Teit pahasti, mutta se on ok. Olet paha ja sekin on ok. Et vain ole sen kummempi kuin minäkään.
Meillä jokaisella on heikot pisteemme. En tiedä millä termillä sitä kutsutaan. Toiselle se on se kun haukutaan fyysisiä ominaisuuksia, yleensä heikkouksia. Toinen ei kestä jos läheinen joutuu kohtaamaan epäreilua käytöstä. Toiselle on heikko paikka kun vanhempien kunniaa loukataan.
Oli se heikko piste mikä tahansa; se löytyy.
Ja kun se löytyy niin meistä kenestä tahansa kuoriutuu ulos tappaja.
Potentiaalinen tappaja asuu meissä ja se siksi, että se on varalla. Ihmisinä me olemme valmiita puolustamaan jotakin mikä meidän arvomaailmassa on kuoleman arvoista. Joko oman tai toisen kuoleman arvoista.
Se tekee meistä niin hienoja. Meillä on enemmän syitä tappamiselle kuin keinoja toteuttaa tappo.
Matka on lyhyt. Ensinnäkin me elämme passiivisaggressiivisessa yhteiskunnassa. Palaan myöhemmin tähän yhteiskuntakuvaukseen tarkemmin, nyt ei ole sen aika.
Mutta tämä sivistyksemme nykytila on sellainen, että matka on lyhyt hymystä ja hyvästä käytöksestä hirmutekoihin ja veren pesemiseen pois.
Meille on tärkeää kelle mikäkin. Ja sen oman tärkeysjärjestyksen mitta-asteikolla me arvotamme muita ihmisiä.
Oli yhteiskuntajärjestelmä mikä tahansa niin sinne syntyy aina eliitti. Intiaaneilla oli shamaanit, kommunisteilla puolueen ylimmät ja markkinataloudessa se on omistajaluokka. Oli kyse mistä tahansa pienemmästäkin yhteisöstä itse yhteiskunnan sisällä niin sieltäkin löytyy jaottelua ihmisten välillä.
Tehtaassa siivoojat eivät seurustele kahvitauolla johtajien kanssa, kirkko-isät eivät pidä palavereja haudankaivajien kanssa, sairaalassa lääkärit ovat yli-ihmisiä verrattuna lähihoitajiin. Kouluissa oppilaat vasta asettavatkin toisiaan ryhmiin, mutta niin tekevät opettajatkin (koska on hienompaa olla matematiikan lehtori kuin liikanmaikka).
Ja se matka tästä on lyhyt.
Ensiksi olemme pienissä piireissä jakaneet itsemme eri kasteihin niin seuraavaksi on vuorossa suurempi jaottelu. Vasemmistolainen ei oikein ymmärrä porvaria, nainen tekee pilaa miehen yksinkertaisuudesta, katolilainen ei mahdu samaan kirkkoon ortodoksin kanssa, saatika juutalaisen tai muslimin kanssa.
Rikkaat eivät jaa samoja harrastuksia köyhien kanssa, tietenkään.
Nämä jaot me hyväksymme, näin on aina ollut ja näillä ja muilla lukemattomilla tavoilla me tulemme jakamaan toisiamme eri karsinoihin.
Matka on lyhyt ja mieli tekisi jatkaa listaa millä me erotamme itsemme toisistamme. Voimme ennakkoasenteita ruokkia sen mukaan mitä urheilujoukkuetta toinen kannattaa, voimme pitää tyhminä niitä jotka asuvat kehä kolmosen sisä/ulkopuolella, huh huh... listä on loputon, mutta me osaamme joko ulkoisten seikkojen tai sisäisten piirteiden perusteella helposti ja luontevasti jaotella ihmiset omiin ryhmiin.
Ja mikä parasta - matka on tästä kaikesta niin lyhyt rasismiin, että huimaa kun sen huomaa. Viime kädessä ei ole mitään eroa uusnatsin suhtautumisessa mustiin ihmisiin kuin mitä on demarin suhtautumisessa kokoomuslaiseen.
Ja se matka hillitystä ja hyväkäytöksisestä kansalaisesta äkkipikaiseksi tappajaksi on lyhyt. Ensiksi me laitamme ihmiset eri lokeroihin ja seuraavaksi me lakkaamme ymmärtämästä niitä jotka ovat eri lokeroissa. Ja kun me emme ymmärrä jotakin on se meidän mielestä merkki siitä, että se toinen on väärässä ja kaiken lisäksi jollakin tavalla meitä vastaan.
Ja jos me emme ymmärrä jotakin niin se aiheuttaa meissä vieraantumista ja saa meidät uskomaan, että se toinen on uhka meille. Ja jossain vaiheessa meidän on oltava valmiita puolustamaan omia mielipiteitämme. Meidän on oltava valmiita pitämään kiinni omista uskomuksistamme.
Joko sanoin.
Tai teoin.
Tarpeeksi pitkälle kun mennään niin me olemme valmiita kuolemaan.
