Aivan aluksi varoituksen sana niille jotka kuulevat:
Narrin polulta ei ole paluuta.
Koska se miltä Narri näyttää herättää meissä pahennusta ja hämmennystä. Ja yhä hämmentävämpää on Narrin katse: valtavat, likimain yönmustat silmät, jotka samanaikaisesti kuvastavat sekä surua ja syvää ymmärryksen tilaa - kuten ihmisen, joka on saanut tietää totuuden, mutta jonka sanaa kukaan meistä ei halua kuulla.
Yhteiskunnan ulkopuolinen, kaikkialla naurua omakseen saava - syrjitty, syvää vihaa osakseen saava, pelkoa herättävä. Samalla alkukantainen, epäinhimillistä kiimaa herättävä, äkkipikainen "sankari".
Narrin, "Jumalan hullun", elämä ei ole ole ollut helppoa koskaan eikä se ole sitä varsinkaan nykyaikana. Tässä yhteiskunnassa
vastaan kapinoimisesta saa maksaa kovan hinnan, helpompiakin tapoja on menettää kunnia.
Riippuen vallitsevista hallitsijoista on narrin paikasta kiistelty. Toiset ovat määränneet "Jumalan hullun" aloittamaan kaiken, toiset ovat puolestaan katsoneet, että Narrin oikea paikka on viimeisenä. Ehkäpä jopa Maailman/Universumin jälkeen.
Mutta kuinka siis kohdata Narri arkipäivässä - Miten käsitellä "ei-mitään", ja ymmärtää mitä se tarkoittaa?
Kuinka kohdata nolla, avaruus, joka sisältää itsessään jo kaiken?
Narri on aina ollut itsensä poissulkeva näennäisesti looginen väite, joka kuitenkin johtaa loogiseen ristiriitaan ja järjettömään tilanteeseen. Tilanne johon on kuitenkin äärimmäisen helppo itsekin päätyä.
Lähde haastamaan narria analyyttisellä logiikalla ja saat päällesi sammiollisen satuja ja sanaleikkejä.
Pirullinen ilme naamallaan narri saattaa äkkiseltään vaikuttaa täysin mitättömältä hyvän päivän tutulta, mutta
kyynel silmäkulmassa hän kuitenkin piilottaa sisimpäänsä ehkäpä kallisarvoismman aarteen, jonka elämä voi meille antaa: mahdollisuuden kokea oma olemassaolomme.
Narrin polulta ei ole paluuta.
Koska se miltä Narri näyttää herättää meissä pahennusta ja hämmennystä. Ja yhä hämmentävämpää on Narrin katse: valtavat, likimain yönmustat silmät, jotka samanaikaisesti kuvastavat sekä surua ja syvää ymmärryksen tilaa - kuten ihmisen, joka on saanut tietää totuuden, mutta jonka sanaa kukaan meistä ei halua kuulla.
Yhteiskunnan ulkopuolinen, kaikkialla naurua omakseen saava - syrjitty, syvää vihaa osakseen saava, pelkoa herättävä. Samalla alkukantainen, epäinhimillistä kiimaa herättävä, äkkipikainen "sankari".
Narrin, "Jumalan hullun", elämä ei ole ole ollut helppoa koskaan eikä se ole sitä varsinkaan nykyaikana. Tässä yhteiskunnassa
vastaan kapinoimisesta saa maksaa kovan hinnan, helpompiakin tapoja on menettää kunnia.
Riippuen vallitsevista hallitsijoista on narrin paikasta kiistelty. Toiset ovat määränneet "Jumalan hullun" aloittamaan kaiken, toiset ovat puolestaan katsoneet, että Narrin oikea paikka on viimeisenä. Ehkäpä jopa Maailman/Universumin jälkeen.
Mutta kuinka siis kohdata Narri arkipäivässä - Miten käsitellä "ei-mitään", ja ymmärtää mitä se tarkoittaa?
Kuinka kohdata nolla, avaruus, joka sisältää itsessään jo kaiken?
Narri on aina ollut itsensä poissulkeva näennäisesti looginen väite, joka kuitenkin johtaa loogiseen ristiriitaan ja järjettömään tilanteeseen. Tilanne johon on kuitenkin äärimmäisen helppo itsekin päätyä.
Lähde haastamaan narria analyyttisellä logiikalla ja saat päällesi sammiollisen satuja ja sanaleikkejä.
Pirullinen ilme naamallaan narri saattaa äkkiseltään vaikuttaa täysin mitättömältä hyvän päivän tutulta, mutta
kyynel silmäkulmassa hän kuitenkin piilottaa sisimpäänsä ehkäpä kallisarvoismman aarteen, jonka elämä voi meille antaa: mahdollisuuden kokea oma olemassaolomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti