Jokainen varjo, jonka ohi kävelen tarttuu minuun.
Jokaisen minuun takertuneen varjon myötä askeleeni käy raskaammaksi.
Jokainen raskas askel upottaa minua yhä syvemmälle.
Syvemmälle mitättömyyteen.
Syvemmälle pimeyteen.
Tuo pimeys, joka on sulaa samettia.
Se tunkeutuu jokaiseen huokoseen.
Se tukehduttaa nopeasti.
Pimeys, joka on pohjaton.
Pimeys, joka antaa papeille voiman ja halun saarnata.
Pimeys, joka pelottaa niin, että ihmiset rakentavat kirkkoja suojaksi sitä vastaan.
Ja me emme ymmärrä tätä. Me emme ymmärrä toisiamme.
Me olemme eri ainetta ja me reagoimme eri tavalla ärsykkeisiin.
Me hajoamme eri tahdissa, ja me luovutamme lämpöä omien rajoitustemme mukaisesti.
Meidät voi yhdistää, ja meidät voi erottaa.
Joten sulje silmäsi samaan tahtiin kuin sulkeutuu takanasi sellin ovikin.
Nauti paksujen kaltereiden voimasta, niiden ehdottomuudesta,
ja siitä varmuudesta millä ne seisovat paikallaan, vaikka kuinka huutaisit ja raivoaisit niille.
Ja jokainen vanki ympärilläsi on valmis hyötymään sinusta tavalla tai toisella.
Toiset ovat valmiita hakkaamaan ja ryöstämään sinut,
ja toiset odottavat hetkeä, kun voivat raiskata sinut.
Ja jokainen vartija on valmis kääntämään selkänsä ja ummistamaan silmänsä,
kun joku näistä onnettomuuksista sinulle tapahtuu.
Joten maadu kuin kuollut rotta tänne tai muutu hirviöksi hirviöiden joukossa.
Muutu kammottavammaksi kuin suurin osa ympärilläsi on.
Revi, pure ja tapa.
Avaruus ympärilläsi on vihamielinen ja kiitää kohti omaa tuhoaan.
Älä odota.
Enää.
Enempää.
