Mikä on sinulle se kaikkein tärkein kohta mustassa paksussa kirjassa?
-Minua puhuttelee, väärin sanottu, minua ravistelee sisältä käsin kuin laukeava veritulppa Matteuksen 10:34.
Siinä on jotakin sellaista kaunista ja mieltä rauhoittavaa,
samalla se kuitenkin rohkaisee toimimaan oikein.
Ensiksi tulee pimeää, ei ole sähköjä.
Sitten alkaa ujeltamaan, parempaakaan sanaa sille ei ole.
Pian pommit osuvat maahan ja talomme tärisevät, seinät sortuvat ja pölyn seassa me kuulemme joidenkin huutavan apua. Jalkojen alla lasimurskaa kun sokkona hapuilemme tietä ulos raunioista.
Ainoa valonlähde tulee syttyneistä tulipaloista ja ilman täyttää tuhon tuoksu.
Ilman varoitusta, ilman että sitä osaa odottaa.
Kukaan ei tajua, että osuiko meihin pommi vai meteoriitti.
Pian se kuitenkin selviää, kun seuraavat ohjukset osuvat lähelle ja yhä uudelleen ja tauotta tuovat räjähdykset keskuuteemme.
Suurin osa ei selviä meistä ja eloonjääneiden osa on kaikkein kurjin.
-Minua puhuttelee, väärin sanottu, minua ravistelee sisältä käsin kuin laukeava veritulppa Matteuksen 10:34.
Siinä on jotakin sellaista kaunista ja mieltä rauhoittavaa,
samalla se kuitenkin rohkaisee toimimaan oikein.
Ensiksi tulee pimeää, ei ole sähköjä.
Sitten alkaa ujeltamaan, parempaakaan sanaa sille ei ole.
Pian pommit osuvat maahan ja talomme tärisevät, seinät sortuvat ja pölyn seassa me kuulemme joidenkin huutavan apua. Jalkojen alla lasimurskaa kun sokkona hapuilemme tietä ulos raunioista.
Ainoa valonlähde tulee syttyneistä tulipaloista ja ilman täyttää tuhon tuoksu.
Ilman varoitusta, ilman että sitä osaa odottaa.
Kukaan ei tajua, että osuiko meihin pommi vai meteoriitti.
Pian se kuitenkin selviää, kun seuraavat ohjukset osuvat lähelle ja yhä uudelleen ja tauotta tuovat räjähdykset keskuuteemme.
Suurin osa ei selviä meistä ja eloonjääneiden osa on kaikkein kurjin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti