7/10/2010

Asioidaan puhumalla ja puhutaan asioista

Toivoisin että pitäisit minua itsestäänselvyytenä.
Että luottaisit siihen, että olen tässä aina.
Että olisit varma siitä, että olen vierelläsi, takanasi, edessäsi, päälläsi ja vaikka allasi aina.
Ja aina kun haluat.
Aina.
Ikuisesti.
Senkin jälkeen kun ajan kuluminen on loppunut.
Sittenkin kun viimeinen aurinko on sammunut universumista.



Chapter 67: None of Them Knew They Were Robots

 Kaikki osaa arvata miten siinä kävi. Suunnilleen jokainen, joka vähääkään oli seurannut tapahtumia edes kohtuullisen välimatkan päästä ties...