Edes John Whiteside Parsons ei voinut aavistaa mihin tämä kaikki tulisi päättymään. Ja kunpa elämässä voisi painaa pysäytysnappia ja hetkeksi lopettaa kaikki liike. Voisi ihailla näitä yksityiskohtia juuri hetkeä ennen tuhoa. Ja se mitä tapahtuu yksilölle, tapahtuu koko ihmiskunnalle. Kun tavallinen ihminen on lähellä tähteä niin hän harvoin osaa käyttäytyä järkevästi. Saattaa punastella, empiä lähestyä tai saada sanottua mitään järkevää. Ihminen sekoaa, jos yllättäen törmää johonkin tähteen kadulla (ja nyt ei puhuta some-tähdistä vaan oikeista karismaattisista ja lahjakkaista yksilöistä).
Mutta samoin käy ihmiskunnan. Me elämme tällä planeetalla ja emme osaa elää lähellä oman aurinkokuntamme tähteä. Avaruus, joka sinänsä on aika kylmä paikka, vain hieman absoluuttista nollapistettä lämpimämpi, ei kuitenkaan jäädytä meitä, eikä ihmiskunta palellu kuoliaaksi.
Ei, me hikoilemme itsemme hengiltä tämän tähden lähellä. Me kärvistelemme helteissä, koska emme osaa elää ja käyttäytyä järkevästi. Juoksemme kovempaa, kun pitäisi pysähtyä ja rauhoittua. Enkä minä koita ennustaa tähdistä tulevaa, enkä ennustaa muutenkaan. Ei okkultismi toimi. Sano yksikin elämässään menestynyt okkultisti. Crowley kuoli hylättynä, Parsons sekasorron keskellä vietti viime hetkensä eikä Austin Osman Spare sen paremmin saanut magiastaan itselleen etua. Ainoa, joka edes hieman on hyötynyt on Hubbard, mutta hänenkin menestys perustuu enemmän manipuloinnille kuin magialle.
Joku voisi sanoa, että Steve Jobs menestyi, hän oli kiinnostut Zen-buddhalaisuudesta tai Isaac Newton, joka painovoiman ohella harjoitti alkemiaa tai vaikka Carl Jung, joka ei kaihtanut symbolien käyttöä mielen ymmärtämiseksi.
Mutta näissä on eroja. Se, että elää yhteiskunnan ulkopuolella tai pakoilee vastuitaan muuten tai on jollakin tavalla itsetuhoinen (kuitenkaan olemaan kykeneväinen tekemään äkillistä itsetuhoista tekoa), ei vielä tarkoita sitä okkultismi olisi pelastusrengas johon kannattaa tarttua. Jos okkultismia haluaa harjoittaa niin sitä pitää käyttää luovuuden työkaluna, eksistentialismin selityksien kartoittajana eikä pidä menettää kosketusta todellisuuteen.
Seuraavaksi lyhyt oppimäärä okkultismista nykyajassa:
Modernin okkultismin päämääränä ei ole todellisuuden pakoilu tai kaiken hallinnan illuusio, vaan:
-
Itsetuntemuksen syventäminen
-
Symbolisen ajattelun kehittäminen
-
Merkityksellisyyden löytäminen sielläkin, missä järki ei riitä
Moderni okkultismi on siis eräänlainen elämän metafyysinen psykologia, ei "taikuuden harrastus".
Käytetään perinteisiä okkultistisia elementtejä psykologisesti ja esteettisesti, ei kirjaimellisesti:
-
Esimerkiksi oma aamuseremonia voi olla kuin "rituaali": kynttilä, tarkoituksen lausuminen, symboli.
-
Ei yliluonnollista – vaan keskittyneen huomion koreografia.
-
Tarot voi toimia ei tulevaisuuden ennustajana, vaan tunnetilojen ja sisäisten ristiriitojen havainnointityökaluna.
-
Jungilainen tulkinta: symbolit eivät ole maagisia, vaan psyyken kieli.
-
Hekate ei ole "oikea jumalatar", vaan heijastus siitä, kun olet risteyksessä elämässäsi ja kohtaat varjoja.
-
"Demonit" voivat olla pelkoja. "Henget" muistoja, tunteita tai alitajunnan fragmentteja.
-
"Know thyself" – Sokrateen kehotus, mutta okkultisessa sävyssä.
-
Ei auktoriteettihahmojen palvontaa, ei hierarkioita. Ei mestareita, ei opetuslapsia.
-
Terve kriittisyys on aina läsnä: mitään ei uskota sokeasti, eikä mitään suljeta pois pelosta.
Moderni okkultismi palvelee luovuutta ja esteettistä nautintoa:
-
Mystinen kirjasto tai alttari voivat olla kuin taideteoksia, jotka kutsuvat hiljentymään.
-
Musiikki, suitsukkeet, kalligrafia – ei magiaa, vaan syvä keskittynyt kauneus.
-
Ei lahkoa, vaan filosofinen keskustelupiiri tai symbolinen salaseura ilman salaisuuksia.
-
Yhteys muihin luo turvaa ja palautetta. Yhdessä voidaan keskustella unista, rituaaleista, symboliikasta ja sisäisestä kasvusta.
Yhteenveto:
Toimiva ja terve moderni okkultismi on symbolinen, esteettinen ja sisäinen matka, joka lisää itsetuntemusta, luovuutta ja yhteyttä toisiin – ilman että se vie sinut harhaan.
Se ei lupaa valtaa todellisuuden ylitse – mutta se auttaa elämään syvemmin todellisuudessa.
