tuntuu. Ja vaikka kyseessä on vasta ensimmäiset treffit ei silti tunnu luonnottomalta puhua ihan aidoista, oikeista tai kipeistä asioista.
Mies tilaa ruoan kanssa sopivaa punaviiniä, mutta ei silti vaikuta tippaakaan hennolta hienostelijalta. Mies maksaa ravintolalaskun huomaamatta ja koko ilta on muutenkin mennyt ihan luonnollisesti ja aika kuin siivillä. Mies pysäyttää lennosta taksin ja avaa naiselle oven. Mies tulee samaan taksiin ja kysyy naiselta tämän kotiosoitetta, jotta hän pääsee varmasti turvallisesti perille.
Viimeistään tässä vaiheessa sopivasti humaltunut nainen huomaa miehen tyylikkään ja itsevarman partaveden tuoksun. Nainen kuiskaa miehelle, että mitä jos ei vielä lopetettaisikaan mukavasti alkanutta iltaa vaan käytäisiin vielä jossain ottamassa drinkki.
Mies hymyilee ja siirtää naisen poskelta hiuskiehkuran korvan taakse ja sanoo naiselle
-Muuten kyllä, mutta minun pitää mennä antamaan susikoiralleni antibiootteja, se kun loukkaantui pari päivää sitten metsästysreissulla.
Miten ihana ja vastuuntuntoinen. Ja eläinrakaskin. Nainen käräyttää itsensä ajattelemasta, että tuosta miehestä tulisi loistava isä. Ennen kuin hiljaisuus jatkuu yhtään liian pitkään niin mies ehdottaa, että hän voi kyllä keittää teetä kotonaan ja tekee senkin ilman tyrkyttämistä tai taka-ajatuksia. Mies vain toteaa itsekin viihtyneen erinomaisesti.
Kaikki näyttää täydelliseltä.
Kaikki kuulostaa täydelliseltä.
Kaikki on täydellistä.
Miehen kotona tyylikästä ja siistiä. On vanhoja huonekaluja ja muutamia design-esineitä sulassa sovussa antiikin kanssa. Mies on antanut koiralleen lääkkeen ja koira kiittää siitä katsomalla isäntäänsä lempeästi. Mies alkaa keittämään teetä, kun nainen ei enää kestä. Hän hiipii miehen taakse ja kuiskaa tämän korvaan
-Vai siirryttäiskö sittenkin suoraan jälkiruokaan...
Mies kääntyy ympäri. Katsoo naista viettelevästi silmiin. Silmäkulmissa hänellä on hymyä ja suupielissä himoa. Nainen kallistaa päätään taaksepäin.
Mies haluaa kaiken olevan täydellistä. Hän sytyttää muutaman kynttilän, himmentää kattovaloja, avaa kauluspaitansa nappeja, kantaa naisen sohvalle, menee stereoiden luokse ja sanoo
-Laitan meille tunnelmamusiikkia kultani.
Nainen sulkee silmänsä raukeasti sohvalla.
Sitten se tapahtuu. Naisen silmät rävähtävät auki. Stereoista rävähtää soimaan Popedan "Pitkä kuuma kesä". Meteli on helvetillinen. Mies nostaa toisen jalkansa olohuoneen pöydälle kuin mielikuvitusvahvistimelle. Mies heiluttelee päätään samalla kun hän soittaa ilmakitaraa. Kaiuttimista jytisee Paten laulu. Ikkunoita helisyttää Costellon kitarasoolot.
Nainen itkee hysteerisesti.
Treffit numero kaksi.
Ilta menee kuten edellisellä kerralla. Nyt nainen on viisastunut ja pyytääkin tätä lähes täydellistä miestä omaan kotiinsa välttääkseen edelliskerran katastrofin.
Mies menee sohvalle istumaan ja nainen jääkaapille. Nainen kysyy
-Otatko jotakin?
-Kyllä, vastaa mies.
-Mitä?
-Vaatteet pois.
Naisen kääntyessä katsomaan miestä tämä on jo ehtinyt riisumaan kaiken muun paitsi tennissukkansa. Naisen kallista nahkasohvaa koristaa nyt myös kaksi nahkaista kulkusta ja yksi punakka fagotti.
Nainen itkee hysteerisesti kuten edellisellä kerralla.
Nainen vihdoinkin tapaa miehen. Alusta saakka mikään ei ärsytä eikä mikään herätä hälytyskelloja päiväunilta. Mies on huomaavainen, kuuntelee, kommentoi kohteliaasti ja oikeasti ymmärtää miltä naisesta tuntuu. Ja vaikka kyseessä on vasta ensimmäiset treffit ei silti tunnu luonnottomalta puhua ihan aidoista, oikeista tai kipeistä asioista.
