Hertta on peleistä paras. Ja nimenomaan silloin kun sitä pelataan oikeiden ihmisten kanssa ja rahasta. Joku muoti-ilmiö Texas hold'em pokeri jää auttamattomasti toiseksi, kun aamuyöstä lyödään herttaa kuudetta tuntia ja tupakansavu kirvelee silmiä ja kylmää kahvia kuluu niin paljon, että unta ei tarvitse viikkoon.
Hertassa on kyse älykkyydestä. Tuurilla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa. Paitsi jos haluaa voi heittäytyä röyhkeäksi kohtaloon luottaen ja lyödä kortteja pöytään pakottaen esiin ne kortit vastustajilta mitä kaipaa eniten päästäkseen kaikkien aikojen nartusta - pata-akasta eroon.
Ja se pitää tehdä mahdollisimman kylmällä tavalla. Nautinto on valtava kun näkee kanssapelaajan ilmeen kun malttaa jättää viimeiseksi kortiksi tuon mustan pata Q:n ja hitaasti pudottaa sen sormiensa välistä muiden korttien päälle.
Voittaminen on uskomaton tunne.
Ihan kuin kaikki kiusaajat olisivat näkemässä ylivertaisuuttasi.
Ihan kuin jokainen joka on särkenyt sydämesi kuristuisi korttipinon alle.
Ihan kuin olisit viisasin ihminen maan päällä.
Ihan kuin valtasi olisi rajaton.
Vielä muutama tällainen voitokas yö ja voisit lunastaa itsesi ulos ja muuttaa Thaimaahan elämään loppuelämäksesi.
Vaan onhan tuo pata-akan jättäminen viimeiseksi kortiksi äärimmäisen harvinainen mahdollisuus, eikä sitä voi tehdä ennen kuin on varma siitä, että voittaa koko roskan ja saa muutaman tuhannen euron arvoisen potin omakseen. Enkä siltikään ole ollenkaan vakuuttunut, että niin kannattaa tehdä milloinkaan, koska Hertta on katkera peli ja siinä helposti luo itselleen pahan karman. Ja hertta ei unohda. Syyttäkää vain taikauskoiseksi, mutta olen hävinnyt joinakin öinä niin paljon rahaa, että minulla menee puoli vuotta niiden rahojen takaisin tienaamiseen. Olen oppinut kunnioittamaan tuota peliä. Se on hassu tunne kun kävelee aamu kahdeksalta kotiin rahattomana, ei vituta, ei oikein ajattele mitään. Miettii vain, että ensi kerralla ottaa kaiken takaisin. Suuntaa ajatukset täysin tulevaan. Lakaisee hävittyjen rahojen tuoman itseinhon maton alle.
Olen oppinut myös vihaamaan tuota peliä.
Olen myös oppinut unohtamaan kaiken muun elämässäni.
Olen oppinut mitä on peliriippuvuus.
Ja tavallaan pidän siitä.
Hertassa on kyse älykkyydestä. Tuurilla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa. Paitsi jos haluaa voi heittäytyä röyhkeäksi kohtaloon luottaen ja lyödä kortteja pöytään pakottaen esiin ne kortit vastustajilta mitä kaipaa eniten päästäkseen kaikkien aikojen nartusta - pata-akasta eroon.
Ja se pitää tehdä mahdollisimman kylmällä tavalla. Nautinto on valtava kun näkee kanssapelaajan ilmeen kun malttaa jättää viimeiseksi kortiksi tuon mustan pata Q:n ja hitaasti pudottaa sen sormiensa välistä muiden korttien päälle.
Voittaminen on uskomaton tunne.
Ihan kuin kaikki kiusaajat olisivat näkemässä ylivertaisuuttasi.
Ihan kuin jokainen joka on särkenyt sydämesi kuristuisi korttipinon alle.
Ihan kuin olisit viisasin ihminen maan päällä.
Ihan kuin valtasi olisi rajaton.
Vielä muutama tällainen voitokas yö ja voisit lunastaa itsesi ulos ja muuttaa Thaimaahan elämään loppuelämäksesi.
Vaan onhan tuo pata-akan jättäminen viimeiseksi kortiksi äärimmäisen harvinainen mahdollisuus, eikä sitä voi tehdä ennen kuin on varma siitä, että voittaa koko roskan ja saa muutaman tuhannen euron arvoisen potin omakseen. Enkä siltikään ole ollenkaan vakuuttunut, että niin kannattaa tehdä milloinkaan, koska Hertta on katkera peli ja siinä helposti luo itselleen pahan karman. Ja hertta ei unohda. Syyttäkää vain taikauskoiseksi, mutta olen hävinnyt joinakin öinä niin paljon rahaa, että minulla menee puoli vuotta niiden rahojen takaisin tienaamiseen. Olen oppinut kunnioittamaan tuota peliä. Se on hassu tunne kun kävelee aamu kahdeksalta kotiin rahattomana, ei vituta, ei oikein ajattele mitään. Miettii vain, että ensi kerralla ottaa kaiken takaisin. Suuntaa ajatukset täysin tulevaan. Lakaisee hävittyjen rahojen tuoman itseinhon maton alle.
Olen oppinut myös vihaamaan tuota peliä.
Olen myös oppinut unohtamaan kaiken muun elämässäni.
Olen oppinut mitä on peliriippuvuus.
Ja tavallaan pidän siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti