Kysyin itseltäni, että kannattaako puhua itsekseen, mietin tätä kanssani ja en päässyt itseäni tyydyttävään loppuratkaisuun, en päässyt niin sanotusti yhteisymmärrykseen ja jos ihan tarkkoja ollaan niin kiistani syntyi lähinnä superegon, yliminän ja oman itseni välillä ja nyt kun puhun omasta itsestäni niin tarkoitan sitä pientä ja herkkää järjen ääntä sisälläni, sitä mitä myös omatunnoksi kutsutaan, jumalan ääneksikin sanotaan.
Ongelma tässä typerässäkin väittelyssä taisi olla siinä, että en oikein osaa anteeksi antaa (enkä pyytää), enkä myöskään antaa periksi, oli sitten kyse muista tai itsestäni, mieleeni tosin juolahti sellainenkin vaihtoehto, että aivan kaikki ei tainnut olla kotona minulla ja tästäkös pelästyin aina vain enemmän, sillä mitä siitäkin tulisi jos tätä konfliktia tulisi selvittämään superegon ja minun itseni lisäksi vielä "joku" muu siis minun pimeä puoleni esimerkiksi, sehän saattaisi olla niin hurja luonteinen, että tekisi selvää minusta lopullisesti.
Houkutteleva ajatus...
Tehdä itse selvää itsestä...
Ja antaa pimeän puolen hallita...
Jotta pimeä puoli ei olisi enää puoli vaan kokonaisuus...
Minun pimeä kokonaisuuteni.
Ongelma tässä typerässäkin väittelyssä taisi olla siinä, että en oikein osaa anteeksi antaa (enkä pyytää), enkä myöskään antaa periksi, oli sitten kyse muista tai itsestäni, mieleeni tosin juolahti sellainenkin vaihtoehto, että aivan kaikki ei tainnut olla kotona minulla ja tästäkös pelästyin aina vain enemmän, sillä mitä siitäkin tulisi jos tätä konfliktia tulisi selvittämään superegon ja minun itseni lisäksi vielä "joku" muu siis minun pimeä puoleni esimerkiksi, sehän saattaisi olla niin hurja luonteinen, että tekisi selvää minusta lopullisesti.
Houkutteleva ajatus...
Tehdä itse selvää itsestä...
Ja antaa pimeän puolen hallita...
Jotta pimeä puoli ei olisi enää puoli vaan kokonaisuus...
Minun pimeä kokonaisuuteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti