9/01/2008

Maantie opettaa

Olen Risto, ajan linja-autoa. Rikeksi kutsuvat varikolla, ovat aina kutsuneet. Tykkään kuunnella Radio Suomea ajaessa. Ajan paljon tilausajoja, tuo mukavaa vaihtelua normaaliin linjaliikennöintiin. Eivät aina muista sitä, että näin iso auto ei pysähdy samalla tavalla kuin joku tojota tai volkkari. Ei se nyt harmita, mutta tahallisen kiusanteon saisivat jättää.

Ennen kuin tapahtuu jotain pahempaa.

Muutaman kerran ollut läheltä piti tilanne ja se on ikävän näköistä mitä tämmöinen iso auto saa aikaan hiljaisessakin vauhdissa. Täytyy koputtaa puuta, toistaiseksi kaikki mennyt hyvin näiden vuosien aikana. Ja kalusto, sekin on kehittynyt siitä mitä se oli kuusikymmentäluvun lopussa. Nykyään se on talvellakin melkein yhtä mukava ajaa kuin kesäkeleillä. Muistan kerran, olisiko ollut seittekytäkaks kun vein Saloran televisiotehtaan toimihenkilöitä Lappiin pääsiäiseksi. Ei meinattu päästä Hirvaalla yhtä mäkeä ylös, oli niin liukas. Olisi se ollut hevosellekin paha mennä.

Joskus kysyvät, että mikä on parasta työssä. Vaikeahan tuota on sanoa, sitä on niin monta asiaa mistä tykkää. Ihmisten kanssa saa olla, vaikka ei tässä mitään palvelijoita heille ollakkaan. Jotkut niinkin luulevat, eivät saa edes itse laukkujaan sisälle.

Tekisi mieli joskus sanoa.

Ei kommentteja:

Hendersson - Is your watch on the right time? Andersson - I got this from here!

 Kun olin nolla, sain vain olla. Kun olin yhden, tajusin avaruuden syvyyden. Kun täytin kaksi, ilmestyi huoneeni seinälle verellä piirretty ...