Kill all your stupid & ugly babies

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kamalan koleakin, kun kaksi ja puoli haudanryöstäjää olivatten matkalla Chicagon tuulisissa mainingeissa modernilla hevosvankkurin rämällä kohti keikkaa, joka tekisi heistä rikkaita, mutta ennen kaikkea kuuluisia alan piireissä. Saattaisipa tästä seurata jopa artikkeli ja haastattelu kansikuvan kera arvostettuun ja maineikkaat perinteet omaavaan ammattilehteen "Kaksi ja puoli haudanryöstäjää -Monthly".

Tuota epämääräistä ja siisteihin mutta rähjäisiin vaatteisiin verhoutunutta joukkoa motivoi ennen kaikkea apaattisuus oman elannon hankkimiseen. He olivat syvästi masentuneita ja siksi he olivat paiskineet töitä jo useamman kuukauden eri mantereilla ja lempipaikoissaankin he olivat käyneet, kuten Miamissa, Havajilla ja USA:ssa tekemässä suurta tarkkuuta ja mielettömmiä ponnisteluja vaativia haudanryöstökeikkoja, olipa heistä ollut maininta uljaassa, kotkan lailla liitävässä TV-ohjelmassa nimeltä "uutiset" Kaiken lisäksi heidän masennuksen oli diagnosoitu yhden parhaimman Wieniläisen psykiatrin, kolmen kallispalkkaisen psykologin ja koululuokallisen uskonnonopiskelijoita toimesta. Heille oli määrätty lääkkeitä ja pari-kolme-neljä toimintaterapeuttia olivat suunnitelleet heille aktiviteettiohjelman, jolla parantua, suorastaan eheytyä tästä ajoittain vaikeasta, useimmiten keskivaikeasta masennuksestaan.

Näillä kahdella ja puolella haudanryöstäjällä oli koko ajan sykemittarit mukana, jotta he saattoivat tarvittaessa todistaa koko muulle maailmalle ja miksipä ei toisilleenkin, että he olivat elossa. Sykemittarit oli valmistanut taho, joka on alan markkinajohtaja sairaaloiden käyttämissä sykemittareissa. Varsin luotettavia sykemittareita, mutta olipa niiden hinta ollut suolainen, samalla tavalla kuin on neulamuikkukin pahimmillaan.

Ensimmäinen haudanryöstäjä saapui paikalle ensimmäisenä ja avasi hiljalleen chicagolaisen hautuumaan portit - kriiiii kiikkirii - kuului vain kun ruosteiset saranat korvia vihloen liikkuivat hautausmaan porttien pielissä.

Ensimmäinen haudanryöstäjä tunsi epämiellyttäviä kylmiä väreitä kylmällä mutta hikisellä niskanikamalinjallaan, väreet menivät ylös-alas laivan hissin lailla. Ensimmäinen haudanryöstäjä totesi puolikkaalle haudanryöstäjälle: Onko sinulla jo eläkevakuutus?
-Minullako, ei suinkaan, siksihän minä olen menossa kanssasi rikkaisiin naimisiin.

Näin läheisiä he olivat ja näin tiiviiksi heidän siteensä oli muodustunut tällä tämän öisellä matkalla. Aiemmin he eivät olleet puhuneet toisilleen.
Mitään.
Juurikaan.
Mitä nyt säästä ja siitä, että mitä tänään syötäisiin.

Toinen haudanryöstäjä leikkasi hiljaisuutta huudollaan: Minullapa on sellainen suunnitelmatapainen juttu menossa, että visioin ja mietin, että jos tulevaisuudessa jaksasin keksiä, että mitä aion tehdä sitten joskus, kun on aikaa pysähtyä miettimään tulevaisuuttaan.

Sillä eihän toisten menoja voi suunnitella. Sitten taivaalta jysähti käytetty automaatti. Lopulta kukaan ei nähnyt tai myöntänyt, että oli kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Aikamoisia veijareita, ehkä kuulemme joskus miten tarina päättyy monen huikean jännittävän kommelluksen kautta eli jälkeen.

Ajankohtaista taideasiaa

Helsingin taiteiden yö tuli ja meni taasen kuten aiempinakin vuosina, mutta tällä kertaa silmäni avautuivat uudella tavalla. Enpä ennen osannut sitä aiemmin äänen sanoa saati mielessäni tajuta, mutta taidehan onkin vaarallista.

Taide on uhkaavaa, pelottavaa ja ennen kaikkea arvaamatonta.

Perustan väittämäni empiirisesti sataantuhanteen kokemukseen eri ihmisistä taiteidein yössä.
99 prosenttia heistä oli varautunut bissel, sidukal, lonkul, valkkaril tai punkul kohtaamaan taidetta. Äärimmäisen harva uskalsi kohdata taidetta selvin päin. Osa joutui turvautumaan jopa väkijuomiin taiteen edessä.

Lisäksi tarvittiin lukuisia poliiseja vartioimaan taidetta, josko se olisi heittäytynyt uskaliaaksi ja käynyt ihmisten ylle ja tätä varten kaupunkiin oli hälyytetty useita koppalakkipartioita pitämään silmällä ilmeisen impulsiivista taidetta.

Uutisista luettuani taide oli pysynyt aloillaan, kiitos valppaiden seriffien.
Myös ihmiset, katsojat ja muut taiteen kokijat pysyivät turvassa taiteen vaikutukselta, kiitos alkoholin.

Tuomitsemmeko tilastojen perusteella?

Vuonna 1987 kodin ulkopuolelle oli sijoittetuna n.8000 lasta,
näistä reilu kuusituhatta huostaanotettuna.
Siitä vuoteen 2004 mennessä määrät ovat kasvaneet tasaisesti vuosittain.
Vuoteen 2004 mennessä kodin ulkopuolella oli sijoitettuna n.14 000 lasta
ja näistä n.7000 huostaanotettuina.

Suomessa on 2000-luvulla masennuslääkkeiden käyttö kaksinkertaistunut.
Hurjemmalta kuulostaa se, että vuosien 1990 - 2005 välisenä aikana masennuslääkkeiden myynti on kuusinkertaistunut.
2000-luvulla mielenterveyden häiriöiden takia hoidettujen nuorten osuus on kasvanut 72%:a (kolmesta tuhannesta viitentuhanteenkahteensataan).

Työikäisten kuolemien taustalla oleva syy on yleisimmin alkoholi.

Vuodesta 2006 vuoteen 2007 välisenä aikana huumausainerikokset kasvoivat 14%:a.
Vuodesta 2006 vuoteen 2007 välisenä aikana törkeät huumausainerikokset kasvoivat 20%:a.

Vuonna 2007 huumausainerikoksista n.10 000 oli käyttörikoksia ja puolessa näistä tapauksista oli mukana maininta amfetamiinista.
Amfetamiinin vaikutuksia (näkökulmasta riippuen ne ovat sivu- ja/tai haittavaikutuksia) ovat mm. väkivalta-alttius, ylilämpöisyys, aggressiivisuus, sekavuus ja paniikkitilat sekä vainoharhaisuus ja harha-aistimukset.
Pitkäaikainen käyttö voi johtaa amfetamiinipsykoosiin. Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju hämärtyy eikä hän enää erota sitä, että mikä tapahtuu oikeasti ja mikä on vain oman mielen aikaansaamaa illuusiota.

Vuosien 1990 - 2005 aikana Helsingin pörssin osakkeiden arvoa kuvaava HEX-yleisindeksi on seitsenkertaistunut (parhaimmillaan 1990 - 2000 välisenä aikana ko.indeksin arvo nousi yli kahdeksantoistakertaiseksi).

Helsingissä vuosien 2000 - 2004 välisenä aikana kaikista rikoksista selvitettiin n.55 - 60%:a.

Alle kahdeksantoistavuotiaiden liikalihavuus on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana ja mikä mielenkiintoisinta niin televisionkatselun ja liikalihavuuden väliltä löytyy ilmeisen heikko, mutta merkitsevä korrelaatio.

15-16 vuotiaista 75%:a on kokenut vahvan humalan.
Samasta ikäluokasta 10%:a on kokeillut kannabista.

Suomessa 15-24 vuotiaiden tyttöjen itsemurhatilastot ovat toisiksi kovimmat maailmassa suhteutettuna väkilukuun. Samanikäiset pojat Suomessa pääsevät listalla sijalle viisi.

Joka toinen päivä Suomessa yli 65-vuotias tekee itsemurhan.

Joissakin tutkimuksissa todetaan,
että turvattomuus ja pelkääminen ovat lisääntyneet työpaikoilla.
Vuonna 2001 Suomessa tehtiin n.750 000 rikosta.
Vuonna 2007 Suomessa tehtiin n. 810 000 rikosta

Tuloerot ovat mittaustavasta riippumatta kasvaneet Suomessa 1990-luvun jälkeen.
Näissä tilastoissa pistää silmään se, että köyhimmät tuloluokat ovat köyhtyneet
kun rikkain tuloluokka on rikastunut.

Vuonna 1996 Suomessa oli 425 000 köyhäksi laskettavaa henkilöä.
Vuonna 2001 heitä oli 582 000.

Vuosien 1995 - 2007 välisenä aikana Suomen valtion bruttokansantuote on joka vuosi kasvanut positiivisesti edelliseen vuoteen verrattuna ja vaihtotase samoin.

Vuonna 2007 Cambridgen yliopisto julkaisi tutkimuksen Euroopan onnellisimmista maista ja siinä Suomi sijoittui Euroopan toiseksi onnellisimmaksi maaksi.

Selitys voi piillä siinä, että kreikkalainen filosofi Demokritos määritteli onnellisuuden siksi,
että ei sure sitä mikä puuttuu vaan iloitsee siitä mitä on.

Raamatun lempikohtaus

Mikä on sinulle se kaikkein tärkein kohta mustassa paksussa kirjassa?
-Minua puhuttelee, väärin sanottu, minua ravistelee sisältä käsin kuin laukeava veritulppa Matteuksen 10:34.

Siinä on jotakin sellaista kaunista ja mieltä rauhoittavaa,
samalla se kuitenkin rohkaisee toimimaan oikein.

Ensiksi tulee pimeää, ei ole sähköjä.
Sitten alkaa ujeltamaan, parempaakaan sanaa sille ei ole.
Pian pommit osuvat maahan ja talomme tärisevät, seinät sortuvat ja pölyn seassa me kuulemme joidenkin huutavan apua. Jalkojen alla lasimurskaa kun sokkona hapuilemme tietä ulos raunioista.
Ainoa valonlähde tulee syttyneistä tulipaloista ja ilman täyttää tuhon tuoksu.

Ilman varoitusta, ilman että sitä osaa odottaa.
Kukaan ei tajua, että osuiko meihin pommi vai meteoriitti.

Pian se kuitenkin selviää, kun seuraavat ohjukset osuvat lähelle ja yhä uudelleen ja tauotta tuovat räjähdykset keskuuteemme.
Suurin osa ei selviä meistä ja eloonjääneiden osa on kaikkein kurjin.

Anima Sana In Corpore Sano

Viina ja tupakka - kuinka vitun yksinkertaisen kaunista tuo onkaan. Mutta se on siinä, eikä tarvitse yrittää sen enempää, vetää vain niin paljon kuin jaksaa ja onnellisuus on saavutettu. Eikä tarvita muuta, ei tarvitse murehtia, ei stressata, eikä tavoitella mahdottomia. Mahtava laji, koska siinä on heti mestari, mutta silti se tarjoaa aina yhtä paljon elämyksiä.
Se on helppoa ja silti antoisaa.

Vaihtoehtona epäilijöille on terveet elämäntavat ja urheilu kenties. Kuulostaapa houkuttelevalta... Kunhan vain muistaa juoda tarpeeksi, että aivot saavat riittävästi nestettä ja samalla pitää huolen, että nauttii kalaa, koska niissä on tärkeitä rasvahappoja aivoille. Mutta mitäpä ei terveiden elintapojen eteen tekisi, ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille... Ja samalla sitten tulee muistaa oikea harjoittelusyke, jotta liikunnasta saatu hyöty olisi optimaalinen. Ja jotta hyöty omiin tavoitteisiin nähden olisi optimaalinen, tulisi tietää myös itselle sopiva proteiinin määrä jota keho ravinnosta kaipaa. Eikä pidä unohtaa kivennäisaineita, vitamiineja tai hivenaineita, ne kun ovat aivan ehdottomia terveiden elintapojen maailmassa - vain moukka jättää tuollaiset asiat huomioimatta.

Nuo kun ovat kunnossa niin on syytä saada selville oma rasvaprosentti, tietenkin homma on näin, koska muuten ei tiedä pitääkö kuidun määrää lisätä ruokavaliossa.
Mutta nuo ruoka- ja ravintoasiat ovat vain yksi pieni siivu terveellisten elintapojen paratiisia. Henkinen terveys on yhtä tärkeää. Ei pidä olla mustasukkainen, nostaa vain verenpainetta, samoin kuin jos ei hallitse stressiään. Siksi onkin tärkeä, että lomalla osaa olla oikein, ettei lomasta saatu hyöty valu hukkaan heti ensimmäisillä viikoilla kun palaa työelämään.

Ja työelämä se vasta tärkeää onkin, sen kun tulisi olla sellaista, että se on antoisaa ja ilmapiirin työpaikalla tulisi olla positiivinen, kannustava ja henkisesti opettava. Haasteellinen, muttei ahdistava - pidäthän huolen, että olet sellaisessa paikassa töissä? Suhde työtovereihin kannattaa pitää kunnossa ja muistaa heitä vaikka pikku yllätyksillä silloin tällöin, kuten joulukorteilla.

Töiden vastapainona onkin sitten se muu aika. On hyvä huolehtia, että on terveessä ja tasapainoisessa parisuhteessa, sellaisessa joka on lämmin ja jossa on tilaa molempien hengittää ja toteuttaa itseään rakentavalla tavalla. Mieti kuinka ihanalta kumppanistasi tuntuu, kun yllätät hänet oopperalipuilla tai kutsulla taidenäyttelyn avajaisiin. Pidä silti myös itsestäsi huolta ja muista, että "oppia ikä kaikki", olisiko nimittäin nyt hyvä hetki alkaa elvyttämään jo melkein unohtuneita espanjan alkeita tai aloittaa kokonaan jonkun ihan uuden asian opiskelu.
Myös ystävät ovat tärkeitä, niiden kanssa vietetty aika kannattaa käyttää hyvällä omalla tunnolla hyödyksi.
Ja muistathan harrastaa jotakin mikä kehittää joko mieltäsi ja/tai kehoasi. Ja mikä parasta, jos sinulla on jälkikasvua niin jos vain onnistut yhdistämään harrastuksesi heidän kanssaan niin sen parempaa laatuaikaa et voi itsellesi etkä heille antaa. Pidä myös huolta vanhoista sukulaisistasi ja pidä yllä hyviä yhteyksiä omaan sukuusi, se on kuitenkin samaa verta sinun kanssasi.

Yksin ei ihmiselle riitä kuitenkaan se, että pitää huolen niin sanotusti omasta tontistaan vain kotona ja töissä. Sillä vaikka asiat olisivatkin hyvin edellämainituissa paikoissa ei maailma ole suinkaan valmis vielä.

Ole aktiivinen ja osallistu kykyjesi mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Kirjoita järkeviä ja hyvin perusteltuja kommentteja esimerkiksi paikallislehteen. Ja mikäli haluat enemmän niin osallistu rohkeasti mukaan poliittiseen toimintaan.
Valinta on sinun, voit olla passiivijäsen puolueessa tai alkaa aktiivisesti ajamaan asioita jossakin puolueessa/kansalaisjärjestössä/vapaaehtoisliikkeessä/yleishyödyllisessä seurassa.

Mietit ehkä, että mistä sitä aikaa löytää kaikelle tälle? -No vähän vähemmän löhöilyä sohvalla ja unohdetaan ne baari-illat ja terassilla istumiset.
Ja jokainenhan meistä voi tehdä tästä maailmasta paremman paikan. Nimittäin kierrettämällä jätteet oikein, valitsemalla energiasäästölamput ja suosimalla joukkoliikennettä ja polkupyöräilyä.

Voi vit.... mitä mä horisen, tänne se viskipullo, mä lähen nyt tapaamaan salaista rakastajaani!

Buha-ha-ha-ha

Neutriinosuihku - valtavasti pieniä partikkeleita jotka virtaavat lävitseni (ja sinun lävitsesi) jatkuvasti. Tarvitaan muuri joka on 9 500 000 000 000 000 metriä paksu ja joka on valmistettu lyijystä, jotta tuo suihku hidastuisi.

Ja tuo yllämainittu on totta. Allamainittu suora lainaus Kauko Niemiseltä ja hänen valoeetteriteoriastaan ei ole totta... ilmeisesti...

“Jos pyörre liikkuu reunalle, sen energia muuttuu eetterin reunan pyörteeksikohoumaksi. Tällöin maailman reunoja toisiinsa hiottaessa luodaan uusia eetteripyörteitä eli iankaikkinen elämä laajassa merkityksessä eli eetterin ikuinen virtaaminen.”

Ja ei kahta kuningasta ilman kolmatta tietäjää, sillä samaan kehäpäätelmien ketjuun kuuluu myös hallusinaatiot - ne me otamme tällä kertaa (rummunpäristystä) - eetteristä!

"elektroninen viheltävä tyhjyys". Ja tiedän, erittäin epämääräinen ja kummallinen kuvaus, mutta se on oikeasti lähinnä sitä tunnetta jonka siitä koin... tietyllä tavalla tuntui kuin koko olemassaolo olisi kadonnut tyhjyyteen - tai sielu. Kuin tietoisuus olisi jäänyt jäljelle, euforia olisi täyttänyt kehon, mutta ikuinen sielu olisi kadonnut ja sen tilalle olisi jäänyt ahdistava tyhjyys.

Minusta on mielenkiintoista, että Einsteinin erityisen suhteellisuusteorian jalkojen tieltä siivottiin pois James Clerk Maxwellin nimeämä valoeetteriteoria (ei sopinut, tuli kitkaa, ei loksahdellu teoriat toisiinsa), kuitenkin itse Einstein ylisti J.C.Maxwellin oppeja ja nosti ne samalle tasolle Newtonin ajatusten kanssa.

*vedetään henkeä*

Tuo siis oli fysiikkaa, mutta meillä on tarjota kemiaakin. Eetteri aineena on orgaaninen yhdiste, jossa on happisilta parin (hyvin) tyydyttyneen hiiliatomin välissä. Ja tämä on kovaa kamaa kun narkoosia sairaalassa haetaan.
Toki voi sitä narkoosia hakea kotonaankin, jos onnistuu ko.ainetta käsiinsä saamaan.

Viimeisimpänä ympyrää sulkemassa on pohjalle valahtanut sokeri. Neutriinot, nuo vaarattomat alkeishiukkaset "kuulostavat ja näyttävät" luonteensa puolesta olevan juuri sitä eetteriä, mikä tähän asti on ollut tavattavissa vain halvoissa hallusinaatioissa ja vääräksi todistetuissa fysiikan teorioissa.

No kohta se tiedetään, kun hiukkaskiihdytin Cernissä ampuu protoneita toisiaan päin ja parhaassa tapauksessa synnyttää meille kauniin pienen mustan aukon.
Ajatella, tekee mieli huokaista, meillä saattaa olla kohta käsillä sellaista tietoa, joka mullistaa käsityksemme maailmankaikkeudesta.

Asvaltti-intiaanit ulalla

Vanha juttuhan tämä jo on, mutta vituttaa niin, etten malta olla siihen puuttumatta:
http://www.hs.fi/autot/artikkeli/Asvaltti-intiaanit+tyhjent%C3%A4v%C3%A4t+maasturien+renkaita/1135234025818

Tosiaan juttua riittäisi vaikka kuinka hipeistä AKA asvaltti-intiaaneista, mutta ihan lyhyesti ajattelin sanomani tiivistää seuraavalla tavalla.

Kun tällainen hörhö menee ja tyhjentää maasturin renkaista ilmat pihalle niin katsooko hän, että iskun kohteena on varmasti esimerkiksi Hummer eikä Lexuksen hybridimaasturi (koska jälkimmäinen kuluttaa yhtä paljon normaali henkilöauto).

Toisekseen mikä harhaluulo liittyy siihen, että kun tällaisen maasturin renkaat on tyhjennetty, että se auto jäisi niille sijoilleen ikihyviksi? Kun todellisuudessa käy niin, että paikalle tilataan hinausauto, joka hinaa maasturin korjaamolle/huoltamolle, missä renkaat täytetään ja tarkastetaan ovatko ne ehjät.

Eli seurauksena on ylimääräistä ajoa (hinausautolla) ja ajoa josta tulee paljon päästöjä (hinausautot ovat isoja ja ne kuluttavat paljon).

Konkluusio: Asvaltti-intiaanien toiminnasta seuraa turhia päästöjä ilmakehään.

Huomio: Ilmakehän ystävinä asvaltti-intiaanien pitäisi päästää ilmat pihalle asvaltti-intiaaneista, koska heidän toiminta on ilmakehälle haitallista.

Mahtava ekoparadoksi.

Profilia anonymous

Onko se vain kutkuttelevaa paranoiaa vai onko siinä kenties taustalla joitakin totuuden siemeniä?
Kas kun tuntuu, että siellä paasataan ja messutaan ja meuhkataan ja keuhkotaan ilman mitään käsitystä todellisuudesta ja ilman pienintäkään taakkaa suhteellisuudesta.

Onko se narri? -Hyvin todennäköisesti.
mutta sen tieltä ei ole paluuta
Onko se susi? -Nojoo, miksipä ei.
mutta senkään tieltä ei ole paluuta
Onko se käärme? -Kenties, sanoisin.
mutta senkään tieltä ei ole paluuta
Onko se paholainen -Erittäin epätodennäköistä.
mutta senkään tieltä ei ole paluuta

Kerronko salaisuuden? Hyvä on. Koko tämän ajan olen istunut ja odottanut, että näytös alkaisi, tämä kaikki on ollut ajantappamista ennen premieeriä. Ja aika käy niin pitkäksi... Haluaisin lyödä molemmat nyrkkini sisään silmistäni ja minulla on uskomus, että onnistuisin siinä jos oikein kovaa yrittäisin.
Hänkin teki sen.
Ja hän näki, että se on hyvä.

Elämme individualismin aikaa. Meidän on tärkeä näyttää omaa persoonaamme julkisesti, pitää olla yksilöllinen soittoääni kännykässä ja pitää löytää oma tyyli. Jokainen on oman onnensa seppä ja jokaisen pitää kirjoittaa omaa blogia.

Mihin tuollainen minuuden korostaminen ja itsekkyyden kehto sitten johtaa? -Siihen, että meistä jokainen tuntee olevansa ulkopuolinen. Enää ei kuuluta mihinkään, kun ollaan olevinaan niin uniikkeja ja yksilöllisiä.
Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja ihminen tahtoo leimautua johonkin porukkaan. Me pidämme itseämme sitten kiinni jossakin porukassa, on se perhe, urheilujoukkue, työpaikka tai mikä tahansa muu. Näin me revimme rikki itseämme, olemme löytäneet oman tyylimme ja tiedämme lempiviinimme ja meillä on sykemittarit jotta tiedämme itsellemme sopivan sykkeen urheillessa, mutta silti haluamme olla osa jotakin suurempaa. On kuitenkin niin turvallista olla osa harmaata massaa. (Tai jos SETA:n porukoista on kyse niin on turvallista olla osa sateenkaarenväreissä hehkuvaa massaa.)

Ketä me olemme?

Taikuri vetää hatustaan jälleen yhden kanin

Elit elämääsi tähän asti ulkopuolisena. Sitten tulin luoksesi, en pelännyt torjuvaa reaktiotasi, en ollut mielenkiintoinen enkä osannut sanoa oikeita sanoja sinulle.

Silti muutan elämääsi.
Mutta vain hetkeksi.
Saat itse päättää sen hetken pituuden.

Valtavien paineiden alla koitat toteuttaa unelmia. Omia unelmiasi sekä muiden sinulle asettamia. Oikeastaan ne muut olivat syöttäneet sinulle kuvan siitä mitä he haluavat elämältäsi. He osaavat kertoa hyvin syyllistävällä tavalla mitä sinun pitäisi tehdä kaikella ajallasi.

Ja ei minulla ole muuta kuin yksi menolippu. Tarjoan auttavaa kättä ja ulospääsyä tuosta odotusten sademetsästä. Siis niistä heidän asettamista odotusten viidakosta.
Olen rehellisesti surkea, annan sinulle luvan olla samanlainen ja lupaan silti ihailla sinua. Ja vaikka näet millainen surkimus olen, huomaat etten häpeä enkä ole heikko.

Päinvastoin.

Kaikessa surkeudessani olen vahva ja päämäärätietoinen, ahkerasti menen pienin askelin kohti omaa unelmaani ja pyydän sinua vain hetkeksi liittymään matkaseurakseni.
Siksi aikaa kunnes taas löydät oman polkusi.

Eiköhän elvytetä sielusi kompassi. Annetaan sen taas näyttää suuntaa sille mitä oikeasti tarvitset.
Ja kuka tietää, saattaahan olla, että minulla saattaisi olla sinulle juuri sitä hieman kaipaat, jotta uskosi palaa omiin kykyihisi.

Mutta kaikella on hinta... En pyydä mahdottomia, vain saman minkä Windom Earle pyysi Annie Blackburnilta.
Sillä erotuksella, että minä saan pyytää tätä.
Ja toisaalta... miksi et maksaisi, pyydänhän jotain hyvin tarpeetonta sinulta, et ole tähänkään asti käyttänyt sitä mitä minä sinulta vastineena janoan.

Rajaloukkaukset - ikuinen riesa

Velivenäläinen loukkasi taas rajaa ja arvatkaa harmittaako sitä rajaa nyt? Se velivenäläinen oli mulkassu sitä rajaa vielä loukkaamisensa lopuks ja ajatellu siitä pahoja ajatuksia. Rajalle täytyy tilata varmasti aika kohta terapiaan sillä niin pahoja traumoja se siitä sai.

Onhan rajassakin tietysti vikaa itsessään, mitäs on niin helposti loukattavissa. Jonkun, ehkä Dr.Philin pitäisi hieman jutella rajan kanssa, kertoa vähän asioita ja saada asiat suhteutettua oikeaan mittakaavaan. Raja tarvitsee terveen ja tasapainoisen itsetunnon niin ettei jokainen pikku loukkaus sitä kosketa niin syvästi, että hallitukset laativat selvityksiä ja toiset hallitukset laativat niihin vastineita. Ihan hirveästi teettää töitäkin tuollainen.

Kerrotaan rajalle, että sattuuhan näitä, älä oo moksiskaan.










Ja paskat - seuraavasta rajaepisodista alkakoon täysimittainen ja totaalinen ydinsota. Loppuu saatana rutina sen jälkeen.