Kuinka usein me sanomme jotakuta ihanaksi? Kuinka monta kertaa ajamme ylinopeutta vain saadaksemme veren virtaamaan kovempaa? Miten monasti me käytämme tilaisuutta hyväksi ja annamme ymmärtää jotakin, että saisimme hetken lämpöä..?
-Usein, vaikkakin kaikkihan on suhteellista.
Uteliaisuuteni heräsi, kun luin ajatuksiasi erään kerran ja sain tietää, että miksi niin teet. Taisit itse uskoa vilpittömyyteesi, mutta todellisuudessa motiivisi olivat hyvin itsekkäitä. Itse asiassa sinulla oli monia motiiveja, sinun tarkoitusperiesi luonteenpiirteet vaihtelivat laidasta laitaan.
Sitten opin, että meidän motiivimme ovat piilossa toisiltamme. Ja mikä yllättävämpää, meidän motiiveista meille itsellemme paljastuu vain pieni osa. Me tiedostamme vain ne seikat jotka kestävät päivänvaloa.
Ehkä on hyvä, että ihmiskunta ei tunne itseään. Ehkä on hyvä, ettei kukaan meistä tajua millainen on todellisuudessa tuleekaan oltua. Me tuskin kestäisimme totuutta itsestämme.
Olemme roskaa, sinä ja minä.
Haluamme siksi koristaa itsemme koruilla, pyrimme siksi verhoutumaan vaatteisiin, jotka näyttävät hienoilta, koitamme tuoksua upealta hajuvesissämme ja edustaa kukin sen mukaan mihin uskoo niin parhaalla tavalla kuin mahdollista. Tosiaan siksi, että piilotamme totuuden motiiveistamme kaiken hulppean alle, jotta todellisuus meistä pysyisi haudattuna koreuden alla.
Mutta olemalla rohkea ja rehellinen voi päästä lähemmäs ihmisyyttä. Viitsimällä tonkia sanojen ja tekojen viidakkoa voi löytää osan näistä motiiveista, jotka esiin tullessaan avaavat silmät tavalla, jota on vaikea hyväksyä.
On helpompi kieltää kaikki tämä. Lyödä näiden asioiden päälle nihilismin leima. Tulkita kaikki katkeruudeksi mikä meitä muistuttaa meistä itsestämme. Väittää kaiken olevan vain tahallista saivartelua ja parantumatonta asennevammaa.
-Usein, vaikkakin kaikkihan on suhteellista.
Uteliaisuuteni heräsi, kun luin ajatuksiasi erään kerran ja sain tietää, että miksi niin teet. Taisit itse uskoa vilpittömyyteesi, mutta todellisuudessa motiivisi olivat hyvin itsekkäitä. Itse asiassa sinulla oli monia motiiveja, sinun tarkoitusperiesi luonteenpiirteet vaihtelivat laidasta laitaan.
Sitten opin, että meidän motiivimme ovat piilossa toisiltamme. Ja mikä yllättävämpää, meidän motiiveista meille itsellemme paljastuu vain pieni osa. Me tiedostamme vain ne seikat jotka kestävät päivänvaloa.
Ehkä on hyvä, että ihmiskunta ei tunne itseään. Ehkä on hyvä, ettei kukaan meistä tajua millainen on todellisuudessa tuleekaan oltua. Me tuskin kestäisimme totuutta itsestämme.
Olemme roskaa, sinä ja minä.
Haluamme siksi koristaa itsemme koruilla, pyrimme siksi verhoutumaan vaatteisiin, jotka näyttävät hienoilta, koitamme tuoksua upealta hajuvesissämme ja edustaa kukin sen mukaan mihin uskoo niin parhaalla tavalla kuin mahdollista. Tosiaan siksi, että piilotamme totuuden motiiveistamme kaiken hulppean alle, jotta todellisuus meistä pysyisi haudattuna koreuden alla.
Mutta olemalla rohkea ja rehellinen voi päästä lähemmäs ihmisyyttä. Viitsimällä tonkia sanojen ja tekojen viidakkoa voi löytää osan näistä motiiveista, jotka esiin tullessaan avaavat silmät tavalla, jota on vaikea hyväksyä.
On helpompi kieltää kaikki tämä. Lyödä näiden asioiden päälle nihilismin leima. Tulkita kaikki katkeruudeksi mikä meitä muistuttaa meistä itsestämme. Väittää kaiken olevan vain tahallista saivartelua ja parantumatonta asennevammaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti