valkoinen kääpiö

Pimeydessä vaeltaa. 

Ja kauan vaeltanut. 

Niin kauan, että se on muuttunut normaaliksi, siitä on tullut tuttua ja osa elämää.

Oppinut hahmottamaan ympärillään asiat, hullutkin tuntuvat jo tutuilta eikä mikään enää ihmetytä. Mikään ei pelota ja se on itsessään pelottavaa.

Mutta kun mitään ei voi kunnolla aistia, ei nähdä eikä tässä samettisessa pimeydessä oikein voi kuullakaan niin ei silloin voi mitään ymmärtääkään. 

Tunto on liian herkillä, se ylikorostuu ja siksi kokemus siitäkin vääristyy ja 

mikään ei lopulta vastaa enää todellisuutta. 

Hajut ja maut ovat nekin lopulta kaikki yhtä ja samaa.

Hiljalleen aistit hiipuvat. 

Se tekee kuolemasta helpomman.

Project: Umbra

Kaikki alkoi siitä, kun tunnelista löydettiin kappale, joka oli yhtä vähän luonnon kuin ihmisen muovaama. Kappaletta tutkittiin vuosia tuloksetta. Vähitellen se jäi vähemmälle huomiolle, ainoastaan muutama hatara teoria saatiin aikaiseksi siitä. Kaikki merkit kappaleen pinnassa jäivät arvoituksiksi. Myös materiaali mistä se oli koostunut jäi osittain hämärän peittoon. Jonkinlaista metallia oli yleisin tuomio siitä. 

Seuraavaksi alkoivat radiot ympäri maailmaa ottamaan häiriötä lähetyksiin. Aluksi siihen ei kiinnitetty huomiota, koska häiriö oli lähes huomaamaton. Vasta kun armeija alkoi puuttumaan siihen ja vaatimaan selvitystä siitä viestintävirastolta alkoi arvoitus hieman valkenemaan. Häiriö paljastui säännönmukaiseksi ja koko maailmassa pian raportoitiin vastaavasta häiriöstä. Kului vielä aikaa ennen kuin tuon häiriön rytmitys paljastui vastaamaan tunnelista löydetyn kappaleen merkkejä.

Ensiksi kuitenkin löytyi tuon häiriön lähde. Se oli yllättävän lähellä tunnelia, mistä tuo kappalekin alunperin löydettiin. Tässä vaiheessa tutkimukset avattiin uudelleen ja isommalla budjetilla. Olisi saattanut olla parempi, että asia olisi unohdettu ja jätetty sikseen. Kaikki mitä tämän jälkeen tapahtui muokkasi ihmiskunnan kohtaloa peruuttamattomalla tavalla. Ihmiskunta pääsi ensimmäistä kertaa kurkistamaan ulottuuvuuteen, joka oli aiemmin pysynyt meille tavoittamattomissa. Ääriuskonnolliset liikkeet yrittivät ottaa tästä hyödyn irti ja julistaa maailmanloppua. Osittain onnistuivatkin, sillä moni lankesi heidän julistuksiin ja tuli uhranneeksi itsensä näissä lahkoissa. 

Monet muutkin pyrkivät hyötymään tästä. Maailmanlopun odottajat kerääntyivät vuoristoihin omiin salaisiin bunkkereihinsa. New Age -hörhöt kuvittelivat uuden ajan koittaneen. Teknologiayritykset pyrkivät liittoutumaan valtioiden kanssa saadakseen etuoikeuden tekniikkaan, jonka hyödyntämistä osattiin vain arvailla. Lopulta muutaman tiedemiehen muodostama ryhmä onnistui ratkaisemaan tämän arvoituksen. Vielä siinä vaiheessa he eivät tunteneet ylpeyttä saavutuksestaan vaan lähinnä pelkoa, kun tajusivat mitä olivat menneet tekemään. 

Tässä vaiheessa armeijan kärsivällisyys loppui. He ottivat tutkimuksen hallintaansa samoin kuin nämä tiedemiehetkin. Ilman väkivaltaa, mutta kuitenkin ilman todellista vaihtoehtoa näille tutkijoille. Harva tiesi tästä. 

Tälle annettin nimi Project: Umbra

Verikuun mukaan. 

Ennen muinoin verikuu ennusti hankaluuksia hallitsijoille. 

Niin sen uskottiin tekevän nytkin.

Paluu todellisuuteen toiminto

Kun todellisuus kutsuu niin mitä vastaat?

Milloin kaikki muuttui?

 Milloin toive siitä, että kaikki on mahdollista muuttui siksi tunteeksi, että juna meni jo?