Mies tilaa ruoan kanssa sopivaa punaviiniä, mutta ei silti vaikuta tippaakaan hennolta hienostelijalta. Mies maksaa ravintolalaskun huomaamatta ja koko ilta on muutenkin mennyt ihan luonnollisesti ja aika kuin siivillä. Mies pysäyttää lennosta taksin ja avaa naiselle oven. Mies tulee samaan taksiin ja kysyy naiselta tämän kotiosoitetta, jotta hän pääsee varmasti turvallisesti perille.
Viimeistään tässä vaiheessa sopivasti humaltunut nainen huomaa miehen tyylikkään ja itsevarman partaveden tuoksun. Nainen kuiskaa miehelle, että mitä jos ei vielä lopetettaisikaan mukavasti alkanutta iltaa vaan käytäisiin vielä jossain ottamassa drinkki.
Mies hymyilee ja siirtää naisen poskelta hiuskiehkuran korvan taakse ja sanoo naiselle
-Muuten kyllä, mutta minun pitää mennä antamaan susikoiralleni antibiootteja, se kun loukkaantui pari päivää sitten metsästysreissulla.
Miten ihana ja vastuuntuntoinen. Ja eläinrakaskin. Nainen käräyttää itsensä ajattelemasta, että tuosta miehestä tulisi loistava isä. Ennen kuin hiljaisuus jatkuu yhtään liian pitkään niin mies ehdottaa, että hän voi kyllä keittää teetä kotonaan ja tekee senkin ilman tyrkyttämistä tai taka-ajatuksia. Mies vain toteaa itsekin viihtyneen erinomaisesti.
Kaikki näyttää täydelliseltä.
Kaikki kuulostaa täydelliseltä.
Kaikki on täydellistä.
Miehen kotona tyylikästä ja siistiä. On vanhoja huonekaluja ja muutamia design-esineitä sulassa sovussa antiikin kanssa. Mies on antanut koiralleen lääkkeen ja koira kiittää siitä katsomalla isäntäänsä lempeästi. Mies alkaa keittämään teetä, kun nainen ei enää kestä. Hän hiipii miehen taakse ja kuiskaa tämän korvaan
-Vai siirryttäiskö sittenkin suoraan jälkiruokaan...
Mies kääntyy ympäri. Katsoo naista viettelevästi silmiin. Silmäkulmissa hänellä on hymyä ja suupielissä himoa. Nainen kallistaa päätään taaksepäin.
Mies haluaa kaiken olevan täydellistä. Hän sytyttää muutaman kynttilän, himmentää kattovaloja, avaa kauluspaitansa nappeja, kantaa naisen sohvalle, menee stereoiden luokse ja sanoo
-Laitan meille tunnelmamusiikkia kultani.
Nainen sulkee silmänsä raukeasti sohvalla.
Sitten se tapahtuu. Naisen silmät rävähtävät auki. Stereoista rävähtää soimaan Popedan "Pitkä kuuma kesä". Meteli on helvetillinen. Mies nostaa toisen jalkansa olohuoneen pöydälle kuin mielikuvitusvahvistimelle. Mies heiluttelee päätään samalla kun hän soittaa ilmakitaraa. Kaiuttimista jytisee Paten laulu. Ikkunoita helisyttää Costellon kitarasoolot.
Nainen itkee hysteerisesti.
Treffit numero kaksi.
Ilta menee kuten edellisellä kerralla. Nyt nainen on viisastunut ja pyytääkin tätä lähes täydellistä miestä omaan kotiinsa välttääkseen edelliskerran katastrofin.
Mies menee sohvalle istumaan ja nainen jääkaapille. Nainen kysyy
-Otatko jotakin?
-Kyllä, vastaa mies.
-Mitä?
-Vaatteet pois.
Naisen kääntyessä katsomaan miestä tämä on jo ehtinyt riisumaan kaiken muun paitsi tennissukkansa. Naisen kallista nahkasohvaa koristaa nyt myös kaksi nahkaista kulkusta ja yksi punakka fagotti.
Nainen itkee hysteerisesti kuten edellisellä kerralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Insane Biker's Bites
Ydinsodan jäljiltä maapallolla vallitsi pimeä ja kylmä ydintalvi. Tuhoisat iskut eivät olleet kattaneet joka kolkkaa, mutta ydiniskujen aih...
