Meillä on kaksi kättä, ja kaksi jalkaa.
Sekä silmät ja keuhkot.
Sitten meillä on sydän, keskellä rintaa takomassa verta ympäri kehoa.
Se on iso lihas ja voi vavisuttaa koko kehoa yhdellä lyönnillä.
Sen hakkaamisen tuntee helposti läpi rintakehän.
Mutta sitten meillä on käpyrauhanen.
Pienen pieni ja piilossa syvällä aivoissa.
Niin huomaamaton, että sen olemassaoloa ei tule ajatelleeksi.
Mutta se tikittää.
Ja se näkee valon.
Se pelastaa meidät kuoleman hetkellä.
Ja se on vain riisinjvän kokoinen.
Se saa meidät vainoharhaisiksi ja uskomaan salaliittoteorioihin.
Se saa meidät masentumaan ja menettämään halumme seksiin.
Se ohjaa voimiamme.
Mutta jos olemme sille kilttejä, niin se avaa meille oven ymmärtämisen seuraavalle tasolle.
Me kehitymme ja otamme vastuuta enemmän.
Me emme tee enää väärin, emmekä halua pahaa.
Mutta vain, jos olemme sille kilttejä, emmekä turvota sitä lisäaineilla.
Vain, jos puhdistamme sen.
Siksi meditoin.
Siksi vaivun hypnoosiin.
Siksi tanssin.
