Meille opetetaan varhain se mikä on normaalia ja mikä ei.
Me opimme nopeasti sen milloin joku on hullu.
Tiedämme sanomatta milloin joku rikkoo normeja. Tiedämme mikä on ei-toivottua käytöstä ja osaamme arvostaa tahdikkuutta sen kaikissa muodoissa.
Meille tehdään selväksi mikä on hyväksyttävää ja missä menee raja, jota ei saa ylittää.
Tämä kaikki on tärkeää, koska muuten meidän hallitseminen olisi monin verroin työläämpää. Meidän hallitseminen onnistuu ilman voiman käyttöä niin kauan kuin me vain suostumme olemaan kiltisti, jotta emme aiheuta häpeää meidän läheisille.
Jotta emme särje heidän sydämiä olemalla riskialttiita typeryksiä tempauksillamme.
Ja kaikki tämä, jotta ylimääräinen veren vuodattaminen voitaisiin välttää. Kaikki tämä, jotta pysyisimme aloillamme ilman, että joku käskee.
Kaikki tämä on meille annettu, jotta meillä olisi pelko myös sen menettämisestä.
Ja kaikki tämä on vain harhautusta.
Todellisuudessa todellisuus ei ole yhtään sellaista kuin me sen kuvittelemme olevan.
Todellisuudessa todellisuus on hyvin epätodellista.
Kaikki mikä tuntuu mahdottomalta on oikeasti hyvin tavallista.
Nimeä lempiohjelmasi televisiosta, nimeä lempilaulusi, kerro kuka on lempikirjailijasi, sano mistä viinistä pidät eniten, mikä huume on sinulle parasta? Vaihtoehtoja on niin paljon, että jokaiselle meistä on olemassa varmuudella houkutus, johon heikkoutemme kaatuu.
Meitä ei orjuuta kukaan, me orjuutamme itse itsemme.
On se sitten politiikka, uskonto tai jalkapallo - kannatamme jotakin henkeen ja vereen.
Me olemme valmiita taistelemaan sen puolesta, me olemme valmiita kuolemaan jonkin puolesta. Meille annetaan vaihtoehtoja valita mihin uskoa, ja me saamme itse valita vankilamme.
Kaikki tämä, jotta kapinaa ei syntyisi. Kaikki tämä, jotta maailma ei olisi meidän.
