Prophecy of the Popes

Varkaat ja vartijat.

Roistot ja ruhtinaat.

Kaikki samaa.

Kaikki vailla valtiasta, vaikka kukaan ei ole yhtä mieltä hallitsijasta.
Kuka hallitsee kuninkaita ja kuka ojentaisi orjille apuaan?
Mistä jokainen vanki haaveilee ja mitä jokainen vankikarkuri pelkää?
Kuinka monta meistä täytyy vielä uhrata, jotta uhrien määrä on riittävä?
Kuka ensimmäisenä tajuaa tämän olevan turhaa ja kuka viimeisenä myöntää tämän mielettömyyden? Ei kuolleet eikä kenraalit, ei lapset eikä enkelit, ei kukaan yhdessä eikä kenenkään pidä sitä yksinkään mennä tekemään. Yhdessä jätämme sanomatta sen, yhtenä joukkona kiellämme ja jokainen meistä sen kuitenkin tietää. Siellä missä vankilat rakennetaan vapauden naapuriin ja täällä missä kotimme lukitaan turvaketjuilla öisin. Liukuhihnalla siistinä jonona me odotamme vuoroamme ja annamme tämän tapahtua. Maailmanloppu tulee mainoskatkolla ja tuomiopäivää juhlitaan karnevaalimenoin. Helvetin liekeissä me saamme kauniin rusketuksen ja aikaa myöten luulemme kaikkea verellä kirjoitettua valheeksi.

Aikamme alkaa loppua ennen lopunajan alkua.

bleeding the orchid

Preerialla on monia villihevosia. On vähän kesympiä ja sitten niitä, joita ei tahdo millään saada aisoihin. Ja sitten on vielä se yksi. Se kaikkein upein, vahvin ja vaikeimmin napattavissa oleva.
Siinä ajassa kun kesyttäisi kymmenen hyvää ja kaunista villihevosta ei ole päässyt edes alkuun tämän kaikkein uljaimman ja hankalimman kanssa. Mutta mitäpä niillä "tavallisilla" hevosilla tekisi. Tiukan paikan tullen niistä jokainen saattaisi olla arka kuin mikä tahansa poni ja se pettäisi ratsastajansa.
Siinä on syytä kylliksi tälle cowboylle yrittää. Tämä cowboy ei ole paras tai taitavin cowboy lännessä. Mutta jääräpäisin hän on. Ja hän tietää, että jos saa tämän yhden kesytettyä niin se tekee hänestä myös paremman. Saa alleen varmasti vahvan ja rohkean kumppanin mihin tahansa seikkailuun.
Ensiksi pitää ansaita sen luottamus, että pääsee edes lähelle. Sitten vasta voi alkaa miettimään keinoja millä saisi sen lassottua ja sitä kautta napattua omakseen.
Aikaa menee ja pitää viettää vielä monta yötä taivaan alla preeria sänkynään. Pitää olla vahva otteissa, mutta ei saa satuttaa tuota kaunista luontokappaletta. Pitää olla varma siitä mitä haluaa, sillä tietäähän tämä cowboy, ettei hän voi ikinään enää ottaa muita hevosia samaan hakaan tämän hevosen kanssa. Sillä kun on nähnyt sen palon noissa silmissä niin tietää, ettei se tule hyväksymään muita hevosia lähelleen. Ja vaikka aluksi tuo saattaa potkaista muutaman kerran kipeästi niin sekin pitää antaa anteeksi. Se vain testaa, että voiko tähän cowboyhin luottaa. Mutta aikaillakkaan ei voi, sillä tämä cowboy vaistoaa, että on monia muitakin jotka tämän hevosen perässä ovat. On joitakin jotka yrittävät kesyttää sitä yhtälailla ja on monia jotka haluavat ampua sen kostoksi, kun itse ovat epäonnistuneet sen nappaamisessa. On osattava suojella sitä nyt samalla kun sitä pyydystää, mutta on myös osattava suojella sitä myöhemminkin kun se on omakseen saanut.
Kaikki tämä on sen arvoista.
Kaikki tämä antaa enemmän kuin itse voi ikinään antaa takaisin.
Kaikki tämä on nyt tässä.

jetman meets the mad madam

Katsoin peiliin.
En nähnyt itseäni.
Siellä olit sinä.
Ja hymyilit.

-

Camarolla kannattaa ajaa niin kauan,
että mittarissa on tarpeeksi kilometrejä.
Camarolla pitää ajaa liian pitkälle.
Ja liian kovaa.

-

Kannattaa eksyä.
Kannattaa hukata itsensä.
Kannattaa vaipua epätoivoon.
Mutta periksi ei kannata antaa.

-

Kyllä kohtalo kuitenkin lopulta luovuttaa.