Ei, kyse ei ole sinusta. 

Eikä kyse ole minusta.

Kyse on unista. 

Unet ovat aivojen tapa oksentaa kaikki koettu ulos järjestelmästä, 

muuten mielemme tukkeutuisi ja tukehtuisi aatosten moskaan.

Elämä on samanlaista.

Todellisuus on samanlaista.

Kaikki tämä on loputonta informaation virtaa jota aistimme imevät taukoamatta. 

Hauras aivokuoremme jäsentelee tämän kaiken tiedon itselleen maistuvaksi sopaksi.

Parasta aivoissamme kuitenkin on se, että aivoilla ei ole tuntoreseptoreja, 

joten aivomme ei tunne itse kipua, mutta aivomme ymmärtäävät silti mitä kipu on. 

Mitä aivomme ovat? 

Ne ovat vettä 77%:sti.

Ja vesi on hyvää.

Maapallon pinta-alasta vettä on 71%:a.

Ihminen koostuu 70%:sti vedestä. 

Paitsi vastasyntynyt, joka on 77%:sti vettä.

-END OF CHAPTER ONE-

Mitä on missä ja paljonko sitä on? 

Jos otetaan 50 000 elokuvaa (studiolaatuisena) niin tallennustila mitä tuon määrän varastointiin tarvintaan on 10 petatavua. 

1 petatavu = tuhat teratavua

1 teratavu = tuhat gigatavua

1 gigatavu = tuhat megatavua 

1 megatavu on yhden noin neljäsataa sivuisen kirjan verran tietoa.

Vuonna 2018 IMDB:n tilastoissa on tällä hetkellä 467523 elokuvaa eli tuon määrän tallettamiseen tarvittaisiin 93,5 petatavun suuruinen muistitikku.

Tai 38:n ihmisen aivot.

Ihmisen aivojen tallennuskapasiteetti on 2,5 petatavun verran. Se on kaksi ja puoli miljardia kirjaa.

Miljardi sekuntia on yli 31 vuotta verrattuna miljoonaan sekuntiin, joka on reilu 11 päivää.

Tarkoittaa, että me emme unohda mitään elämämme aikana.

Ongelma on, että emme muista kaikkea kokemaamme.

Jos opettelet kaivamaan muistiasi niin kaikki näkemäsi, haistamasi, maistamasi, tuntemasi ja/tai kuulemasi on palautettavissa käyttöösi huviin tai hyötyyn.

Voisimme opetella ja opiskella vaikka mitä, jos emme uskoisi, että emme niin kykene tekemään.

Aivot kehittyvät kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti, sen jälkeen alkaa rappeutuminen. 

Siksi kaikki yli 30-vuotiaat ovat menetettyjä tapauksia.

Alkoholi tuhoaa aivoja, aerobinen liikunta kasvattaa aivoja.

Aivot tietävät tämänkin, mutta eivät välitä siitä ja siksi ihminen jatkaa juomista.

Aivoissa on tunteemme, tietomme ja rakkaus. 

Siellä ne elävät rinnakkain toisistaan huolta pitäen.

Siellä ne tapahtuvat neuronien keskellä.Neuronien, joita on kymmeniä tai satoja miljardeja aivoissa. Jotka kommunikoivat sähkökemiallisilla pulsseilla keskenään.

Todellisuus kutsuu.

Survivor Earth / Draken kaava

XXX XXX XXX XXX XXX vuotta sitten oli braanimaailmat. 

Oli myös painovoima, 

ei vetämässä kappaleita puoleensa, 

ei työntämässä materiaa loitommas.

Painovoima oli vääristämässä aikaa ja avaruutta, 

taivuttamassa ja vääntämässä sitä kuten nytkin ja vielä tämän jälkeen.

13 820 000 000 vuotta sitten syntyi maailmankaikkeus. 

Se syntyi yhtä aikaa kaikkialla ja se syntyi useasta pisteestä. 

Se syntyi pitkän ikuisuuden päätteeksi. 

Se syntyi säikeiden väsyttyä painovoimaan väsymättömään venytykseen. 

Meidän maailmankaikkeuteen jäi meille tuttua energiaa, materiaa ja meille tuntematonta pimeää energiaa ja pimeää materiaa. 

Tavallista ainetta, meille tuttua materiaa on kaikesta 4,9%:a. 

Pimeää ainetta, materiaa joka ei ole vuorovaikutuksessa meille tutun materian kanssa vie universumimme koostumuksesta 26,8%:a ja loput on pimeää energiaa ja sitä on 68,3%:a.

4 600 000 000 vuotta sitten syntyi maapallo

3 500 000 000 vuotta sitten elämä syntyy maapallolla (yksinkertaisia solumaisia rakkuloita, hyi helv…)

Alkusynty on tapahtunut nykyisistä poikkeavissa olosuhteissa (ilmastonmuutos prkl).

Rajuilmojen, tulivuorenpurkausten ja meteoriittisateiden tuottama energia sai merivedessä olevat alkuaineet reagoimaan keskenään.

Aluksi syntyi yksinkertaisia hiiliyhdisteitä, joista rakentui monimutkaisia valkuaisaineita.

Valkuaisaineista rakentui pieniä alkusoluja, jotka pystyivät ottamaan ympäristöstään rakennusaineita, kasvamaan ja lisääntymään. Ja älkää unohtako sieniä, ne levittäytyivät merestä maalle ja porautuivat kiviin ja jalostivat olemassa olevaa materiaa paremmin myöhempien aikojen rakennusaineeksi.

1 000 000 000 vuotta sitten eli ehkä ensimmäiset madot, niiden jälkiä on löytynyt Kiinasta ja Australiasta, tästä ei tosin oo ihan varmuutta.

635 000 000 vuotta sitten alkoi kehittymään alkeelliset paikoillaan pysyvät merieläimet. Ajan kuluessa ne kehittyivät ja oppivat liikkumaan sekä saalistamaan. Sitä ennen ne kuitenkin eleli meren pohjassa kiinni ja ruokansa ottivat suoraan merestä. Tähän aikaan eläintarha olisi näyttänyt oudolta, alkaen muutaman millimetrin kokoisista samettimadoista ja parhaimmillaan parin metrin kokoisia sienieläimiä (onko ne niinku kasveja vai eläimiä – ei kun ne on niiden yhdistelmiä)

440 000 000 vuotta sitten tuhoutui ensimmäisessä joukkosukupuutossa 75%:a merieläinsuvuista

400 000 000 vuotta sitten kasvit siirtyivät maalle. 

Sammalet ja sanikkaiset oli ekana.

360 000 000 vuotta sitten eläimet siirtyivät maalle, tässä vaiheessa otsonikerros oli tarpeeksi kehittynyt ja maapallolla oli happea tarpeeksi. 

Sammakot saa kunnian tässä olla ekana.

Samaan aikaan oli käynnissä toinen joukkosukupuutto, tällöin tuhoutui 50%:a merieläinsuvuista ja ylipäätään 60%:a eläinsuvuista kuoli. 

Tässä vaiheessa maapallolla oli yks manner (Pangea) ja tämä joukkotuho kesti tuhansia vuosia (maksimissaan 200 000 vuotta), toipuminen maapallolla kesti 500 000 vuotta. 

Syyt saattaa olla tulivuorissa ja/tai asteroideissa.

250 000 000 vuotta sitten matelijat kehitty samoin kuin ensimmäiset dinosauruksetkin.

Samaan aikaan tapahtui kuitenkin kolmas joukkosukupuutto,

 tässä vaiheessa menikin jo 95%a jäljellä olevista merieläinsuvuista

200 000 000 vuotta sitten oli käynnissä neljäs joukkotuho. 

Puolet eläinlajistosta hävisi.  

65 000 000 vuotta sitten hirmuliskot kuolikin jo pois. 

Sen jälkeen alkoikin nisäkkäiden ja lintujen kehittyminen.

Ja siis viides joukkosukupuutto tapahtui tähän aikaan. 

Asteroidi meni ja iski Jukatanin niemimaalle. 

Kaikista lajeista hävisi reilusti yli puolet.

Pienet nisäkkäät selvis parhaiten, ne osas hakea suojaa, fiksuja pikku veijareita.

23 000 000 vuotta sitten varhaisimmat ihmisapinat syntyivät

2 500 000 vuotta sitten kehittyi eka ihmislaji – Homo habilis.

Ihmislajeja tai tyyppejä on ollut useita, 

mutta ne on kaikki kuolleet sukupuuttoon (pl.yksi laji - vielä).

230 000 vuotta sitten kehittyi Neandertalinihmiset, 

osittain nykyihminen on risteytynyt sen kanssa. 

Nykyihminen saattaa olla jopa joitakin kymmeniä tuhansia vuosia vanhempi.

Ihminen koostuu 100 000 000 000 000 solusta.

 Ja nämä solut koostuvat 7 000 000 000 000 000 000 000 000 000 atomista. 

Yksittäinen atomi on eloton ja atomin tilavuudesta on 99,999999999%:a tyhjää.

Atomi koostuu protoneista, neutroneista ja elektroneista. Atomin ytimessä on protonit ja neutronit ja atomin ydin on kymmenentuhatta kertaa pienempi kuin atomi itsessään. Elektornit, jotka atomin "kuorella" silloin tällöin viilettävät ovat kymmenentuhatta kertaa pienempiä kuin atomin ydin.

70 kiloisessa ihmisessä on atomeita seuraavasti:

• 45,5 kg happea
• 12,6 kg hiiltä
• 7 kg vetyä
• 2,1 kg typpeä
• 1,05 kg kalsiumia
• 700 grammaa fosforia
• 175 grammaa rikkiä
• 140 grammaa kaliumia
• 105 grammaa klooria
• 105 grammaa natriumia

= 69,475 kiloa eli 99,25%:a ihmisen painosta.

Loput 525 grammaa eli 0,75%:a ihmisen painosta on noin 50 muuta ainetta.

70%:sti ihminen on vettä.

Atomien ytimet koostuvat protoneista ja neutroneista. 

Ja ne koostuvat alkeishiukkasista. 

Ja alkeishiukkasia on 

kuutta erilaista kvarkkia, 

kuutta erilaista leptonia ja

 kuutta erilaista antikvarkkia sekä

 kuutta erilaista antileptonia. 

Kvarkit saivat nimensä James Joycen kirjassa 'Finnegas wake' olevasta runosta.

Lisäksi on olemassa voimien välittäjähiukkasia kuten fotoni, 

joka on se valo, minkä me koemme. 

118 vuotta sitten alkoi kuudes joukkosukupuutto. Lajeja häviää satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna aikaisempaan kahteen miljoonaan vuoteen. Syitä tähän on luonnovarojen liikakäyttö, saarteet, myrkyt ja ilmaston lämpeneminen.

50 vuotta sitten syntyi hevimetallimusiikki monen sattuman ja vahingon ja onnettomuuden seurauksena ja koska vuonna 1968 maailma oli mieletön. Orjuus ja sodat ja synkkä tulevaisuus saivat leimasivat silloista aikaa. Orjuus vaikutti hevimetallin syntyyn, koska rytmi(musiikki) tuli Afrikasta orjien mukana eikä rock musiikki olisi syntynyt ilman sitä. Sodat, koska Vietnamin sodassa Têt-hyökkäys ja se sai meidät kollektiivisesti tuntemaan kyynisyyttä. Kurjuus ja näköalattomuus valtaa, kun Martin Luther King murhataan ja Tsekkoslovakiassa on käynnissä miehitys. Pariisissa opiskelijoiden mielenosoituksia ja Lontoossa syntyy Led Zeppelin.

NYT tällä hetkellä maailmankaikkeus on 93 miljardia valovuotta pitkä tai leveä halkaisijaltaan. Maailmankaikkeus laajenee valonnopeutta nopeammin eli emme koskaan voi nähdä universumimme reunaa emmekä kokea niitä pimeitä virtoja, jotka vetävät galakseja puoleensa oman universumimme tuolta puolen.

600 000 000 vuoden kuluttua auringon lämpö alkaa tuhomaan elämää maapallolta, tähän leikkiin kuluu 200 000 000 vuotta ja sitten elämä on hävinnyt maapallolta.

3 750 000 000 vuoden kuluttua Andromedan galaksi nielaisee Linnunradan galaksin. Nämä kaksi galaksia lähestyvät toisiaan 200 kilometriä sekunnissa.

100 000 000 000 vuoden kuluttua ei näy enää muita galakseja. 

Universumi on laajentunut niin suureksi ja etäisyydet kasvavat valon nopeutta nopeammin, että välimatkat galaksien välillä käyvät liian suuriksi, jotta niitä voisi nähdä.

1 000 000 000 000 000 vuoden kuluttua kaikki planeetat universumissa ovat erkaantuneet tähdistään. Tämän jälkeen aine alkaa hajoamaan.

1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 vuoden kuluttua kaikkien tähtien energia on kulunut loppuun ja jäljelle jää vain valo ja rauta. Raudalla on vakain ydin ja ytimenä on protoni yhdessä neutronien kanssa. Protonin ei pitäisi hajota, mutta jos se hajoaa niin siitä tulee valoa.

1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 vuoden kuluttua mustat aukot ovat kadonneet, höyrystyneet pikku hiljaa olemattomiin

17 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 vuoden kuluttua universumi kuolee, lakkaa olemasta, häviää pois. Jäähtyy absoluuttiseen nollapisteeseen

X∞⁹⁹ vuoden kuluttua me olemme taas yhtä ja kaikki alkaa alusta.

Mitä hajoamisella tarkoitetaan

Levon etsintää, rauhatonta oikuttelua virran viemänä ja takertumista milloin mihinkäkin pieneen yksityiskohtaan.

Mikä on se lapsen usko mikä minua koossa pitää. 

Miksen luovuta? 

Miksen mitään yritä?

Kaikkea on niin kovin vähän ja se kaikki on ollut aina olemassa. Jotain mitä oli, hävisi ja jotain mitä toivon ei ole vielä ilmestynyt.

Se mikä on suurta on oikeasti vain paljon pientä. Se mikä äärettömältä tuntuu se oikeasti johonkin loppuu. 

Avaruus on yksin.

90-luku

Se oli sekarotuinen koira oikeasti, mutta se näytti ihan Suomen pystykorvalta.

Karkasi aina kun mahdollista ja haukkui minkä jaksoi. Se oli meillä ihan pennusta saakka ja olin itsekin lapsi kun se meille tuli. Vuodet vieri ja jossain vaiheessa teini-ikääni siitä luovuttiin.

 

En tiedä miksi. Kai se syy silloin kerrottiin, mutta en muista sitä enää. Eikä enää ole ketään keltä kysyäkään. Mä kaipaan sitä koiraa. Sillä oli mun mielestä hyvä huumorintaju. Se velmuili ja tykkäs leikkiä ja sen sai helposti villiintymään. Mutta kiltti se oli, vaikka sitä ei juurikaan kasvatettu.

Mä en tiedä miksi mä kaipaan sitä nyt.

Mulla meni varmaan vuosikausia, etten edes muistanut koko eläintä.

Luulen, että se on yksi niistä asioista mitä mä en vaan ole käsitellyt. Mä luulen, etten ole käsitellyt mitään asioita elämäni aikana. Joskus kun pidättelen itkua niin mulla tulee siitä pää kipeäksi. Enkä mä tätä ’asioiden käsittelemättömyyttä’ ole tajunnut kuin vasta ihan hiljan. Yks ilta kun mä lähdin keikalta kotiin, kävelin nopeasti autoon ja purskahdin itkuun saman tien. Ja se keikka meni hyvin, tosi hyvin itse asiassa. Sitten mä ajelin kehä ykköstä välillä ulvoen ja välillä kyyneleitä niellen. Jossain kohtaa siinä ajaessani ja lohduttomasti vollottaessani mä ylitin Hämeenlinnan väylän.

 

Sen saman väylän, jonka jatkeeksi rakennettiin kolmostie – virallisesti Valtatie 3.

Se oli iso juttu silloin 90-luvulla. Muistan kuinka koulussa meidän piti kirjoittaa siitä, että mitä kolmostie tuo tullessaan. En muista mitä kirjoitin, varmaankin, että paljon erilaisia autoja.

Toi tie on kuitenkin oikeasti osasyyllinen siihen miks mä oon täällä. Se lyhensi matka-aikaa meiltä kaupunkiin. Ja vaikka fyysisesti etäisyys pysyi samana niin silti kaupunki olikin yhtäkkiä lähempänä. Enkä mä ole ainoa kenet se tänne toi.

 

Paljon mun ystäviä, nykyään kai entisiä ystäviä on myös täällä. Me ollaan kolmostien lapsia, valuttu sitä pitkin maalta kaupunkiin. Ja vaikka luultiin kokonaisina tulleemme tänne niin silti meistä jotain jäi vanhoille seuduille. Ja se tyhjiö mikä sisimpään syntyi niin nopeasti me täytettiin se uusilla asioilla mitä opittiin. Me opittiin syömään sushia, me löydettiin itsemme juomasta viiniä Flow:ssa, me suosittiin lähiruokaa kaupassa, vaikka vielä 90-luvulla se oli ihan itsestäänselvyys meille. Nykyään meille on itsestäänselvyys juosta metroon.

Nykyään meillä on mielipide muuttuneista ratikkalinjoista. Meiltä on hukkunut puheesta murre ja tilalle on tullu satunnaiset slangisanat. Meillä on jo omia lapsia ja ne ei osaa käyttää kirvestä eikä varmaan ikinä opikaan. Mutta ne osaa avata Ipadin ja hakea Netflixistä itse lempiohjelmansa, vaikka ne ei oo vielä edes koulussa.

Niillä on päiväkodissa digitaalinen portfolio, kun mulla oli aikoinaan seurakunnan päiväkerhossa kirpputorilta ostettu paita. Ne on käyny ulkomailla ennenku ne oppi uimaan ja ne on maistanu useammin tsatsikia kuin mämmiä.