Mackin hauis oli tasaisesti ruskettunet paahtavan erämaan auringon alla. Hauista pakotti liian ahtaan T-paidan hihan suussa, mutta Mack oli tottunut tämänlaiseen kipuun.
Mack kantoi selässään vanhaa Royal Enfield 500cc -moottoripyöräänsä, hän ei hennonnut luopua siitä, vaikka se jälleen kerran oikutteli. Itseasiassa tuo moottoripyörä taisi olla ainoa, jota kohtaan Mackilla oli vielä tunteita.
Tämäkin vielä, ajatteli Mack kun paidasta repesi hiha pinkeeksi pullistuneen hauiksen päältä. No illalla saisi hänen lakeijansa Eugene Mosambik levittää viilentävää yrttivoidetta kipeytyneisiin lihaksiin ja hieroa uurastamisen rasitukset pois unholaan.
Eugene teki nämä palvelut pyyteettömästi isäntäänsä kohtaan, sillä Eugene oli tullut vahingossa pelastetuksi vuosia sitten Saharan autiomaasta Mackin toimesta. Mack oli tuolloin toiminut muukalaislegioonassa (kirjeenvaihtajana) ja polttaessaan erästä kylää, oli hänen taisteluvyönsä hihnoihin tarttunut Eugene-rääpäle jota Mack oli huomaamattaan kanniskellut sen jälkeen mukanaan useita kuukausia ympäri mustaa Afrikan viidakkoa.
Mack saapui lopulta ranchilleen, jota kojootit öisin piirittivät, sillä olivathan hänen pihvikarjansa niidenkin mielestä parasta tälle puolen Missisippiä. Mack laski moottoripyörän selästään tallin lakaisemattomalle lattialle. Perhanan Eugene, ajatteli Mack, millä oikeudella sekin lorvaili, kun eikö niin oltu sovittu, että kun on ruokatauko puuvillapellolta, niin samalla Eugene lakaisee tallin lattian.
Veroviraston bandiitot olivat ampuneet Mackin moottoripyörän satulan tohjoksi aiemmin päivällä, kun Mack oli ollut kaupungilla, eikä Mackin herkkä perse kestä ajaa rikkinäisellä satulalla. Olisi taas kerittävä yksi lammas jotta satulaan saataisiin pehmeä täyte.
Moottoripyörä oli Mackille erityisen rakas, koska sillä hän oli onnistunut pakenemaan kolmannesta avioliitostaan Liettuasta pahaisen Ljudmilan luota. Ljudmila oli hullu ja Mackia harmitti ettei hän ollut tajunnut sitä heti saavuttuaan satamaan Gdanskissa. Tosin Ljudmila oli vielä silloin ollut sataman kaunein kurtisaani ja vasta myöhemmin Mackille selvisi, että Ljudmila söi öisin omia varpaan kynsiään.
Silloin oli Mack hypännyt heidän slummissa sijainnestaan asunnosta kadulle, vaikka pudotusta oli ollutkin yli puolitoista metriä, mikä oli Mackin silloiseen kuntoon nähden liikaa (Mack oli näet sairastunut vihurirokkoon muukalaislegioonassa). Mack oli onnekseen pudonnut suoraan alakerran naapurin moottoripyörän, juuri samaisen Royal Enfield 500cc:n päälle, polkaissut sen käyntiin ja huristanut halki Siperian karkuun pois hullun Ljudmilan luota.
Mutta Ljudmila oli päättänyt kostaa. Ljudmila oli laittanut heidän kaikkien yhteisten kahdeksan lapsen elatusmaksut perittäväksi takautuvasti ja tämän takia, vielä toisella puolella maapalloakin oli veroviraston bandiitot hänen kintereillään, sillä kuten tiedämme, on veronpalautukset ulosottokelpoisia suoraan.
Tuossahan se Eugene on, Mack ajatuksissaan tuhahti, kun näki Eugenen laahustavan kohti tallia, mutta taivaanrannassa näkyi muutakin. Siellä kohosi pölypilvi, mutta se ei ollut tornadon aiheuttama, sillä sellaisen Mack tunnisti vanhana meteorologina helposti. Tuo pölypilvi lähestyi ja toi mukanaan veroviraston bandiitot hevosineen.
Äkkiä Eugene, telkeä tallin ovet, huudahti Mack, mutta koleran runtelemilla jaloillaan Eugene ei päässyt kuin tuskaisen verkkaisesti eteenpäin. Mack juoksi auttamaan, mutta liian myöhään. Veroviraston bandiittoryhmän tark'ampuja oli ehtinyt laukaisemaan Winchesterinsä. Sissikoulutuksen saaneena Mack vetäisi viime hetkillä Eugenen suojaksensa ja luoti onneksi pysähtyi Eugenen selkärankaan ensin lävistettyään Eugenen vasemman keuhkon.
Mack toimi nyt vanhojen vaistojen varaisesti. Hän heitti Eugenen kapisen ruhon tallin lattialle ja pomppasi niiltä sijoilta John Deere traktorinsa ohjaimiin. Tallissa paukahti korvia repivästi, kun Mack starttasi traktorinsa, hän hurautti tallin seinän läpi kohti kanjonia ja hävisi sen varjoihin.
Tallin lattialle jäi makaamaan Eugene joka viimeisillä voimillaan korisi ilmoille sanat, joita kukaan ei kuullut, "Thank you sir, it was a great trip...", ja niin Eugene kuoli pois kenenkään jäämättä kaipaamaan.
Näin Mack katosi kohti uusia seikkailuja, ehkä kuulemme hänestä vielä.
- T H E E N D-
Mack kantoi selässään vanhaa Royal Enfield 500cc -moottoripyöräänsä, hän ei hennonnut luopua siitä, vaikka se jälleen kerran oikutteli. Itseasiassa tuo moottoripyörä taisi olla ainoa, jota kohtaan Mackilla oli vielä tunteita.
Tämäkin vielä, ajatteli Mack kun paidasta repesi hiha pinkeeksi pullistuneen hauiksen päältä. No illalla saisi hänen lakeijansa Eugene Mosambik levittää viilentävää yrttivoidetta kipeytyneisiin lihaksiin ja hieroa uurastamisen rasitukset pois unholaan.
Eugene teki nämä palvelut pyyteettömästi isäntäänsä kohtaan, sillä Eugene oli tullut vahingossa pelastetuksi vuosia sitten Saharan autiomaasta Mackin toimesta. Mack oli tuolloin toiminut muukalaislegioonassa (kirjeenvaihtajana) ja polttaessaan erästä kylää, oli hänen taisteluvyönsä hihnoihin tarttunut Eugene-rääpäle jota Mack oli huomaamattaan kanniskellut sen jälkeen mukanaan useita kuukausia ympäri mustaa Afrikan viidakkoa.
Mack saapui lopulta ranchilleen, jota kojootit öisin piirittivät, sillä olivathan hänen pihvikarjansa niidenkin mielestä parasta tälle puolen Missisippiä. Mack laski moottoripyörän selästään tallin lakaisemattomalle lattialle. Perhanan Eugene, ajatteli Mack, millä oikeudella sekin lorvaili, kun eikö niin oltu sovittu, että kun on ruokatauko puuvillapellolta, niin samalla Eugene lakaisee tallin lattian.
Veroviraston bandiitot olivat ampuneet Mackin moottoripyörän satulan tohjoksi aiemmin päivällä, kun Mack oli ollut kaupungilla, eikä Mackin herkkä perse kestä ajaa rikkinäisellä satulalla. Olisi taas kerittävä yksi lammas jotta satulaan saataisiin pehmeä täyte.
Moottoripyörä oli Mackille erityisen rakas, koska sillä hän oli onnistunut pakenemaan kolmannesta avioliitostaan Liettuasta pahaisen Ljudmilan luota. Ljudmila oli hullu ja Mackia harmitti ettei hän ollut tajunnut sitä heti saavuttuaan satamaan Gdanskissa. Tosin Ljudmila oli vielä silloin ollut sataman kaunein kurtisaani ja vasta myöhemmin Mackille selvisi, että Ljudmila söi öisin omia varpaan kynsiään.
Silloin oli Mack hypännyt heidän slummissa sijainnestaan asunnosta kadulle, vaikka pudotusta oli ollutkin yli puolitoista metriä, mikä oli Mackin silloiseen kuntoon nähden liikaa (Mack oli näet sairastunut vihurirokkoon muukalaislegioonassa). Mack oli onnekseen pudonnut suoraan alakerran naapurin moottoripyörän, juuri samaisen Royal Enfield 500cc:n päälle, polkaissut sen käyntiin ja huristanut halki Siperian karkuun pois hullun Ljudmilan luota.
Mutta Ljudmila oli päättänyt kostaa. Ljudmila oli laittanut heidän kaikkien yhteisten kahdeksan lapsen elatusmaksut perittäväksi takautuvasti ja tämän takia, vielä toisella puolella maapalloakin oli veroviraston bandiitot hänen kintereillään, sillä kuten tiedämme, on veronpalautukset ulosottokelpoisia suoraan.
Tuossahan se Eugene on, Mack ajatuksissaan tuhahti, kun näki Eugenen laahustavan kohti tallia, mutta taivaanrannassa näkyi muutakin. Siellä kohosi pölypilvi, mutta se ei ollut tornadon aiheuttama, sillä sellaisen Mack tunnisti vanhana meteorologina helposti. Tuo pölypilvi lähestyi ja toi mukanaan veroviraston bandiitot hevosineen.
Äkkiä Eugene, telkeä tallin ovet, huudahti Mack, mutta koleran runtelemilla jaloillaan Eugene ei päässyt kuin tuskaisen verkkaisesti eteenpäin. Mack juoksi auttamaan, mutta liian myöhään. Veroviraston bandiittoryhmän tark'ampuja oli ehtinyt laukaisemaan Winchesterinsä. Sissikoulutuksen saaneena Mack vetäisi viime hetkillä Eugenen suojaksensa ja luoti onneksi pysähtyi Eugenen selkärankaan ensin lävistettyään Eugenen vasemman keuhkon.
Mack toimi nyt vanhojen vaistojen varaisesti. Hän heitti Eugenen kapisen ruhon tallin lattialle ja pomppasi niiltä sijoilta John Deere traktorinsa ohjaimiin. Tallissa paukahti korvia repivästi, kun Mack starttasi traktorinsa, hän hurautti tallin seinän läpi kohti kanjonia ja hävisi sen varjoihin.
Tallin lattialle jäi makaamaan Eugene joka viimeisillä voimillaan korisi ilmoille sanat, joita kukaan ei kuullut, "Thank you sir, it was a great trip...", ja niin Eugene kuoli pois kenenkään jäämättä kaipaamaan.
Näin Mack katosi kohti uusia seikkailuja, ehkä kuulemme hänestä vielä.
- T H E E N D-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti