Jos
ajaa
toisen
nurkkaan
niin
toinen
voi
tulla
hulluksi
ja
sitten
se
toinen
kärrätäänkin
jo
huoneeseen,
joka
on
pehmustettu
ja
jossa
ei
ole
niitä
nurkkia.
Ja
kas!
Ongelma
on
ratkaistu
Eikö tekisikin mieli oikaista joskus ja tehdä tulkinta sen perusteella, että miten toinen käyttäytyy. Esimerkiksi kun näkee kun surullisen lihavan tytön ostamassa suklaata niin varmastihan se ostaa niitä suklaalevyjä suruunsa ja yksinäisyyteensä.
Eikö olekin yhtä ilmiselvää, että jos minä olen hiljaa niin minua painaa jokin asia mitä en vain saa sanotuksi.
Ja eikös vaan juu olekin myös päivänselvää, että jos viisikymmentävuotias mies ostaa urheiluauton niin syynä sen hankkimiselle täytyy olla menetetyn nuoruuden tavoittelu ja viimeiset villit vuodet.
Mitä jos surullinen lihava tyttö onkin järjestämässä juhlia, johon hänen täytyy leipoa vieraille suklaakakku?
Mitä jos olen hiljaa siksi, että minulla ei ole sanottavaa?
Mitä jos viisikymmentävuotias mies ostaa sen auton lahjaksi pojalleen?
Mutta unohtakaa tuo jossittelu. On parempi tehdä analyyseja sen perusteella, mitä oletamme näkevämme. Painakaamme unholaan myös se, että meistä näkyy ulospäin vain teot, piiloon jäävät motiivit. Ja niitä motiiveja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.
Toinen nähtävissä oleva asia on vain nykyhetki, se meille on yhteinen. Meidän ainutlaatuiset elämäntaipaleet ovat meidän henkilökohtaista historiaamme ja se on piilossa myöskin vuosikirjan sivujen alla.
Jotkut meistä elävät kokemusmaailmoissa, joihin muut eivät pääse sisään.
Kyse on paljolti assosiaatioista. Sinulle tulee mieleen sanasta "NAHKA" eri asia kuin minulle.
Käyttäytymisemme näkyy ulospäin, tarpeemme eivät.
ajaa
toisen
nurkkaan
niin
toinen
voi
tulla
hulluksi
ja
sitten
se
toinen
kärrätäänkin
jo
huoneeseen,
joka
on
pehmustettu
ja
jossa
ei
ole
niitä
nurkkia.
Ja
kas!
Ongelma
on
ratkaistu
Eikö tekisikin mieli oikaista joskus ja tehdä tulkinta sen perusteella, että miten toinen käyttäytyy. Esimerkiksi kun näkee kun surullisen lihavan tytön ostamassa suklaata niin varmastihan se ostaa niitä suklaalevyjä suruunsa ja yksinäisyyteensä.
Eikö olekin yhtä ilmiselvää, että jos minä olen hiljaa niin minua painaa jokin asia mitä en vain saa sanotuksi.
Ja eikös vaan juu olekin myös päivänselvää, että jos viisikymmentävuotias mies ostaa urheiluauton niin syynä sen hankkimiselle täytyy olla menetetyn nuoruuden tavoittelu ja viimeiset villit vuodet.
Mitä jos surullinen lihava tyttö onkin järjestämässä juhlia, johon hänen täytyy leipoa vieraille suklaakakku?
Mitä jos olen hiljaa siksi, että minulla ei ole sanottavaa?
Mitä jos viisikymmentävuotias mies ostaa sen auton lahjaksi pojalleen?
Mutta unohtakaa tuo jossittelu. On parempi tehdä analyyseja sen perusteella, mitä oletamme näkevämme. Painakaamme unholaan myös se, että meistä näkyy ulospäin vain teot, piiloon jäävät motiivit. Ja niitä motiiveja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.
Toinen nähtävissä oleva asia on vain nykyhetki, se meille on yhteinen. Meidän ainutlaatuiset elämäntaipaleet ovat meidän henkilökohtaista historiaamme ja se on piilossa myöskin vuosikirjan sivujen alla.
Jotkut meistä elävät kokemusmaailmoissa, joihin muut eivät pääse sisään.
Kyse on paljolti assosiaatioista. Sinulle tulee mieleen sanasta "NAHKA" eri asia kuin minulle.
Käyttäytymisemme näkyy ulospäin, tarpeemme eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti