Kartanossa asuminen on erilaista.
Vaikka muistelen lapsuutta ei tämä silloinkaan tuntunut kodilta. Nyt keski-ikäisenä vielä vähemmän. Ehkä osittain siksi, että nyt olen yksin pitämässä majaa täällä. Eikä kukaan ymmärrä millaista tämä on o i k e a s t i.
Ovat vain kateellisia, mutta pelkäävät vallan edessä ja nöyrän välinpitämättömiä ovat läsnäollessani. Huomaavat, mutta ovat kuin eivät niin tekisi. Käytävät ovat täällä liian pitkiä, kaikissa huoneissa ei tule käytyä useinkaan - saattaa mennä kuukausia - tai vintin ollessa kyseessä vuosia.
Eikä tätä voi yksin siivota. Ei sillä etteikö ammattilaiseen olisi varaa, mutten halua tänne vieraita. Tämä on kodittomuudestaan huolimatta liian intiimi paikka kutsua joku tuntematon tekemään minulle kuuluvaa työtä.
Täällä olen kuitenkin turvassa. Paitsi itseltäni. Ja ironista on, että olen ainoa, joka minua vaanii. No, jotta vuodatus ei olisi näin yksiulotteinen niin onhan tässä puolensa (hetki pieni, avaan uuden konjakkipullon.... noin!)
Vapaus - keskiyöllä urkujen soittaminen - ukkosella kattoterassilla kiipeäminen - arkkitehtuurinen jylhyys ympärillä muovaa mieltä jalompaan - valta
Ja se valta on vielä ilman vastuuta.
Sijainti tällä kartanolla on tosin huono.
Se sijaitsee hartioideni välissä ja seininä ovat kallon luut.
Vaikka muistelen lapsuutta ei tämä silloinkaan tuntunut kodilta. Nyt keski-ikäisenä vielä vähemmän. Ehkä osittain siksi, että nyt olen yksin pitämässä majaa täällä. Eikä kukaan ymmärrä millaista tämä on o i k e a s t i.
Ovat vain kateellisia, mutta pelkäävät vallan edessä ja nöyrän välinpitämättömiä ovat läsnäollessani. Huomaavat, mutta ovat kuin eivät niin tekisi. Käytävät ovat täällä liian pitkiä, kaikissa huoneissa ei tule käytyä useinkaan - saattaa mennä kuukausia - tai vintin ollessa kyseessä vuosia.
Eikä tätä voi yksin siivota. Ei sillä etteikö ammattilaiseen olisi varaa, mutten halua tänne vieraita. Tämä on kodittomuudestaan huolimatta liian intiimi paikka kutsua joku tuntematon tekemään minulle kuuluvaa työtä.
Täällä olen kuitenkin turvassa. Paitsi itseltäni. Ja ironista on, että olen ainoa, joka minua vaanii. No, jotta vuodatus ei olisi näin yksiulotteinen niin onhan tässä puolensa (hetki pieni, avaan uuden konjakkipullon.... noin!)
Vapaus - keskiyöllä urkujen soittaminen - ukkosella kattoterassilla kiipeäminen - arkkitehtuurinen jylhyys ympärillä muovaa mieltä jalompaan - valta
Ja se valta on vielä ilman vastuuta.
Sijainti tällä kartanolla on tosin huono.
Se sijaitsee hartioideni välissä ja seininä ovat kallon luut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti