Jos mulla on yksikin ajatus päivässä.
Edes yksi sellainen, joka ääneen sanomisen arvoinen.
Niin miksi mä en kerro sitä sulle?
Miksi mä en pyydä sulta mielipidettä, ja opi vahingossa jotain siitä?
Vaikka kyllä mä tiedän syyn.
Mun aivot ui tervassa.
Mun sielu on teipattu gorillateipillä.
Mun kieli on painettu märkään sementtiin.
Mä olen niin jumissa, kuin vain ihminen voi olla.
Ja kun sanat juuttuu kurkkuun pahemmin kuin läski mies suolle,
niin silloin sitä vaan turhautuu.
Ajan kanssa turhautuminen pakkautuu verisuoniin.
Ja verisuonet tukkeutuu ja kaikista liikkeistä tulee jotain muuta kuin sulavia.
Ja se raskaus olemuksessa tiivistyy ja pakkautuu.
Ja se pusertuu väkivaltana ulos nyrkkien kautta viattomien nenärustoihin.
Ja nenärustoista tirskahtaa verta kuin samppanjapulloista kuohuvaa.
Ja se on saatanan kaunista.
Ja se on saatanasta kaunista.
