7/19/2019

La misère

Voisi kuvitella, että mies uskoo aaveisiin, jos on sellaisen nähnyt.
Mutta ei, mies ei usko aaveisiin.
Voisi kuvitella, että miehen mielen saisi muuttumaan se, että aave oli ilkeä ja pahantahtoinen.
Se, että mies taisteli tuollaista aavetta vastaan, joka oli niin kirottu, 
että mies itsekin pelkäsi sitä, saisi miehen uskomaan aaveisin.
Mutta ei.
Mies ei usko aaveisiin.
Aaveella voi olla silti valtaa mieheen. Tai voi olla, että ei ole.
Aave voi vahingoittaa tai jopa tappaakin miehen. 
Aave voi tehdä miehen hulluksi painajaisilla tai saada miehelle aikaan sydänkohtauksen, 
niin että kuolemakin näyttää lopulta luonnolliselta.
Mutta mies ei siltikään usko. 
Mies ei ole tyhmä. 
Mies ei ole viisas.
Mies tietää kuitenkin sen, että aaveita e i  o l e olemassa.
Aaveet ovat vain surullisia tapauksia. Itsensä hukanneita, omat unelmansa haudanneita, ja väsyneitä loppuunpalaneita raunioita. Eikä aaveita pelasta mikään, ei valo eikä rakkaus.
Aave on kasa tuhkaa, josta kaikki olennainen on jo karannut, haihtunut ilmaan ja kadonnut iättömyyteen. Aaveen täytyy antaa vaeltaa, lopulta kukaan ei sitä muista,
 ja aave voi rauhassa unohtua pois. 
Jotkut väittävät aaveita kuolleiden ihmisten sielujen vaelteluksi, mutta se on väärä tulkinta. 
Aaveet eivät liity kuolleisiin, koska aaveet eivät eläneet alkuunkaan. 
Aaveilla ei ole tehtävää, koska aaveita ei tarvita mihinkään. 
Aaveet ovat meidän itse tekemiämme virheitä, 
ja meidän pitää antaa itsellemme anteeksi virheemme. 
Meidän ei pidä pyydellä anteeksi muilta virheitämme, koska se on laiskuutta. Parempi on keskittyä siihen, että ei toista virhettä, vaan osoittaa katumuksensa sillä, että on kyennyt oppimaan teoistaan.
Tässä syy miksi mies ei usko. Mutta ei mieskään ole viaton. Mies on itsekin pian aave.

Hendersson - Is your watch on the right time? Andersson - I got this from here!

 Kun olin nolla, sain vain olla. Kun olin yhden, tajusin avaruuden syvyyden. Kun täytin kaksi, ilmestyi huoneeni seinälle verellä piirretty ...