Kaksisataaneljätoistakilometriä tunnissa moottoritiellä on sellainen nopeus, että sitä ajaessa ei välttämättä huomaa oikeaa liittymää miltä pitäisi poistua. Ja minulle meinasi juuri käydä niin, mutta onnekseni ehdin reagoida, että nyt se pitää tehdä. Autoni on niin vanha, että siinä ei ole lukkiutumattomia jarruja, joten en uskaltanut liiemmin jarruttaakaan (olisi saattanut autoni alkaa heittelehtimään) oman liittymäni kohdalla, mutta pakko oli päästä tältä tieltä silti pois.
Toivottavasti ymmärrät, että et voi seurata minua sinne minne olen nyt menossa. Jatka vain omaa matkaasi tällä pikatiellä, jota hetken kuljimme yhdessä, välillä rinnakkain ja välillä toisiamme seuraten.
Minun on käytävä yhdessä paikassa nyt ja en osaa sanoa kauanko minulla siellä menee. En voi pitää yhteyttä sinuun sillä aikaa, enkä toisaalta ole varma palaanko koskaan. Haluaisin palata, mutta en oikein tiedä voinko, koska jos minun ei anneta palata niin tämä hetki muuttuu jäähyväisten antamiseksi ja ottamiseksi. Tieni tulee olemaan pimeä ja minun on paras tottua pelkoon joka siellä varjoissa minua odottaa.
Joten toivottavasti hyväksyt sen, että en enää tänne kirjoita. Pidän kyllä päiväkirjaa matkani aikana ja jos vielä kohtaamme saat sen kyllä lukea. Olen pahoillani, annoin ehkä ymmärtää, että kulkisin kanssasi aina. Vaikka toisaalta, aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että ei ole olemassa sellaista aikaa kuin "aina". Minusta tuntuu kurjalta, että joudun sanomaan nämä sanat juuri sinulle, olet kuitenkin ollut pitkämielinen ja lempeä minua kohtaan. Et ole pahastunut, vaikka olen välillä humalassa huutanut sinulle päin naamaa asioita, joita olen totuudeksi luullut. Et ole loukkaantunut minulle, vaikka olen välillä meinannut itsekin tukehtua omaan ylimielisyyteeni. Olet jaksanut sietää minua, kun olen haparoinut ja yrittänyt esittää asiaani. Et ole pilkannut minua, kun olen luullut johdattavani meitä perille, vaikka itse asiassa joinakin hetkinä sinä olet ollut se joka suuntaa näyttää. Sinun rauhallisuutesi esti kiihkomielisyyttäni muuttumasta hulluudeksi. Sinun elämänhalu piti yllä minunkin virtaa kun meinasin masentua ja jäädä paikoilleni.
En tiedä mitä sanoa, kiitos vai anteeksi.
Toivottavasti ymmärrät, että et voi seurata minua sinne minne olen nyt menossa. Jatka vain omaa matkaasi tällä pikatiellä, jota hetken kuljimme yhdessä, välillä rinnakkain ja välillä toisiamme seuraten.
Minun on käytävä yhdessä paikassa nyt ja en osaa sanoa kauanko minulla siellä menee. En voi pitää yhteyttä sinuun sillä aikaa, enkä toisaalta ole varma palaanko koskaan. Haluaisin palata, mutta en oikein tiedä voinko, koska jos minun ei anneta palata niin tämä hetki muuttuu jäähyväisten antamiseksi ja ottamiseksi. Tieni tulee olemaan pimeä ja minun on paras tottua pelkoon joka siellä varjoissa minua odottaa.
Joten toivottavasti hyväksyt sen, että en enää tänne kirjoita. Pidän kyllä päiväkirjaa matkani aikana ja jos vielä kohtaamme saat sen kyllä lukea. Olen pahoillani, annoin ehkä ymmärtää, että kulkisin kanssasi aina. Vaikka toisaalta, aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että ei ole olemassa sellaista aikaa kuin "aina". Minusta tuntuu kurjalta, että joudun sanomaan nämä sanat juuri sinulle, olet kuitenkin ollut pitkämielinen ja lempeä minua kohtaan. Et ole pahastunut, vaikka olen välillä humalassa huutanut sinulle päin naamaa asioita, joita olen totuudeksi luullut. Et ole loukkaantunut minulle, vaikka olen välillä meinannut itsekin tukehtua omaan ylimielisyyteeni. Olet jaksanut sietää minua, kun olen haparoinut ja yrittänyt esittää asiaani. Et ole pilkannut minua, kun olen luullut johdattavani meitä perille, vaikka itse asiassa joinakin hetkinä sinä olet ollut se joka suuntaa näyttää. Sinun rauhallisuutesi esti kiihkomielisyyttäni muuttumasta hulluudeksi. Sinun elämänhalu piti yllä minunkin virtaa kun meinasin masentua ja jäädä paikoilleni.
En tiedä mitä sanoa, kiitos vai anteeksi.
