Metro menee mieleen

Räjähtävällä nopeudella se starttaa lähtöasemalta ja se ei pysähdy ennen päätepysäkkiä.
Se syöksyy läpi pimeiden tunnelien ja räikeillä valoillaan sokaisee edessä olevat.
Se ajaa tieltään pois kaiken, se tukkii korvat kohinallaan ja jyrinällään.

Ilman kuljettajaa ja ilman jarruja kolari on väistämätön.
Hetki ennen törmäystä kestää puolikkaan silmänräpäyksen.
Ja se törmäys on valtavan agressiivinen, mutta pehmeän lämmin.
Se kietoo untuvaan ja kaataa päälle hunajaa.
Ei ole nälkä eikä jano.
Olen tullut voittajaksi.

Olen sankari ja olen pelastanut itseni tästä kolarista pakenemalla muualle.
Olen käpertynyt syliini ja hoivaan itseäni näin.
Silitän hieman ja melkein ymmärrän kaiken.
Mutta en mieti.
En mieti, koska mieleni jätti minut rauhaan.

Vihdoin.

Hetkeksi.

Kunnes tulee uusi metro.