Pahoittelen, tämä on suora lainaus Matti Väisäsen Maailmankatsomuksen tiestä:
Sana nihilismi on johdettu latinalaisesta sanasta nihil = ei mitään. Nihilismi on ajatussuunta, joka ei tunnusta mitään päteväksi, vaan kieltää ja hylkää kaiken. Teoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, eettinen nihilismi hylkää eettiset arvot ja normit. Poliittinen nihilismi torjuu kaiken yhteiskuntajärjestyksen.
-Miksi sitten naturalistien enemmistö ei ole nihilistejä?
-Siksi että he eivät ole olleet johdonmukaisia.
Nihilismin looginen seuraus on tarkoituksettomuus ja epätoivo.
Niinpä mm. Nietzsche päätyi mielisairaalaan ja Hemingway itsemurhaan.
- - - - - - - - -
Onko mitään noin kaunista kukaan saanut vähään aikaan lukea, tuskin. Kuinka raikkaalta ja puhtaalta tuntuu sellainen vaihtoehto, että asiat vain tapahtuvat ilman pakottavaa tarvetta sille, että jostakin löytyy aina selitys. Että asiat pitäisi halkoa pieniin palasiin ja että analysointi olisi avain onneen. Herra Väisänen syyttää Nietzchen ja Hemingwayn kohtaloista nihilismiä.
Se on väärin.
Nihilismin looginen seuraus olisi tarkoituksettomuus ja epätoivo, mutta koska nihilismi ei ole loogisuuden vanki, ei se myöskään johda ihmistä tuhoon. Muut kanssaihmiset ympärillä johtavat "tuhoon" nihilismin valinneet, koska on vaikea elää sellaisten ympärillä, jotka haluavat elää valheessa.
Edelleen lainatakseni Matti Väisäsen sanoja vapaasti muokaten "eksistentialismi on tie nihilismin ohi ja filosofian vastaus nihilismiin". Miettikääpä Sartrea, ei vaikuttanut kauhean onnelliselta tai sellaselta pirteältä hepulta, joka olisi hullutellut jatsin pauloissa. Päin vastoin! Siinä vasta synkistelijä olikin. Tai Albert Camus, toinen tunnettu eksistentialisti, kirjat ainakin on pirun synkkiä ja ikäviä sillä.
Ja jos eksistentialismi on parasta mitä filosofia pystyy tarjoamaan vastalääkkeeksi nihilismiin niin ei hyvältä näytä filosofian osalta. Eihän eksistentialismi pysty edes vastaamaan omiin kysymyksiinsä (olemassaolomme tarkoitukseen).
Ja lopuksi... Kuka muistaa mitä Immanuel Kant sanoi totuuden ja sanojen välisestä yhteydestä?
Menikö se jotenkin niin, että totuus ei voi olla riippuvainen sanoista... Onko se niin, että sanat ovat aina tulkittavissa eri tavalla eri ajassa ja paikassa... Ja totuuden kuitenkin pitäisi pysyä samana aina, kuulijasta, näkijästä tai kokijasta riippumatta.
Parasta mitä Kant antoi nihilisteille oli "Puhtaan järjen kritiikki", sillä on hyvä lyödä viisastelijoita päähän. Joko oikeasti tai sitten vain mielikuvan tasolla.
Mutta siis, nihilismi ei etsi sellaista mitä ei voi löytää. Ja nihilisti hyväksyy sen tyynenä. Nihilisti voi elää onnellisena, jos ei joudu jatkuvasti väittelemään haihattelijoiden kanssa. Nihilisti ei tapa Jumalaa.
Jumala on, jos Jumala on. Se on Jumalan oma asia. Ja ongelma.
Sana nihilismi on johdettu latinalaisesta sanasta nihil = ei mitään. Nihilismi on ajatussuunta, joka ei tunnusta mitään päteväksi, vaan kieltää ja hylkää kaiken. Teoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, eettinen nihilismi hylkää eettiset arvot ja normit. Poliittinen nihilismi torjuu kaiken yhteiskuntajärjestyksen.
Koska nihilismi on tiedon mahdollisuuden kieltämistä, se on silloin myös filosofian kieltämistä. Näin ollen nihilismi ei ole filosofiaa lainkaan. Nihilismi on paremminkin tunne.
Taidemuseoitten modernin taiteen osastot ovat täynnä nihilismin tuotteita.
Kuinka naturalismista on päädytty nihilismiin?
Nihilismi on naturalismin lapsi. Nihilismi on naturalismin perusväittämien suora, looginen johtopäätös. Tieto-opillisen, metafyysisen ja eettisen nihilismin säikeet punoutuvat nihilistiseksi köydeksi, joka on riittävän pitkä ja vahva hirttämään kokonaisen kulttuurin. Köyden nimi on kaiken tarkoituksen absoluuttinen katoaminen.
Millään ei ole mitään tarkoitusta.
Jos otamme vakavasti Jumalan kuoleman, tuonpuoleisen katoamisen ja maailmankaikkeuden suljetun luonteen, jonka mukaan ihminen on vain koneen osa, päädymme nihilismiin.-Miksi sitten naturalistien enemmistö ei ole nihilistejä?
-Siksi että he eivät ole olleet johdonmukaisia.
Nihilismin looginen seuraus on tarkoituksettomuus ja epätoivo.
Niinpä mm. Nietzsche päätyi mielisairaalaan ja Hemingway itsemurhaan.
- - - - - - - - -
Onko mitään noin kaunista kukaan saanut vähään aikaan lukea, tuskin. Kuinka raikkaalta ja puhtaalta tuntuu sellainen vaihtoehto, että asiat vain tapahtuvat ilman pakottavaa tarvetta sille, että jostakin löytyy aina selitys. Että asiat pitäisi halkoa pieniin palasiin ja että analysointi olisi avain onneen. Herra Väisänen syyttää Nietzchen ja Hemingwayn kohtaloista nihilismiä.
Se on väärin.
Nihilismin looginen seuraus olisi tarkoituksettomuus ja epätoivo, mutta koska nihilismi ei ole loogisuuden vanki, ei se myöskään johda ihmistä tuhoon. Muut kanssaihmiset ympärillä johtavat "tuhoon" nihilismin valinneet, koska on vaikea elää sellaisten ympärillä, jotka haluavat elää valheessa.
Edelleen lainatakseni Matti Väisäsen sanoja vapaasti muokaten "eksistentialismi on tie nihilismin ohi ja filosofian vastaus nihilismiin". Miettikääpä Sartrea, ei vaikuttanut kauhean onnelliselta tai sellaselta pirteältä hepulta, joka olisi hullutellut jatsin pauloissa. Päin vastoin! Siinä vasta synkistelijä olikin. Tai Albert Camus, toinen tunnettu eksistentialisti, kirjat ainakin on pirun synkkiä ja ikäviä sillä.
Ja jos eksistentialismi on parasta mitä filosofia pystyy tarjoamaan vastalääkkeeksi nihilismiin niin ei hyvältä näytä filosofian osalta. Eihän eksistentialismi pysty edes vastaamaan omiin kysymyksiinsä (olemassaolomme tarkoitukseen).
Ja lopuksi... Kuka muistaa mitä Immanuel Kant sanoi totuuden ja sanojen välisestä yhteydestä?
Menikö se jotenkin niin, että totuus ei voi olla riippuvainen sanoista... Onko se niin, että sanat ovat aina tulkittavissa eri tavalla eri ajassa ja paikassa... Ja totuuden kuitenkin pitäisi pysyä samana aina, kuulijasta, näkijästä tai kokijasta riippumatta.
Parasta mitä Kant antoi nihilisteille oli "Puhtaan järjen kritiikki", sillä on hyvä lyödä viisastelijoita päähän. Joko oikeasti tai sitten vain mielikuvan tasolla.
Mutta siis, nihilismi ei etsi sellaista mitä ei voi löytää. Ja nihilisti hyväksyy sen tyynenä. Nihilisti voi elää onnellisena, jos ei joudu jatkuvasti väittelemään haihattelijoiden kanssa. Nihilisti ei tapa Jumalaa.
Jumala on, jos Jumala on. Se on Jumalan oma asia. Ja ongelma.
3 kommenttia:
Eksistentialismin ongelma on tosiaan se loputon raskasmielinen itsensä vakavasti ottaminen, jonka imuun olemassaolon tarkoitusta pohtiva ihmisparka helposti luiskahtaa. Nihilismi on helpottava oljenkorsi niille, joita tarkoituksettomuus ahdistaa ja painaa syvemmälle suohon.
Nihilismin periaatteen mukaisesti ajateltuna mitään nihilismiä ei tietenkään ole olemassakaan, tai ainakaan sillä ei ole mitään väliä. Laiha lohtu sekin. Itse tykkään nykyään enemmän humanismista, se on nätimmän väristä ja mukavan pehmeää ja sopiikin runotytöille paremmin.
Uskon, että kaiken tarkoituksettomuus ei millään muotoa vähennä asioiden arvoa. Kun millään ei ole mitään väliä, millä tahansa on. Joten olemassaolevista aineksista rakennan itselleni oman eksistentialistis-humanistis-nihilistis-surrealistis-dadaistis-hörhöistis-pateettis-esteettis-mystis-dramaattisen maailmankatsomukseni, jotta minullakin olisi hauskaa näissä karnevaaleissa. Ihan varmasti se on tasan yhtä typerä/pätevä/höperö/hutera kuin mikä tahansa muukin ideologia tai filosofia tai filosofiattomuus.
Sanoisin, että kunnon nihilisti kyseenalaistaa myös nihilismin. Tai ainakin on välittämättä siitä.
Toisaalta jotain nihilismistä voi oppia. Sen, että jos joskus aurinko paistaa niin nautitaan siitä silloin ja ei mietitä sadetta joka mahdollisesti myöhemmin tulee.
Ja jotain perää on siinäkin, että jos missään ei ole mieltä/arvoa/väliä niin silloinhan juuri kaikessa on mieltä/arvoa/väliä.
Ongelma on myös siinä, että nihilismi on pelastusrengas Pekka Eric Auvisille, jotka ampuvat muita. Kunnon nihilisti ei mene nihilismin taakse piiloon. Mielestäni.
Mutta se mikä mua viehättää nihilismissä on se, että aina ei tarvitse selittää ja perustella. Siis vittu kun ärsyttää ihmiset joiden on pakko saada sanoa viimeinen sana ja olla muutenkin aina oikeassa.
En mä ainakaan tiedä mistään mitään, mutta mä osaan nauttia hetkestä. Toisinaan.
Opettelen koko ajan lisää.
Kiitos.
Ja luotan suhun sitä paitsi. Pelonsekaisesti joskus tajusin, että sä saatat olla mua viisaampi.
Kunnon nihilisti ei myöskään kulje ympäriinsä ammuskelemassa ihmisiä, sillä hänellä ei ole mitään syytä olla katkera. Miksi olisikaan? Eihän millään ole mitään merkitystä.
Lähetä kommentti