Ennen sitä olemme kuitenkin valmiita tappamaan.
Meillä jokaisella on heikot pisteemme. En tiedä millä termillä sitä kutsutaan. Toiselle se on se kun haukutaan fyysisiä ominaisuuksia, yleensä heikkouksia. Toinen ei kestä jos läheinen joutuu kohtaamaan epäreilua käytöstä. Toiselle on heikko paikka kun vanhempien kunniaa loukataan.
Oli se heikko piste mikä tahansa; se löytyy.
Ja kun se löytyy niin meistä kenestä tahansa kuoriutuu ulos tappaja.
Potentiaalinen tappaja asuu meissä ja se siksi, että se on varalla. Ihmisinä me olemme valmiita puolustamaan jotakin mikä meidän arvomaailmassa on kuoleman arvoista. Joko oman tai toisen kuoleman arvoista.
Se tekee meistä niin hienoja. Meillä on enemmän syitä tappamiselle kuin keinoja toteuttaa tappo.
Matka on lyhyt. Ensinnäkin me elämme passiivisaggressiivisessa yhteiskunnassa. Palaan myöhemmin tähän yhteiskuntakuvaukseen tarkemmin, nyt ei ole sen aika.
Mutta tämä sivistyksemme nykytila on sellainen, että matka on lyhyt hymystä ja hyvästä käytöksestä hirmutekoihin ja veren pesemiseen pois.
Meille on tärkeää kelle mikäkin. Ja sen oman tärkeysjärjestyksen mitta-asteikolla me arvotamme muita ihmisiä.
Oli yhteiskuntajärjestelmä mikä tahansa niin sinne syntyy aina eliitti. Intiaaneilla oli shamaanit, kommunisteilla puolueen ylimmät ja markkinataloudessa se on omistajaluokka. Oli kyse mistä tahansa pienemmästäkin yhteisöstä itse yhteiskunnan sisällä niin sieltäkin löytyy jaottelua ihmisten välillä.
Tehtaassa siivoojat eivät seurustele kahvitauolla johtajien kanssa, kirkko-isät eivät pidä palavereja haudankaivajien kanssa, sairaalassa lääkärit ovat yli-ihmisiä verrattuna lähihoitajiin. Kouluissa oppilaat vasta asettavatkin toisiaan ryhmiin, mutta niin tekevät opettajatkin (koska on hienompaa olla matematiikan lehtori kuin liikanmaikka).
Ja se matka tästä on lyhyt.
Ensiksi olemme pienissä piireissä jakaneet itsemme eri kasteihin niin seuraavaksi on vuorossa suurempi jaottelu. Vasemmistolainen ei oikein ymmärrä porvaria, nainen tekee pilaa miehen yksinkertaisuudesta, katolilainen ei mahdu samaan kirkkoon ortodoksin kanssa, saatika juutalaisen tai muslimin kanssa.
Rikkaat eivät jaa samoja harrastuksia köyhien kanssa, tietenkään.
Nämä jaot me hyväksymme, näin on aina ollut ja näillä ja muilla lukemattomilla tavoilla me tulemme jakamaan toisiamme eri karsinoihin.
Matka on lyhyt ja mieli tekisi jatkaa listaa millä me erotamme itsemme toisistamme. Voimme ennakkoasenteita ruokkia sen mukaan mitä urheilujoukkuetta toinen kannattaa, voimme pitää tyhminä niitä jotka asuvat kehä kolmosen sisä/ulkopuolella, huh huh... listä on loputon, mutta me osaamme joko ulkoisten seikkojen tai sisäisten piirteiden perusteella helposti ja luontevasti jaotella ihmiset omiin ryhmiin.
Ja mikä parasta - matka on tästä kaikesta niin lyhyt rasismiin, että huimaa kun sen huomaa. Viime kädessä ei ole mitään eroa uusnatsin suhtautumisessa mustiin ihmisiin kuin mitä on demarin suhtautumisessa kokoomuslaiseen.
Ja se matka hillitystä ja hyväkäytöksisestä kansalaisesta äkkipikaiseksi tappajaksi on lyhyt. Ensiksi me laitamme ihmiset eri lokeroihin ja seuraavaksi me lakkaamme ymmärtämästä niitä jotka ovat eri lokeroissa. Ja kun me emme ymmärrä jotakin on se meidän mielestä merkki siitä, että se toinen on väärässä ja kaiken lisäksi jollakin tavalla meitä vastaan.
Ja jos me emme ymmärrä jotakin niin se aiheuttaa meissä vieraantumista ja saa meidät uskomaan, että se toinen on uhka meille. Ja jossain vaiheessa meidän on oltava valmiita puolustamaan omia mielipiteitämme. Meidän on oltava valmiita pitämään kiinni omista uskomuksistamme.
Joko sanoin.
Tai teoin.
Tarpeeksi pitkälle kun mennään niin me olemme valmiita kuolemaan.
Ennen sitä olemme kuitenkin valmiita tappamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti