On olemassa tutkimuksia siitä kuinka jahtaamalla onnea tekee itsensä vain onnettomaksi. Ja tavallaan se on ihan järkeenkäypää. Ja mitä tärkeämpää onnellisuus on niin sitä enemmän saa kokea sen sijaan alakuloa. Ja tavallaan sekin on ihan ymmärrettävää. Helposti sitä alkaa vertailemaan itseään muihin, jos tavoittelee vain onnea itselle. Sitä äkkiä nostaa riman niin korkealle onnen suhteen, ettei sitä voi mitenkään ylittää. Siksi psykologeilla onkin ohje, että älä jahtaa onnea.
Luovu onnen tavoittelusta.
Niinkö?
Toimiiko se rahan suhteen? Jos lakkaan yrittämästä rikastua niin saanko yhtäkkiä valuuttaa taskuihini? Jos minulla on nälkä niin en suuntaakaan matkaani kohti lähikauppaa vaan meditoin kenties ruokahaluni pois. Jos olen yksinäinen niin tuleeko minun vältellä ihmisiä kaikin mahdollisin tavoin? Mitä järkeä on luopua siitä mitä haluaa? Siitä mitä tarvitsee?
Jos mieleni tekee hengittää niin onko oikein tukkia henkitorvi onnenkekseistä saaduilla ennustuksilla? Onko varmasti toimiva tapa manifestoida happi valkosoluille perinteisen hengittelyn sijaan?
