Semmmosta sitten. Ajomiehiä ja salaliittoja. Vaikea pysyä kärryillä enää. Tai vaikea pysyä järjissään. Mutta eipä sillä väliä oo. Ei oo koskaan ollutkaan. En jaksais yrittää, kun ei muutkaan. Nyyh nyyh, pyyhi kyyneleet samalla rätillä millä perse.
Chapter 67: None of Them Knew They Were Robots
Kaikki osaa arvata miten siinä kävi. Suunnilleen jokainen, joka vähääkään oli seurannut tapahtumia edes kohtuullisen välimatkan päästä ties...
-
Olen ajomies. Nelostie on minun ainoa rakkaus. Tällainen 5-akselinen kuorma-auto painaa nelkytätonnia. Mutta en ajattele sitä painona. Ajatt...
-
Miten todistat olevasi terve? Rosenhanin koe – ”On Being Sane in Insane Places” (1973) 1. Lähtökohta 1970-luvun alussa psykiatria oli murro...