Auton lentäessä katon kautta ympäri pienen hetken ajan on painoton olo. Sitä ei oikein ehdi tajuamaan siinä varsinkaan kun nopeudet ovat yli sadan kilometrin tunnissa kolarin tapahtuessa. Mutta siinä on pienen hetken ajan kevyt kuin ilma vain pian törmätäkseen johonkin ja silloin kaikki painaakin moninverroin enemmän. Tai ei oikeasti paina, mutta liike-energian siirtyessä elimistöön se tuntuu siltä ja vaikutukset ovat samat kuin jos oikeasti painaisi vaikka tuhat kiloa.
Kaikista vanhoista klassikoista tehdään uusia versioita. Tulee nopea tempoisia televisiosarjoja romaaneista, jotka alun perin olivat hitaita kuin ajatukset elokuun illassa, siinä kun makaa pellon laidalla ja antaa auringon hiljaa hiipua.
Kerran kun nuori neiti - emme tiedä hänen nimeään - makasi tuolla tavalla maata vasten ja sillä välin kun taivas oli hänelle kattonaan yläpuolellaan meni hänen päänahkansa läpi pieni loinen, se oli aikansa ollut maan uumenissa, mutta jostain syystä noussut kamaralle. Se suuaukollaan kaiversi reitin läpi ohuen ihon takaraivolta ja teki pesän luuta vasten. Se keräsi aikansa ravintoa nuoren neidin verestä ennen kuin aloitti munimisen. Ja niitä munia tuli paljon. Ja ne levittäytyivät verenkierron mukana kaikkialle tuossa nuoressa neidissä.
Ensiksi alkoi huonovointisuus, epäiltiin alhaista hemoglobiinia ja/tai nuoren naisen mielen oikkuja. Sitten vatsavaivat yltyivät niin pahoiksi, että hän ei päässyt sängystään ylös ja lopulta pääkipu oli niin vallaton, että nuorelta neidiltä meni näkökyky. Hän itki sokeilla silmillään ja raapi kurkkuaan, jota kutitti. Vasta kun hänen ulosteensa ei ollut enää ulosteen väristä tai muotoista huomattiin, että sekin koostui jostakin muusta, se itse asiassa kuhisi loisia ja niiden munia.
Vanha perhelääkäri sekoitti pratsikvanteelia useita annoksia ja lopulta nuori neiti toipui. Hän ei lopettanut haaveilua eikä niityllä makoilua.
