Helsingin taiteiden yö tuli ja meni taasen kuten aiempinakin vuosina, mutta tällä kertaa silmäni avautuivat uudella tavalla. Enpä ennen osannut sitä aiemmin äänen sanoa saati mielessäni tajuta, mutta taidehan onkin vaarallista.
Taide on uhkaavaa, pelottavaa ja ennen kaikkea arvaamatonta.
Perustan väittämäni empiirisesti sataantuhanteen kokemukseen eri ihmisistä taiteidein yössä.
99 prosenttia heistä oli varautunut bissel, sidukal, lonkul, valkkaril tai punkul kohtaamaan taidetta. Äärimmäisen harva uskalsi kohdata taidetta selvin päin. Osa joutui turvautumaan jopa väkijuomiin taiteen edessä.
Lisäksi tarvittiin lukuisia poliiseja vartioimaan taidetta, josko se olisi heittäytynyt uskaliaaksi ja käynyt ihmisten ylle ja tätä varten kaupunkiin oli hälyytetty useita koppalakkipartioita pitämään silmällä ilmeisen impulsiivista taidetta.
Uutisista luettuani taide oli pysynyt aloillaan, kiitos valppaiden seriffien.
Myös ihmiset, katsojat ja muut taiteen kokijat pysyivät turvassa taiteen vaikutukselta, kiitos alkoholin.
Taide on uhkaavaa, pelottavaa ja ennen kaikkea arvaamatonta.
Perustan väittämäni empiirisesti sataantuhanteen kokemukseen eri ihmisistä taiteidein yössä.
99 prosenttia heistä oli varautunut bissel, sidukal, lonkul, valkkaril tai punkul kohtaamaan taidetta. Äärimmäisen harva uskalsi kohdata taidetta selvin päin. Osa joutui turvautumaan jopa väkijuomiin taiteen edessä.
Lisäksi tarvittiin lukuisia poliiseja vartioimaan taidetta, josko se olisi heittäytynyt uskaliaaksi ja käynyt ihmisten ylle ja tätä varten kaupunkiin oli hälyytetty useita koppalakkipartioita pitämään silmällä ilmeisen impulsiivista taidetta.
Uutisista luettuani taide oli pysynyt aloillaan, kiitos valppaiden seriffien.
Myös ihmiset, katsojat ja muut taiteen kokijat pysyivät turvassa taiteen vaikutukselta, kiitos alkoholin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti