12/30/2010

Don't you hate when it happens again???

I can't think of anything worse after a night of drinking
than waking up next to someone
and not being able remember their name,













or how you met,












or why they are dead.

12/29/2010

Way of Zen Warrior

Minua kalvaa raskas muisto;
The Germans were at my home
They said, "Sign yourself,
But I am not afraid
I have retaken my weapon.

I have changed names a hundred times
I have lost wife and children
But I have so many friends
I have all of France

An old man, in an attic
Hid us for the night
The Germans captured him
He died without surprise.


義 勇 仁 礼 誠 名誉 忠義



12/23/2010

Vuoden 2011 cooleintahottia vitsirintamalla

Mikä on vihreä ja istuu puussa?
-Ei mikään, koska Kari Tapio kuoli.

Montako norsua mahtuu kuplavolkkariin?
-Ei yhtään, koska Kari Tapio kuoli.

Miksi kaupoista on lumilapiot loppuneet?
-Koska Kari Tapio kuoli.

Millä on viisi jalkaa ja se viheltää ohi mennessään?
-Kari Tapio.

Missä on Espoon Stockmann?
-Tapiolassa.

Mihin vene karahtaa matalikossa?
-Karille.

Mihin vene karahtaa Espoon Stockmannilla?
-Kari Tapion hautajaissaattueeseen.

Montako Kari Tapiota mahtuu yhteen hautaan?
-Ei yhtään, koska siellä on jo niin monta Kari Tapiota.

Kari Tapio?
-Kyllä, Kari Tapio.

Poika Rita?
-Ei, vaan Kari Tapio.

Kari.


Tapio.


Karitapio.


karitapiokaritapiokaritapio



Jouluruoka

Se on paskaa.

12/19/2010

当て身

Viime aikoina olen vain taistellut. Se on puhdasta. Ja samalla se on epäloogista. On kyseessä sitten maailman huippu tai vain rakkaudesta taistelemiseen kyseessä oleva amatööri niin muutama epälooginen sääntö sitoo heitä.
Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa sääntö on se, että ennen taistelua ei voi tietää kuinka siinä käy. Todennäköistä on, että jos maailman huippu on amatööriä vastaan niin amatööri häviää.
Mutta ei aina. Yksi virhe riittää. Yksi askel, jossa vähän liukastuu/horjuu/tms ja koko taistelu saattaa olla siinä. Sen jälkeen yksi isku riittää.

Kaunista on se, että sen tajuaa kun hetkeä ennen kuin häviää, että nyt se on menoa. Siinä ei ehdi tekemään mitään, mutta siinä ehtii ihailemaan sitä kun kaikki romuttuu omiin käsiin.

Some strikes against vital parts of the body can kill or incapacitate the opponent: on the solar plexus, at the temple, under the nose, in the eyes, genitals, or under the chin. Traditional Japanese martial arts (the ancestors of judo, jujutsu and aikido) do not commonly practice atemi, since they were supposed to be used on the battlefield against armoured opponents.

Commonly is not the same as never.

11/28/2010

O Alquimista

Salaisuus jolle nauraa tämä sukupolvi ja heidän lapsensa. Ja tälle nauraa vielä heidänkin lapsensa, mutta silti se kerrotaan tässä ja nyt.
Ihmisen haaveissa kulta on pysynyt kärkipaikoilla satoja, tuhansia vuosia. Ja vaikka suoraan itse kullasta ei haaveilisi niin ainakin se tekisi mahdolliseksi monelle saavuttaa omat varsinaiset haaveensa.
Hassuinta, lähes ironisella tavalla on se, että kultaa on jatkuvasti saatavilla ja sitä on ympärillämme yllin kyllin. Ja kyllä tässä todella tarkoitetaan ihan sitä aitoa, puhdasta jalometallia eikä mitään hippien iloitse-elämän-pienistä-iloista elämänasennekultaa.

Ja kuten oli todettu heti aluksi. Tätä ei oteta vakavasti. Ei tämä eikä vielä moni muukaan seuraava sukupolvi, mutta jossain vaiheessa sen on pakko valjeta.
Kultaa vo kerätä suoraan auringonvalosta. Siihen tarvitaan "haavi". On pakko laittaa sana haavi lainausmerkkeihin, sillä sitä millä kultaa voisi kerätä jo nyt auringonvalosta, ei ole vielä keksitty.

Tämä tieto oli pakko jakaa, koska salaisuuksilla on huono kyky pysyä piilossa.

11/23/2010

Sä taidat sittenkin olla vähän yksinkertainen..?

Mitä luulet, tuleeko tästä jutusta mitään vai tuherranko mä tässä vaan ja haaskaan kummankin aikaa? Oiskohan tähän sittenkin piilotettu joku juju vai luulenko mä liikoja itsestäni? Hmmm.... pitääköhän tää miettiä kokonaan uudestaan... mikset säkään sano mitään... ja luuletko tosiaan, että odotan oikeesti sun sanovan jotain...

11/01/2010

Nukkumatti, lasten ystävä

Sandman, I'm so alone
Don't have nobody to call my own
Please turn on your magic beam
Mister Sandman, bring me a dream

10/31/2010

Haje

Entropia on ominaisuus, joka on mitattavissa ja joka ilmaisee kaaoksen määrän universumissa. Siis tässä "paikassa" mikä on kaikki tämä avaruus ympärillämme ja kaikki tämä materia, energia ja siis aivan tämä kaikki mikä on olemassa.
Entropiaan kuuluva epäjärjestys on myös energian tai materian jakautumista laajemmin tässä universumissa, kaikkien sattumusten ja ihmeellisyyksien lisääntymistä sekä eroavaisuuksien että tiedon katoamista.

Mutta onneksi on painovoima. Luotan että se tulee voittamaan entropian. Ja vaikka tämä aika on lohduton niin toiset ajat ovat vain toisten maailmankaikkeuksien erikoistapauksia.



10/03/2010

-

Stay.
The.
Fuck.
Away.

Fight sport

Stephen Hawking sanoo: "Maailmankaikkeuden syntyyn ei tarvita Jumalaa." Perusteluna tälle väittämälle toimii se, että painovoiman ansiosta universumi pystyy luomaan itsensä tyhjästä.

Mielestäni tuo ei ole sen parempi teoria kuin uskovaistenkaan versio vastaavista tapahtumista. Itseasiassa se hämmentää vielä enemmän minua.

No, jos joku päivä törmään kadulla painovoimaan niin vedän sitä turpaan, katsotaan kumpi on kovempi...

9/11/2010

When hell did freeze over! PT3

Valveunta, ilmestys tai ensimmäinen merkki hulluudesta. Joka tapauksessa DeRapsin mieleen tuli kuva, joka sillä nanosekunnilla sulki kaiken muun pois ajatuksista. Se oli vahva ja elävä kuva. Ja se kertoi vihon viimeisistä lopun ajoista. Siinä ketään ei säästetty, ei edes lapsia.

8/30/2010

Joskus pitää katsoa sivuun nähdäkseen suoraan

Mark Kurlanskyn '1968' & Gary Lachmanin 'Tajunnan alkemistit' ja näiden jälkeen tiedämme miksi heavy metal syntyi. Ymmärrämme mistä se syntyi. Käsitämme miten se syntyi. Sen jälkeen voimme vetää jalkaan maihinnousukengät ja potkia W.S.Burroughsilta, A.Ginsbergiltä ja J.Kerouacilta pään irti hartioilta.

Right next door to hell

Urheilu on hyvästä. Se vetreyttää. Se saa kehossa nesteet liikkeelle. Urheilu nuorentaa ja voimistelu estää jumit. Liikunta vaikuttaa heti mielenvireyteen. Sitä on jotenkin skarpimpi, vahvempi (siis henkisesti) ja on enemmän läsnä, vaikea selittää, mutta sitä vain on.

Itse olen tänään aamulla herännyt kellon soidessa kello 5:30. Ei mitenkään poikkeuksellisen aikaista, mutta ottaen huomioon, että olisin voinut nukkua vielä kolme tuntia eikä minulla silti olisi ollut kiire niin se on mielestäni hyvin.

En herännyt huvikseni vaan ehtiäkseni juoksemaan. Kahdessa tunnissa pääsee pitkälle, vaikka lopulta lenkki tuokin takaisin kotiovelle. Iltapäivälle menin vielä punttisalille. Ja kun sitten pääsin kotiin olin varsin tyytyväinen itseeni.

Tietenkin olin aivan märkä hiestä. Sitä varten minulla on täällä kymmenen pikku huoraa nuolemassa minut puhtaaksi.

8/22/2010

Jättämäni palaute MTV3:lle

-MTV3:N VIIHDEUUTISOINTI-

Hei, palautteemme koskee viihdeuutistenne tasoa ja laatua. Se on huolestuttavalla tavalla laskenut eikä vastaa kohderyhmänne tarpeita. Viihdeuutistenne niin sanottu juoruarvo (epäilen että kyseinen termi on edes tuttu teille) on laskenut vuoden 2010 toisella ja kolmannella kvartaalilla kaikkien aikojen alimpaan noteeraukseen - ja sen pitäisi huolestuttaa teidät.

Kaipaatte konkretiaa, joten otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi Pezhman Ahmad. Jotenkin on ymmärrettävää, että hän tulee mainituksi jossakin sivulauseessa, kun hän seurusteli Ms.Pumpasen kanssa, mutta ei enää.

Annan toisen esimerkin (kolmannesta jo veloitammekin sitten). Arto Länsman ei ansaitse tulla mainituksi millään meriiteillä. Ehkä (ja huom, paino sanalla ehkä) siinä vaiheessa jos mediatempuksi suunniteltu avioliitto J.Tukiaisen kanssa olisi rohkeasti viety loppuun asti ja vaikka MTV3:n sponsoroimana olisi järjestetty kyseiset häät esimerkiksi samana päivän kun naapurimaassa pidettiin Danielin ja Victorian häät.

Mutta ei, koska mitään mainitsemisen arvoista ei Arton elämässä ole toistaiseksi tapahtunut, ei hänestä tule myöskään säännnönmukaisesti uutisoida.

Tarkennan palauettamme. Tason nostaminen MTV3:n viihdeuutisilla edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Niin sanottujen turhien julkkisten poika/tyttöystävien ei pidä tulla nostetuksi esiin uutisvirrasta. Eikä varsinkaan EX-poika/tyttöystävien. Huomatkaa, että voisimme antaa palautetta myös turhista julkkiksista, mutta emme usko, että kykenisitte tekemään mitään uutisoinnille joka koskee heitä, ette ainakaan vielä.

Benchmarkatkaa itseänne esimerkiksi muihin alan toimijoihin ja OTTAKAA MYÖS oppia heistä. Ei ole mikään häpeä tehdä asioita niin kuin itseään paremmat toimijat tekevät. Katsokaa vaikka The Sun:n nettisivuja (www.thesun.co.uk) ja sieltä edelleen osio nimeltä "Showbiz".

Palautteen opetus. Viihdeuutisia voi tehdä mielenkiintoisista ja merkittävistä viihdemaailman henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä.

Viihdeuutisia voi tehdä myös mitäänsanomattomista henkilöistä ja mitäänsanomattomista sattumuksista kuten tekee Hymy-lehti, Seiskapäivää-lehti ja suuri MTV3 nykyisin.

Vilpittömin terveisin,

répondez s'il vous plaît

8/16/2010

Käskynjako

Sinä päivänä kun vallankumous alkaa sinä olet johtamassa joukkoja voittajien puolella.
Siihen asti sinun täytyy malttaa.

Sinun täytyy tehdä työsi kunnolla ja hoitaa opintosi kunnialla.
Sillä sitten kun avataan historian kirjoissa viimeinen aukeama sinulle opetetaan loput siitä kuinka keskustella silmillä, kuinka vaihtaa ajatuksia katseen voimalla.

Ja minä olen odottamassa sinua silloin. Olen kerännyt reppuusi kaiken mitä tarvitset ja vaikka joudutkin matkan taittamaan yksin niin odotan sinua taas perille päästyäsi.

Sitten lepäämme, juhlimme, uimme valtameressä yöllä ja kuuntelemme kun enkelit soittavat meille musiikkia.

Nyt en voi sanoa muuta.
Sinun täytyy odottaa.

Ja lupaan, tällä kertaa se ei ole samanlaista kuraa ja roskaa niin kuin se oli Seitsemässä Saarnassa Kuolleille. Tällä kertaa me potkimme madame Blavatskya hänen lihavalle perseelleen ja tällä kertaa me kuritamme sitä roisto Crowleyta niin että hän itkee ja häpeään pelleilyään vielä kauan lähtömme jälkeen. Ja näin käy jokaiselle joka meni ja väärensi tiibetiläisiä kirjoituksia omiin tarkoitusperiinsä.

8/13/2010

Turn me on, dead man

χξϛ

You're waiting for a train, a train that will take you far away.
You know where you hope this train will take you, but you can't be sure.
But it doesn't matter - because we'll be together.



8/11/2010

Sillä välin

Sanat kadottivat voimansa.
Kaikki vimma jäi pois.
Intohimo ja kiihko katosivat.

Nyt sanat vain tahtovat miellyttää, sanat kertovat hyvistä mahdollisuuksista,
antavat ymmärtää ja turruttavat kestämään tämän kaiken.
Sanat lakkasivat uskomasta omaan mahtiinsa.
Sanat menettivät kapinallisuutensa ja halunsa loukata.
Sanoilla voisi hallita, mutta nyt sanoja valjastetaan palvelemaan keskiluokan tarpeita.

Sanoistakin tuli lihavia, niistä tuli hypersuper-extra-mahtavia
kun ne ennen olivat vain timmejä ja tiukkoja,
kuin piiskan sivalluksia kireille pakaroille.

Sanojen kyky siirtää vuoria kuiskaamalla unohtui.
Nyt kaikki huudetaan päin näköä eikä mikään tunnu juuri miltään.
Kaikki se hienovaraisuus ja luottamus kykyyn ymmärtää karkasi ulottumattomiin.
Nyt ei enää vihjata, nyt antaa voimakkaan kuvan kun paukauttaa asiat suoraan.

Kirjakieli on tekopyhää tänäpäivänä ja slangi coolia,
vaikka minusta se kuulostaa päivä päivältä aina vain veltommalta ja löysemmältä.
On hetkiä kun sanat eivät enää edes kuulosta kauniilta ja alkuperäisiltä monisyisiltä symboleilta vaan nyt on ilmassa lyhenteitä ja hymiöitä.

Kun sanon "pahoittelen vahingoniloani, mutten voi tälle mitään..." niin sinä sanot vain "LOL".

Mutta vitut siitä, aina voi antaa myös nyrkkien puhua.

8/09/2010

Minusta itsestäni

Joskus tekisi mieli huutaa.

Mutta en tee sitä.

Tarpeeni huutaa jää toiseksi sille tunteelle, että haluan kontrolloida tunteitani. Olkoon se vahvin tunteistani. Ja olkoon se ainoa tunteeni. Jos kohdallani on käynyt niin, että minusta löytyy alkukantaisia vaistoja ja eläimellisiä himoja niin haluan haudata ne. En halua olla barbaari. En halua olla impulsiivinen. En halua olla viettieni ohjaama. Ei kuulosta pahalta, mutta ei kuulosta myöskään helpolta.

Nautin vallan tunteesta. Samalla tavalla kuin shakin pelaaja nauttii siitä, että peli kulkee ja voi keskittyä suunnittelemaan seuraavan siirron jälkeistä siirtoa. Työnikin edellyttää sentyyppistä harkintakykyä. Se edellyttää vahvaa keskittymistä. Ammatissani virheet näkyvät tarpeettomana henkien menetyksenä. Tämä on ironista, sillä työni on ottaa ihmishenkiä.

Mutta vain niiden, joista on maksettu.

Uskon nauttivani työstäni. Luulisin, että nautin siitä, että se ei ole ollenkaan sellaista kuin on tarinoissa kerrottu ja elokuvissa näytetty. Pidän itseäni taiteilijana. En halua toistaa kaavoja enkä olla halua olla ennalta-arvattava. Minulle tuottaa huvia se, että pystyn yhä yllättämään itseni. Kuten silloin kun kohteeni oli McDonaldsilla ruokailemassa perheensä kanssa. Olin seurannut häntä useamman päivän ja pitänyt häntä elossa vain siitä yhdestä syystä, etten ollut keksinyt sopivaa tapaa saattaa toimeksiantoani valmiiksi.

Sitten tarvittava idea tuli kuin johdatuksena mieleeni. Olin aivan hänen lähellään ja join lähdevettä pullostani. Kohteeni nousi, sanoi jotakin lapsilleen ja asteli kohti WC:tä. Nousin saman tien tuoliltani ja kaivoin takataskustani hansikkaat, jotka laitoin käteeni.

Menin hänen perässään WC:hen mielessäni vain ajatus siitä, kuinka tämä pikaruokaa ahmiva kohteeni saisi elämälleen oikein brutaalin lopetuksen. Halusin kysyä häneltä sarkastisen kysymyksen:
-Haluatko maistaa McFist rystyhampurilaista?
Kohteeni ei luonnollisestikaan ymmärtänyt kysymystäni, ja sai vastattua puoliksi vain "mit?" kun jo ensimmäinen luita rikkova lyöntini oli osunut hänen leukaansa. Lyöntini ovat kauniita, ne eivät ole kaikkein nopeimpia, tarkoitan tällä sitä, että joku varmasti saa kiihtymään nyrkkinsä nopeammin, mutta minä pidän siitä kuinka tunnen kuinka energia välittyy nyrkistäni kudoksen ja lihasten läpi aina uhrini luihin asti. Mielessäni jopa kuvittelen kaiken hidastetusti, näen kuinka lyöntini lähtevät jaloistani, ottavat mukaan koko kehoni ja saavat aikaan ihailtavan painavia iskuja juuri sinne missä kohteeni luut ja nivelet yhtyvät toisiinsa.

Kuusi minuuttia ja suunnilleen kolmesataakuusikymmentä lyöntiä myöhemmin riisun nahkahanskat kädestäni. Pudotan ne lavuaariin ja kaivan povitaskustani pienen muovipussin. Taittelen hanskat sinne ja laitan pussin takaisin povitaskuuni. Lasken kylmää vettä käsille, jotta hieman rauhottuisin ja saisin turvotuksen laskemaan edes aavistuksen.

Kampaan vielä nopeasti vähän hiuksiani ja kiristän kravattiani. Poistun huomaamatta WC:stä ja jätän tuon verenpunaisen vaatemytyn, jonka sisällä on 120 kiloa kuollutta ihmisen lihaa makaamaan WC:n nurkkaan. Ruumis on pelkkä kasa, nahkainen säkki täynnä rikkinäisiä rustoja, luita ja sisäelimiä. Verta valuu joka paikkaan.

Kun muu perhe alkaa kaipaamaan puuttuvaa jäsentään olen jo kaukana ja saanut juotua lähdeveteni loppuun.

Olen kylmäverinen ihminen. En äkkiarvaamaton eläin. Pystyn yhdistämään äärettömään pahuuteeni äärettömän harkinnan. Saan enemmän tuhoa aikaan kuin raivohullu, joka kiihkossaan vain sokaistuu.

Olen valaistunut, olen Buddha, olen tyyni ja vakaa. En kaipaa mitään enkä ole himojeni orja. En pelkää enkä menetä malttiani. En tunne maata järisyttävää surua enkä taivaita repivää riemua. En kaipaa mitään, en edes musiikkia. En siedä ihmisiä, joiden puntti alkaa vipattamaan jonkun populäärimusiikin sen hetken soitetuimman rallattelun tahtiin. He ovat kuin lapsia, jotka innostuvat kellon kilkatuksesta. Hyräilevät ja keinuttelevat päitään sen tahdissa ja tuntevat, että nuo laulut ovat tehty juuri heille. Jotkut heistä menevät jopa tanssimaan, keinuttelevat lantioitaan kuin vammaiset.

8/04/2010

it's not god if you get even

Kaikki menee nappiin, kunnes...
Nainen vihdoinkin tapaa miehen. Alusta saakka mikään ei ärsytä eikä mikään herätä hälytyskelloja päiväunilta. Mies on huomaavainen, kuuntelee, kommentoi kohteliaasti ja oikeasti ymmärtää miltä naisesta tuntuu. Ja vaikka kyseessä on vasta ensimmäiset treffit ei silti tunnu luonnottomalta puhua ihan aidoista, oikeista tai kipeistä asioista.
Mies tilaa ruoan kanssa sopivaa punaviiniä, mutta ei silti vaikuta tippaakaan hennolta hienostelijalta. Mies maksaa ravintolalaskun huomaamatta ja koko ilta on muutenkin mennyt ihan luonnollisesti ja aika kuin siivillä. Mies pysäyttää lennosta taksin ja avaa naiselle oven. Mies tulee samaan taksiin ja kysyy naiselta tämän kotiosoitetta, jotta hän pääsee varmasti turvallisesti perille.

Viimeistään tässä vaiheessa sopivasti humaltunut nainen huomaa miehen tyylikkään ja itsevarman partaveden tuoksun. Nainen kuiskaa miehelle, että mitä jos ei vielä lopetettaisikaan mukavasti alkanutta iltaa vaan käytäisiin vielä jossain ottamassa drinkki.
Mies hymyilee ja siirtää naisen poskelta hiuskiehkuran korvan taakse ja sanoo naiselle

-Muuten kyllä, mutta minun pitää mennä antamaan susikoiralleni antibiootteja, se kun loukkaantui pari päivää sitten metsästysreissulla.

Miten ihana ja vastuuntuntoinen. Ja eläinrakaskin. Nainen käräyttää itsensä ajattelemasta, että tuosta miehestä tulisi loistava isä. Ennen kuin hiljaisuus jatkuu yhtään liian pitkään niin mies ehdottaa, että hän voi kyllä keittää teetä kotonaan ja tekee senkin ilman tyrkyttämistä tai taka-ajatuksia. Mies vain toteaa itsekin viihtyneen erinomaisesti.

Kaikki näyttää täydelliseltä.
Kaikki kuulostaa täydelliseltä.
Kaikki on täydellistä.

Miehen kotona tyylikästä ja siistiä. On vanhoja huonekaluja ja muutamia design-esineitä sulassa sovussa antiikin kanssa. Mies on antanut koiralleen lääkkeen ja koira kiittää siitä katsomalla isäntäänsä lempeästi. Mies alkaa keittämään teetä, kun nainen ei enää kestä. Hän hiipii miehen taakse ja kuiskaa tämän korvaan
-Vai siirryttäiskö sittenkin suoraan jälkiruokaan...

Mies kääntyy ympäri. Katsoo naista viettelevästi silmiin. Silmäkulmissa hänellä on hymyä ja suupielissä himoa. Nainen kallistaa päätään taaksepäin.
Mies haluaa kaiken olevan täydellistä. Hän sytyttää muutaman kynttilän, himmentää kattovaloja, avaa kauluspaitansa nappeja, kantaa naisen sohvalle, menee stereoiden luokse ja sanoo
-Laitan meille tunnelmamusiikkia kultani.
Nainen sulkee silmänsä raukeasti sohvalla.

Sitten se tapahtuu. Naisen silmät rävähtävät auki. Stereoista rävähtää soimaan Popedan "Pitkä kuuma kesä". Meteli on helvetillinen. Mies nostaa toisen jalkansa olohuoneen pöydälle kuin mielikuvitusvahvistimelle. Mies heiluttelee päätään samalla kun hän soittaa ilmakitaraa. Kaiuttimista jytisee Paten laulu. Ikkunoita helisyttää Costellon kitarasoolot.

Nainen itkee hysteerisesti.

Treffit numero kaksi.

Ilta menee kuten edellisellä kerralla. Nyt nainen on viisastunut ja pyytääkin tätä lähes täydellistä miestä omaan kotiinsa välttääkseen edelliskerran katastrofin.
Mies menee sohvalle istumaan ja nainen jääkaapille. Nainen kysyy
-Otatko jotakin?
-Kyllä, vastaa mies.
-Mitä?
-Vaatteet pois.

Naisen kääntyessä katsomaan miestä tämä on jo ehtinyt riisumaan kaiken muun paitsi tennissukkansa. Naisen kallista nahkasohvaa koristaa nyt myös kaksi nahkaista kulkusta ja yksi punakka fagotti.

Nainen itkee hysteerisesti kuten edellisellä kerralla.

7/13/2010

Seksiä - niin kuin sitä ennen vanhaan tehtiin!

Mr.Fak'sheet kaarsi luokseni.
Hän oli niitä ihmisiä joka ei koskaan vain tullut suoraan luokse tai tuppautunut lähelle.
Ei, Mr.Fak'sheet kaarsi mannermaisen lennokkaasti seuraasi ja teki sen luontevasti ja niin, että se näytti heti kaikille epäilijöille, joita toisinaan maailmaan siunaantui pelaamaan varman päälle ja olemaan aina kyynisesti pessimistisiä, että tässä on terveellä tavalla itsensä kanssa sinut oleva sankari. Ei ylpeä, muttei nöyräkään. Oman arvonsa tunteva ja oman arvonsa näyttävä.
Mutta ei Mr.Fak'sheet muita jalkoihinsa polkenut, muut vain toisinaan sattuivat lakoamaan hänen jalkoihinsa. Ehkä se oli karismaa, ehkä se oli hämmentävä kiero katse, joka hänelle oli; mene ja tiedä.

Olimme väkijoukon saartamia ja minä olin ylpeä. Mr.Fak'sheet oli huomannut minut kaikkien näiden muiden joukosta ja halunnut tulla luokseni ensimmäiseksi. Ehkä se johtui siitä, että en ollut koskaan avoimesti näyttänyt ihailuani häntä kohtaan ja ehkä hän ajatteli, että kiva kun joku tykkää hänestä vain hänenä omana itsenään;
mene ja vi**u tiedä.

Hänellä oli selvästi asiaa minulle ja hän kumartui puoleeni. Nenäni tukki vahva valkosipulin, partaveden ja meskaliinin tuoksu. Mr.Fak'sheet kuiskasi minulle:

"Myönnä pois, Loiri on säälittävä ja lihava runkkari. Muka loistava tulkitsija, joo-o, jos ei oteta saatana huomioon alkuperäistä esitystä. Helvetti se entinen lapsitähdenlento tekee kaikista raiskaamistaan kappaleista samanlaisia hitaita renkutuksia, muka ihan vitun tunnelmallisia ja koskettavia, eikun oikeesti, vähän mielikuvitusta peliin Loirinjuoppo nyt, se on nähty ja kuultu nyt niin monta kertaa, että A/sä otat jonku vanhan hitin ja B/teet siitä löysän ja hitaan paskabiisin kädenkäänteessä, onnittelut siitä.

Ja mikä siinäkin on, että jengi sekoo siitä kun tommonen kajahtunut narkkari räkii nokkahuiluun ja rynnii ostamaan levyjä vuodesta toiseen, mä en enää tiedä kumpi on säälittävämpi, itse kyseinen muka-artisti vai kyseisen muka-artistin fani.

Ja juu-u, onhan se kaljavalaan kokonen astmaatikko kai tehny muutakin, paskoja näytelmiä, elokuvia, tulkintoja runoista ja varmaan ihan kaikkee muutakin mikä tuntuu näin jälkikäteen vaan pilaantuneelta jauhelihalta, pystytetään saatana patsas jokaseen Suomen pitäjään siitä hyvästä.
"

Tämän sanottuaan Mr.Fak'sheet kaarsi pois luotani ja jätti minut jälleen kerran hämmennyksen valtaan. Totta, näinhän se asia oli, miksi en itse ollut tullut ajatelleeksi sitä aikaisemmin.

~epilogi~
Oppitunti kostosta. Kostamisen periaate. Tee se anonyymisti, jos tarkoitus ei ole aloittaa sotaa. Olennaista ei ole se, että koston kohde tietää mistä suunnasta ja kenen taholta isku tuli. Selkään puukottamisen kauneus piilee pelon siemenessä minkä se istuttaa.
Kostaa voit myös kasvokkain. Tällöin koston on oltava niin totaalinen, että sinun ei tarvitse huolehtia jälkiseuraamuksista eikä ole perusteltua aloittaa kostonkierrettä, siinä tuhlaa vain omaa aikaa.

Koston tulee olla aina kolminkertainen suhteessa alkuperäiseen tekoon nähden. Tasavertainen kosto olisi vain teko, jolla päästäisiin takaisin lähtötilanteeseen, oltaisiin sujut ja alkuperäisessä asetelmassa. Kaksinkertainen kosto pitäisi sisällään oppitunnin siitä, että pitää olla valmis maksamaan kallis hinta provokaatiosta. Kolminkertainen kosto merkitsee sitä, että alkuperäinen teko tulee kuitatuksi, tulee annettua oppitunti ja kolmantena pykälänä tulee vielä annettua se kosto, korkojen kera niin sanotusti.

~Post Scriptum Est~
"Herrani olen valmis. Herrani, kiitos, että vastaisit kutsuhuutooni. Herrani olen valmis seuraamaan sinua ja olen valmis kuolemaan puolestasi Herrani.
Olen valmis kuolemaan edestäsi, vaikka ilman syytä, jos se sinua ilahduttaa. Herrani, en ole heikko, olen valmis nukkumatta ja syömättä taistelemaan vihollisiasi vastaan.
Herrani, en ole ansainnut huomiotasi ja olen kiitollinen ikuisesti siitä, että saan olla ikuisesti kiitollinen sinulle Herrani.

Alkakoon sota, en lepää ennen kuin viimeinenkin vihollisesi on revitty haudastaan ulos ja heitetty ikuiseen kiirastuleen kärsimään ja katumaan sitä, että asettui poikkiteloin polullesi. Jokainen joka ei ole puolellasi on sinua vastaan.
Minulla ei ole omia vihollisia Herrani, minulla on vain sinun vihollisesi. Jos ei ole valmis auttamaan sinua kaikin tavoin, ei ole ansainnut elää eikä maata haudan levossa ikuisessa rauhassa. Herrani sinun tahtosi on yhtä kuin minun tahtoni.

Sinun tahtosi on vahva ja se virtaa minussa vereni tilalla. Sinun tahtosi tekee minusta päättäväisen ja antaa minulle kyvyn olla epäröimättä. Sinun vahva tahtosi estää minua kuuntelemasta omia heikkoja tunteitani hädän hetkellä.
Sinun vahva tahtosi pelastaa minut inhimilliseltä epätoivolta
ja epäilykseltä yksinäisyyden hetkellä.

Herrani, sinun vahvan tahtosi ansiosta käteni ei vapise kun isken tikarin nukkuvan vihollisen sydämeen."

7/10/2010

Kevennykseksi

Tähän väliin jotakin mieltä ylentävää.
Tämän avulla sielu voi kohota korkeuksiin.
Pois pimeältä puolelta.
Pois omasta elämästä.
Pois kaikesta.
Siis nyt ylemmäs ja kauemmas.

Olkaa hyvä:
http://www.youtube.com/watch?v=RrjJAP-8gOI

Ja kun tuo ei enää riitä niin sitten voi ottaa yliannostuksen...
Olkaa mitä haluatte:
http://www.youtube.com/watch?v=tcIqZoxV0sA&feature=related

"As a serving soldier, my eyes have seen things that human eyes were not designed to see, disturbing images of pain and death that haunt me to a point where im teetering on the edge of madness. This piece really puts my mind, heart and soul completely at rest. Divine in the highest, perfect with every note, emotions flowing with every beat. This is the most perfect piece of music I think I have ever and will ever hear."

Kun palvotaan niin uhrataan

On perusteltua uhrata muinaisille jumalille neitsyitä. On järkevää antaa osa sadosta hengille.
Kannattaa lausua rukouksia, tehdä riittejä ja mumista loitsuja. Mutta on typerää uskoa mihinkään noista. Tiedän yhden mytologian jossa uskotaan, että rakkauden vastakohta on kaaos.

Mutta eihän se niin ole. Rakkaus pitää sisällään kaiken. Myös kaaoksen. Ja sitten on se yksi uskonto, jossa uskotaan kaikkien olevan tasa-arvoisia... huvittavaa, sillä olethan sinä minulle kaikki kaikessa ja henkesi on arvokkaampi kuin miljoonan varkaan, joita maa päällään kantaa.

Asioidaan puhumalla ja puhutaan asioista

Toivoisin että pitäisit minua itsestäänselvyytenä.
Että luottaisit siihen, että olen tässä aina.
Että olisit varma siitä, että olen vierelläsi, takanasi, edessäsi, päälläsi ja vaikka allasi aina.
Ja aina kun haluat.
Aina.
Ikuisesti.
Senkin jälkeen kun ajan kuluminen on loppunut.
Sittenkin kun viimeinen aurinko on sammunut universumista.



Fasten your seatbelts

Maybe something to eat?
Maybe meat or maybe fish?
Maybe something from the grill?
Maybe you want to drink first?
Maybe water or something else?
Maybe you want to think a little while?
Maybe you come back later?
Maybe tomorrow?
Maybe next week?
Maybe someday or let me guess... Maybe never?

6/11/2010

JOHANSENYTONPERKELE

http://www.youtube.com/watch?v=m2d8NEL_5eo

Otetaan ihan rauhallisesti siellä.
Kaikki on laitettu uusiksi ja kaikki uusi on laitettu esille.
Täällä ei ole mitään nähtävää joten hajaantukaa - miljooniin eri osiin ja tuhansiin eri aikoihin.

Tiede vastaan uskonto vastaan sattuma vastaan kohtalo vastaan hyvä vastaan paha vastaan rakkaus vastaan viha vastaan mies vastaan isänsä vastaan nainen vastaan äitinsä vastaan musta vastaan valkoinen - ja minä olen kaiken sen keskellä ja minä hallitsen sitä kaikkea.

Ilman aseita ja ilman väkivaltaa.

Kaiken minkä haluan, saan.

Kaikkeen on olemassa sanat.

Sano vain niin kerron ne.

Vai tanssitaanko ensiksi?

3/23/2010

Genibus Nitimini Canes

Nolite arbitrari quia venerim mittere pacem in terram non veni pacem mittere sed gladium.
Veni enim separare hominem adversus patrem suum et filiam adversus matrem suam et nurum adversus socrum suam.
Et inimici hominis domestici eius.
Qui amat patrem aut matrem plus quam me non est me dignus et qui amat filium aut filiam super me non est me dignus.
Et iratus est draco in mulierem et abiit facere proelium cum reliquis de semine eius qui custodiunt mandata Dei et habent testimonium Iesu
Et stetit super harenam maris.
Et cum consummati fuerint mille anni solvetur Satanas de carcere suo et exibit et seducet gentes quae sunt super quattuor angulos terrae Gog et Magog et congregabit eos in proelium quorum numerus est sicut harena maris.

3/18/2010

rue caractère

Dans chaque rue, il y a inconnu qui rève d'ètre quelqu'un.
C'est un homme seul, oublié,
qui cherche désespérément à prouver qu'il existe.
Je suis perdu. Bien que...
Je n'ai pas aller n'importe où.
Même un seul est de trop.
Un de l'amour malheurex.
Une nuit sans sommeil.
À nouveau.





3/14/2010

When hell did freeze over! PT2

Mercury laskeutui jäisen Thoth-kuun pinnalle, peruutteli siivousfirman sukkulan paikoilleen tottuneesti vasemmalla kädellä. DeRaps & Co siivousfirman sukkulalle löytyi paikka jäisen vuoren rinteeltä juuri sopivan kokoisesta luolasta, sellaista tarvittiin sillä eihän arvokasta alusta voinut jättää näkösälle ja tuholaisten huomiotakaan ei pidä turhaan yrittää kiinnittää.

Ulkona oli kylmä, siellä tuuli, satoi lunta ja kaikkialla oli jäätä. Oli pääkallokeli ja kohta se tulisi olemaan sitä ihan kirjaimellisesti. Siivousfirman koltiaiset pakkaillivat hiljaisina reppujaan. Eivät he olleet vakavina vaan he olivat vain niin keskittyneitä, että ei ollut aikaa normaalille ironiselle huulenheitolle. Martinez pakkasi reppuunsa ennen ensimmäistäkään asetta termospullollisen pirunvahvaa kahvia, jota oli vielä terästetty pikkuriikkisen hienolla hippusella piriä. Mercury DeRaps otti mukaansa rautalankaa, jeesusteippiä ja muistiinpanovälineet, koska esimiehenä hänen pitäisi tehdä kuitenkin raportti tästä keikasta jälkeenpäin.

Tottakai kaikki he pakkailivat mukaan aseita ja räjähteitä ja puukkoja ja muita torrakoita vaikka kuinka, mutta ei siitä ollut tapana tehdä sen isompaa numeroa. Nyt oli kuitenkin jotakin poikkeuksellista ilmassa sillä Rusty Cage näytti tunkevan reppunsa joka sopukkaan kranaatteja, hän tunki niitä reisitaskuhousejensa sivutaskut täyteen, hän ripusteli niitä kaulakoruunsakin roikkumaan muutaman. Martinez katseli hetken tätä omituista kranaattienpakkaamisvimmaa etäämmältä ennen kuin avasi suunsa. Ja ei todellakaan ollut Martinezin tapaista udella, hän oli mies joka oli tottunut pitämään huolta omista asioistaan ja opetti sen tavan elää mielellään muillekkin.

Nyt kuitenkin hänen uteliaisuus heräsi. Oliko Rusty Cage seonnut? Oliko Rusty saanut jonkun etiäisen mikä varoitti häntä kiharaisesta menosta joka odotti kenties jo heti ensimmäisen kulman takana. Vai mikä ihme oli kyseessä?

-"Hey man, miksä pakkaat noin paljo kranaatteja, vähempikin riittää"? Murahti Martinez sammunut sikari suupielessään.
-"Joo, niin riittääki. Aattelin vaan, et on semmonen fiilis, et tekee mieli räjäytellä jotain vaan ihan huvikseenki."
Rustyn kommentissa oli järkeä ja Martinez ei kysellyt enempää, nyökkäili vain pari kertaa ja mietti itsekin samantyyppistä ratkaisua. Olisihan se hauska ottaa ylimääräinen raketinheitin mukaan ja plosauttaa joku paikallinen nähtävyys atomeiksi. Mercury DeRaps sai varusteensa kuntoon ja kiristeli ensimmäisenä titaanikärkisiä maihinousukenkiään. Joka keikan aluksi hän sitoi uudet pinkit nauhat maihareihinsa ja monet ihmettelivät sitä, mutta selitys oli siinä, että Mercuryllakin oli herkkä puolensa ja tämä oli hänen tapansa ilmaista se. Eihän DeRaps mikään robottikaan ollut, vaikka hänen vasen kätensä olikin eräältä tappajarobotilta varastettu täysin automatisoitu teräsraaja. Ja mikä hassuinta, vaikka tuo tekninen vasen käsi oli avaruusajan viimeisintä sotateollisuutta edustava kruununjalokivi ominaisuuksiltaan, oli se silti aavistuksen heikompi kuin DeRapsin oikea käsi, joka oli vahvuutensa saanut kovan treenaamisen ja naisten kaatamisen seurauksena.

Siivousfirman miehet nyökkäsivät toisilleen, leimasivat kellokorttinsa oven lukijaan ja DeRaps potkaisi sukkulan lastausoven auki. Kolmikko marssi rinnakkain ulos sukkulan lämmöstä kohti vihamielistä ja hyistä pikkuplaneettaa. Ensimmäistä kertaa hiipi DeRapsin mieleen, että hitto, alkaakohan sitä jo olemaan liian vanha tällaiseen roskaan. Nopeasti hän työnsi tuon ajatuksen mielestään, mutta epäilys jäi silti kytemään. Tuottaisiko tämä enää samanlaista tyydytystä kuin joskus aiemmin vai olisiko tämäkin vain yksi keikka muiden joukossa. Ei helvetti, pakko skarpata, muuten nuo natsialienzombit nappaavat meidät helposti. Tämmöisen spekuloinnin voisi jättää siihen, kun hakee keikan jälkeen tilaajalta palkkashekin ja naureskellen astelee kohti pankkia.

3/11/2010

When hell did freeze over!

Siivousfirma DeRaps & Co oli universumin kovin siivousfirma. Heille soitettiin silloin kun tiedettiin, että muilla siivousfirmoilla menisi kantti pöksyihin ja pupu loppuisi kesken. Tällaisia siivousfirmoja ei ehkä oltu tarvittu aina, ei ainakaan ennen muinoin, mutta hei, nythän elettiinkin avaruusaikaa.

Kovilla sälleillä oli siis kysyntää. Siivousfirman omistaja, perustaja, toimitusjohtaja ja kerrassaan vaan hiton kova paskiainen, itseriittoisen ylpeä ja omanarvontuntoinen jehu oli herra nimeltään Mercury DeRaps ja hän oli omin käsin siivonnut aikoinaan paikkoja, joiden rinnalla Vietnam vuonna 1968 olisi tuntunut lähinnä päiväkodilta. DeRaps saavutti jo nuorena sellaisen maineen eikä aiheetta, että hän alkoi myös pian vaurastumaan taidoillaan (unohtamatta sitä asennetta ja jääräpäistä mielenhallintaa, jonka avulla paholainenkin olisi luovuttanut hänen edessään pokeripöydässä, vaikka DeRaps olisikin vain bluffannut). DeRaps laajensi bisneksiään hallitusti eikä kelpuuttanut siivousfirmaansa ketä tahansa ja siksi tuo firma olikin pysynyt suhteellisen pienenä, käsittäen vain kaksi muuta työntekijää DeRapsin lisäksi.

Lähin kumppani DeRapsille oli monen sodan veteraani, armoitettu lihansyöjä ja naistenkaataja Martinez. Hänet tunnettiin pelkästään tuolla yhdellä nimellä ja jos joku sattui tiedustelemaan hänen etunimeään niin jos Martinez vaivautui vastaamaan, oli vastaus todennäköisesti jotakin murahduksen sekaista ja kuulosti lähinnän siltä, että se tarkoitti vain sitä, että mitä se sinulle kuuluu.

DeRaps ja Martinez olivat tunteneet toisensa vuosia ja tutustuneet kun olivat rakastuneet samaan halpaan naiseen, joka olikin vain leikitellyt heidän molempien tunteilla - myöhemmin paljastui, että tämä nainen oli piinkova telamiinafrigidilesbo.

DeRaps ja Martinez olivat sittemmin keskittyneet siihen, että ottavat työnsä vakavasti ja naiset kevyesti. Ja hyvä niin, koska heidän siivousurakkansa olivat helvetillisiä ja onnistumisen todennäköisyys tavalliselle kuolevaiselle vähemmän kuin yksi miljoonasta. Kaksikko oli pitkään pärjännyt näinkin, mutta tuholaiset olivat oppineet koko ajan viisaimmiksi. Tuholaisista oli tullut kovempia, ovelampia ja kierompia vailla mitään tajua omastatunnosta.
Kaksikko päätti palkata kolmannen jäsenen siivousfirmaan ja sitä varten järjestettiin massiivinen, kaikkien aikojen suurin TosiTV-tuotanto, millä etsittiin uutta jäsentä, joka pystyisi täyttämään ne kriteerit millä DeRaps & Co:n siivousfirmassa pärjää normiarjessa. Pyörittyään kuusi tuotantokautta lopulta selviytyi voittaja kyseisestä ohjelmasta ja potin korjasi entinen showpainija, nykyinen CIA:n palkkamurhaajien kouluttaja Rusty "Hard Menace" Cage.

Olipa sitten kerran eräs normaali arkipäivä ja joutilaina ajelivat sukkulallaan ympäri galaksia DeRaps & Co:n koltiaiset. Juttelematta joutavia tai vatvomatta tunteitaan he vain tuijottelivat ulos sukkulan ikkunoista tietäen, että näin pahaenteinen hiljaisuus yleensä lupaili vain pikaista ja rankkaa paskasadetta niskaan. Ja pian sukkulan takanurkassa telex-laite suolsikin uutta riviä firman tilauskirjaan.

Rusty "Hard Menace" Cage nousi nahkaisesta nojatuolistaan hakemaan telex-liuskaa, ei siksi että hänen olisi se pitänyt tiimin uusimpana jäsenenä tehdä, vaan siksi, että samalla hän pääsisi sukkulan baarikaapille hakemaan täytettä viskilasiinsa. Ja sitä paitsi DeRapsilla ja Mercurylla oli juuri menossa viikottainen hauiksen mittaus, joka oli pyhä toimitus ja jota ei tämmöinen peruspikkutyökeikkatilaus siirtäisi sekunttiakaan.

No, kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään peruspikkutyökeikka, joka odottaisi. Vaan kyseessä tulisi olemaan kaikkien aikojen vaikein keikka tähän mennessä. DeRaps & Co kyllä selviytyisivät siitä, mutta eivät ilman naarmuja tällä kertaa.
Rusty "Hard Menace" Cagen pulssi nousi kaksi lyöntiä minuutissa kovemmaksi, kun hän luki mitä heiltä oltiin tilattu. Tämä keikka oli vaikeudessaan pakko ottaa vastaan, sillä sen ansiosta tultaisiin välttämään viidestoista ja kuudestoista maailmankaikkeuden sota, mutta sai se monen vaaran kokeneen miehen silti hieman vakavoitumaan.

Planeetta X:n tai Nibirun yhdellä kuista oltiin havaittu tuholaisia ja DeRaps & Co:a tarvittiin, koska kenestäkään muusta ei olisi sitä siivoamaan.
Tämä ei ollut mikään tavallinen keikka, sillä tällä kertaa heitä vastassa ei tulisi olemaan mitään perus-alieneita. Ei todellakaan.
Eikä heitä vastassa tulisi olemaan mitään perus-zombieitakaan. Ei, olisipa se ollutkin niin.
Eikä odotettavissa ollut natsejakaan, ei, sehän olisi suorastaan toivottavaa näille herroille.

Planeetta X:n eräs kuu oli jäinen pikkuplaneetta nimeltään Thoth. Siellä vallitsi ainainen talvi, jonka rinnalla elo Antartiksella olisi sama kuin tavalliselle mattimeikäläiselle elo Espanjan aurinkorannoilla. Eikä se ollut sääolosuhteet mikä tekisi tästä keikasta vaikean vaan se olisi nämä tuholaiset, jotka sieltä pitää hävittää. Tuholaiset olivat natsismin valinneita alienzombieita, jotka näyttivät kauempaa eskimoilta.

Shiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiit!!!

3/08/2010

I am a horrorist

Yksinkertainen tavoite ja monimutkainen toteutus.
Mennä vain ja kävellä jokaisen lahkon, jolla on merkitystä ja minkä tahansa oikean illuminatin temppeliin ja repiä korvat irti jokaiselta, joka kuvittelee liikoja itsestään.

Kirjaimellisesti ottaa kiinni korvalehdistä niin tiukasti, että pystyy riuhtaisemaan ne irti. Ja tämä tehdään vain puhtaasti huvin vuoksi. Oikean päämäärän tavoittaminen on monimutkaisempaa, mutta sen toteuttaminen on yksinkertaisuudessaan kaunista.

Lopullinen oikea tähtäin on siinä, että jokainen adepti on otettava hengiltä. Ja on se on tehtävä sellaisella asenteella, että Helena Petrovna ei kelpaisi edes nuolemaan kenkiä puhtaaksi. Ja silti tämäkin tehdään vain huvin vuoksi.

2/26/2010

ad extremum

Viikko on takanapäin ja ihan loppumaisillaan. Onneksi, koska omat voimatkin on lopussa. Jotenkin tuntuu tämä kaikki sellaiselta loppumattomalta uurastamasilta, sellainen loputon suo jota tarvon kai aikojen loppuun asti. Lopulta sen ymmärrän, että jokaisessa lopussa piilee uuden alku, siemen jollekin uudelle. Siihen pitää vain luottaa, vaikka usko meinaa joskus loppua vahvimmaltakin meistä. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei tässä ole mitään syytä ottaa vielä lopputiliä, ei tätä elämää voi ottaa liian kevyesti ja elää koko ajan niin kuin olisi lopun ajan tuomiopäivä käsillä. Ihmettelen silti, että odottaako joku oikeasti tälle kaikelle onnellista loppua.

-the end-

2/23/2010

Arbeit macht glückselige

Minulla on työpaikka.

Ja olen hyvin kiitollinen siitä.

Nyt minulla on varaa ostaa auto, jolla käydä töissä ja tankata siihen kallista bensiiniä, jotta sillä pääsee eteenpäin. Työni on hyvin vaativaa ja se verottaa minulta voimia. Minun täytyy muista syödä hyvin. Ostan joka päivä ruokaa työpaikan ruokalasta ja se on hyvää, mutta sen hinta kallistuu vuosi vuodelta ja aina minulla ei ole varaa ostaa sitä, lähinnä tämä ongelma on vain onneksi juuri ennen palkkapäivää. No nyt kun tuli puheeksi tuo palkkapäivä niin ajattelin seuraavana palkkapäivänä käydä ostamassa puvun, että näyttäisin hieman paremmalta töissä, ehkä pomokin huomaa ja toivottavasti ajattelee minun olevan oikein hyvä ja sitoutunut työntekijä ja saisin ylennyksen ehkäpä sitten joku päivä. Harmi, että minulla ei oikein ole vapaa-aikaa, asun nimittäin niin kaukana työpaikaltani, että työmatkoihin minulla menee joka päivä melkein kolme tuntia. Sitten pitäisi jaksaa vielä urheillä, että pysyisi yllä hyvä työkyky, pitääkin muistaa mennä ostamaan uudet lenkkarit. No on tässä valoa tunnelin päässä, sillä olen hakenut pankista lainaa, että saisin ostettua uuden kodin lähempää työpaikkaani, kalliiksihan se tulee, mutta pakko tehdä se, jotta jäisi aikaa vähän itsellenikin.

Onneksi he eivät ole antaneet minulle asetta.


Iltasatujen ilmoittamaa

Olipa kerran Maisa Makkaranyytti ja Miisa Mikrokosmos.

He olivat hyvät ystävät ja olivat olleet sitä aina. Tai ainakin niin kauan kuin he olivat toisensa tunteneet. Maisan tunnisti siitä, että hänellä somat pikkusaparot hiuksissaan ja Miisan siitä, että hänelläkin oli soma pikku saparo takapuolessaan.

Eräänä päivänä he päättivät löytää aarteen. Voi hurja mikä jännittävä seikkailu siitä varmastikin kehkeytyisi. He olivat heränneet aikaisin aamulla ja syöneet kunnon aamiaisen, sillä ei pieni lapsi jaksa seikkailla ilman kunnon aamiasta.
Heidän äitinsä, joka ei ollut ilkeä noita, vaikka olikin oikeasti vain äitipuoli sillä toinen puoli hänestä oli isä oli tehnyt heille eväät suurta retkeä silmällä pitäen. Eväänä oli niin tuoreita vohveleita kuin omatekemää boysenmarjahilloakin. Kaikki nuo ja monet muut herkut oli pakattu niin helvetin somasti pieneen koriin ja peitelty se niin helvetin somalla liinalla.

-Mutta voi ei ja kauhistuksen kananlanta!

Ilkeä merirosvo Raivo-Ripattinen olikin myös päättänyt löytää aarteen ja paremman kokemuksensa myötä hän löysi aarteen ennen Maisaa ja Miisaa. Ja koska Raivo-Ripattisella ei ollut sydän paikoillaan hän teurasti Maisan ja Miisan.

Ja vielä tänäkin päivänä Raivo-Ripattinen säilyttää Maisan ja Miisan pääkalloja vyöllään koristeina.

Sen pituinen se.

2/01/2010

Polysemiaa pölyasemilla

Aluksi katseemme kiinnittyy siihen kuinka vastapäinen ikkuna hajoaa. Ikkuna hajoaa, koska vastapäätä asuva naapuri on päättänyt hypätä siitä alas kadulle. Naapuri on joko sekaisin tai itsetuhoinen, sama se, matkaa on kuitenkin tarpeeksi monta kerrosta, jotta lopputulos olisi mitään muuta kuin yksi ja sama.

Sitten sinä jatkat lausetta siihen mistä jäit aivan kuin äsköistä ei olisi tapahtunutkaan. Ja minäkin kuuntelen sinua ja luotan siihen, että joku kyllä hoitaa palokunnan paikalle siivoamaan naapurin irti kadusta.


1/13/2010

Watch out for the yellow pages

Ameriikka.
Siellä kaikki on mahdollista.
Ja siellä tämä tarinakin tapahtui.
Ja joka sana on totta.

Joten...

Olipa kerran aavistuksen ahdistunut nuori henkilö,
ei mainita nyt tässä hänen nimeään tai sukupuoltaan,
mutta sovitaan vain, että hän oli sellaisessa iässä missä ei enää olla nuoria,
muttei vielä vanhojakaan.

Hän oli elämässään sellaisessa vaiheessa,
että ystävillä tuntui olevan selvät sävelet,
toisilla oli perhettä, toisilla uraa,
joillakin gradu oli juuri laitettu uuniin muhimaan
ja se oli vaille valmis ja niin edelleen.

Ystäväpiiri oli siis saanut elämänsä raiteilleen
ja kaikilla muilla tuntui olevan polttoainetta toteuttaa unelmiaan,
mutta tarinamme päähenkilöllä ei ollut suuntaa
eikä kai oikein edes aikomustakaan löytää sitä.

Tietyn aikaa sitä ihminen jaksaa istua kahviloissa
ja käydä katsomassa taide-elokuvia
ennen kuin se kaikki alkaa tuntumaan niin kovin tyhjältä.
Näennäisestihän kaikki oli hyvin.

Oli vanhemmat jotka edelleen laittoivat rahaa tulemaan silloin tällöin,
oli asennetta sen verran, että aina löytyi myös hanttihommia,
joilla elättää itseään ja rahoittaa ulkomaanmatkoja,
oli älyä ja ulkonäköäkin, jotta ihmiset ympärillä kiinnostuivat
ja yksinäisyys oli vieras käsite.

Vai oliko sittenkään?

Seuraavien tapahtumien kannalta ei ollut olennaista se,
että oli syksy, vaikka syysmasennuksen tunnusmerkit täyttyivätkin.
Sankarimme nimittäin päätti etsiä apua ongelmaansa.
Kääntyä ammattiauttajan puoleen,
ottaa kallonkutistajalta tai lanttumaakarilta vetoapua
ja ihan myös ottaa vähän laajempaa näkemystä tähän tilanteeseen.

Jo jonkin aikaa oli iltaisin ennen nukkumaanmenoa ollut jotenkin ahdistunut olo.
Oli vaikkei ollut mitään selvää syytä.
Oli sellainen olo, että elämä lipuu käsistä
ja ilma jota hengittää on raskasta.

Tapaamisia tuli ja meni.
Veloitukset olivat kohdallaan, ei sieltä halvimmasta päästä,
muttei kai kalleimmastakaan.
Aluksi pääosahenkilömme häpesi käyntejään,
vaikkei siinä mitään hävettävää olekaan.

Meni kuitenkin vuosia ennen kuin hän kehtasi
siitä ensimmäisen kerran puhua kenellekkään. Eikä hän muuten kai olisi kertonutkaan,
mutta kun tuo paha olo ei ollut helpottanut vuosien tapaamisten aikana
vaan ehkäpä se oli jopa pahentunut.

Luottoystävälleen hän kertoi kuinka tyhjä olo oli tullut pahemmaksi
ja sisältä kaiversi
ja sisintä koversi
ja sydäntä kipristeli
ja sielua kihelmöi.

Kaikkea tätä vaikka hän oli vuosia käynyt säännöllisesti viikottain tapaamisissa.

Luottoystävä mutristeli huuliaan ja kohotti kulmakarvojaan.
Hänen mielestään asia ei voinut olla näin.
Hän pyysi saada yhteystiedot ystävältään
ja selvittää tämän niin sanotun ammattiauttajan taustat ja metodit.

Noh, asia sitten selvisi yhdellä puhelinsoitolla.

Eksistentiaalista tuskaa potenut henkilömme
ei ollut lukenut puhelinluettelon keltaisia sivuja tarpeeksi tarkkaan.
Hän oli valinnut näyttävän ilmoituksen perusteella auttajansa ja siinä oli jo menty vikaan.

Kyseessä ei ollutkaan 'therapist'.

Kyseessä oli ollut ' the rapist'.

1/08/2010

Meidän on myytävä kaikki syömämme, että voisimme maksaa työn

Maataloustuki ei riitä alkuunkaan
pitäskö tässä ruveta viljelemään jotain saatanan mustikoita
on vitura sentään varmaan ruvettava köyden jatkoks
ja pakolaiset saatana sehän on sanomattakin selvää
niin ja bensan hinta sehän on noussu pilviin
ja saatana vihreet vaan vinkuu että
aja sähköautolla
aja sähköautolla
pitäskö tässä perkele ruveta nuoleen vielä verottajan persettä
kyllä Suomessa kunnon sosiaalidemokraatti on ajettu niin ahtaalle
että siinä on jotkut ekokatastrofit pientä!

Hendersson - Is your watch on the right time? Andersson - I got this from here!

 Kun olin nolla, sain vain olla. Kun olin yhden, tajusin avaruuden syvyyden. Kun täytin kaksi, ilmestyi huoneeni seinälle verellä piirretty ...