Mäpä kerron kieroista tavoista käyttää valtaa. Aina sanotaan, että älä sano sanaa 'mutta' sanan 'anteeksi' jälkeen. Perusteluna siinä on se, että sillä tavalla vesittää oman anteeksipyynnön ja alkaa selittelemään tapahtunutta eikä ota itse vastuuta tapahtuneesta vaan syyttää kenties olosuhteita tai huonoa tuuria.
Mutta...
Asia ei ole näin mustavalkoinen. Jos anteeksipyynnön esittäjältä evätään mahdollisuus käyttää 'mutta' sanaa on oikeasti vain tarkoitus nöyryyttää anteeksipyytäjää. On tarkoitus vain nauttia toisen katumuksesta ja katsella kuinka hän kärsii häpeästä. Sen sijaan, jos anteeksipyytäjä saa käyttää sanaa 'mutta' ja valaista näin tapahtuneen taustoja on mahdollisuus ymmärtää aidosti paremmin tätä katuvaista henkilöä.
Sana 'mutta' ei saa anteeksipyyntöä vaikuttamaan automaattisesti epäaidolta, vaikka sinulle niin on aina uskoteltu. Sanan 'mutta' käyttö ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö vastuuta voisi edelleen kantaa täysin. Annan esimerkin. Olet tappanut naisen. Kohtaat vihaisen ja surevan puolison - tai no tässä vaiheessa lesken. Sanot hänelle, että: "Tapoin vaimosi, anteeksi - mutta - hän oli juuri kirveen kanssa murhaamassa teidän lapsia ja näin sain säästettyä heidän henkensä."
Ilman 'mutta' sanaa sureva leski ei olisi koskaan ymmärtänyt tekoasi. Saatat olla pahoillasi siitä mitä teit, mutta oli vain reilua kaikille osapuolille, että toit totuuden tapahtuman taustoista esille. Esimerkki oli kärjistetty, mutta tein niin ajan säästämiseksi. Huomaa siis jatkossa, jos sinulta evätään 'mutta' sanan käyttö, että kyseessä voi olla aie vaientaa sinut tai muuten kontrolloida sinua. Ja tärkeä myös muistaa, että anteeksipyytäjällä on oikeus omaan kokemukseensa ja on kaikille parasta edes vähän yrittää ymmärtää anteeksipyytäjän kokemuksen konteksti.
'Mutta' sana ei siis aina ole puolustelua. Joskus se on yritys rakentaa yhteys. Se voi olla yritys korjata rikki mennyt kommunikaatio.
Viestinnässä on aina vallankäyttöä, ja tämä "ei muttaa" -sääntö voi olla tapa asettaa toinen osapuoli alempaan asemaan. Jos vastaanottaja ei ole valmis kuulemaan toisen puolta, vaan vaatii puhdasta anteeksipyyntöä ilman selityksiä, se voi olla tapa hallita keskustelua ja ylläpitää valta-asemaa.
Terve vuorovaikutus ei vaadi pelkkää alistumista eikä myöskään puolustelua. Sen sijaan se sallii:
-
anteeksipyynnön
-
vastuunkannon
-
ja tilan selitykselle, jota ei automaattisesti tulkita puolustukseksi.
Yritetään siis kuunnella toista ja mitä toinen koittaa sanoa. Yritetään ymmärtää toista ja maltetaan, vaikka heti yhteistä säveltä ei löytyisi. Tehdään tämä, vaikka toinen ei osaisi käyttää oikeita sanoja, termejä tai hallitsisi kaikkia niitä hienoja tapoja mitä sinulla itsellä on kommunikoida.
Ja jos sanat loppuvat kesken niin sitten puhuvat nyrkit.
