I'm so goddamn frail

Me kaipaamme turvaa, haluamme syliin ja painaa pään jonkun vahvemman suojaan.

Haluamme, että voimme irroittaa ja luottaa siihen, että meistä pidetään kiinni.

Homomorphic encryption brute force assault

💀

Mä en ole susta ylpeä.

Sut pitäis viedä hoitoon. 

Katkaisuhoitoon.

Suljetulle osastolle hoitoon.

Jonnekin hyvään hoitoon.

Mutta...

En vie sua enää minnekään.

En vie edes sun arkkua hautaan, 

vaikka luultavasti odotat ja luulet mun lopulta tekevän niin.

Sä valitsit itse olla jotain muuta, kuin se mitä mä tarvitsin.

Ja tietenkin sulla on oikeus tehdä niin.

Ja mulla on oikeus olla hyväksymättä sitä.

Enkä mä tiedä oliko sulla ikinä voimia tai järkeä valita toisin.

Olitko säkin vain lyöty niin rikki, ettet pystynyt muuhun?

Otitko sä vastaan osumat, jotka oli tarkoitettu mulle?

Sä luovutit joka tapauksessa tän elämän suhteen.

Eikä tää olekaan sen arvoista, että tästä pitäisi kauheasti tapella.

Ehkä...

Ehkä mäkin yrittäisin enemmän, jos sä olisit yrittänyt enemmän.

Ehkä tää on kierre, jota kumpikaan meistä ei voi katkaista.

Mä toivon sulle rauhaa.

Ja mä toivon, että jätät mutkin rauhaan.

Ihan niin kuin mä jätän kaikki muut.

Ehkä mä en ole sen arvoinen, että sun kannattais yrittää hieroa sopua.

Ehkä mä olen meistä se, joka pitäis viedä jonnekin.

Teurastamolle ruhoni kanssa.

Polttohautaukseen elävältä.

Junaraiteille nukkumaan huumattuna.

Kukaan ei ole meistä ylpeä.

🔚

Smooth as beast with two backs

Kaiken kaikkiaan minun täytyi olla elävä esimerkki siitä, että Hannu Hanhia todella on olemassa. Kaikki oli hyvin ja meni paremmin kuin kukaan osasi kuvitella.

Elämä hymyili ja näytti siltä, kuin sääennustaja olisi unohtanut miten sadepilviä piirretään kartalle.

Kaikki vammani olivat parantuneet.

Jokainen virheeni oli unohdettu.

Yhtäkään elävää vihamiestä minulla ei ollut.

Ystäväni olivat rikkaita, kauniita ja hyväntuulisia.

Minun sukseni niin sanotusti luisti.

Minun onneni oli kääntynyt ja hengitin samaan tahtiin universumin kanssa.

Minä kiitin jumalaa ja jumala ylisti minua.

Hetken aikaa olin korotettuna laulamaan enkeleiden kuorossa, sitten laskeuduin sulavasti maan pinnalle ja annoin tuoreen, pehmeän nurmikon silittää jalkapohjiani.

Rakkauteni oli ehdottomampaa kuin Desdemonalla.

Rakkauteni oli vapaa mustasukkaisuudesta, kateudesta tai omistushalusta.

Tunsin oloni nuoreksi, vaikka viisauteni puolesta saatoin olla jo paljon elämää nähnyt.

Luulin, että tästä oli tullut synkkä paikka, mutta mitä vielä!

Täällähän oli kaikki kultaa, paitsi marmori, joka hohti kilpaa hampaideni kanssa.

Elämä oli pyyhkinyt pois kiireen ja riittämättömyyden.

Elämä oli antanut tilalle pyyteettömän ihailun 

ja tunnustuksen sanoistani, teoistani ja pelkistä aikeistani.

Lyhyesti sanottuna, kaikki oli täydellistä.

Ja kaikki meni koko ajan parempaan suuntaan.

Jopa oksennukseni kannatti pussittaa ja myydä kalliilla eteenpäin.

When Hell Did Freeze Over, chapter 13

Majuri Collinsia vitutti se, että hipit olivat oppineet sodankäynnin.

Eikö riittänyt se, että he olivat täysin anarkistinen joukkio jo muutenkin, pitikö heidän alkaa vielä tappamaan ja tuhoamaan. 

Miten taistelisit tuollaista ryhmittymää vastaan? Ei niitä voinut kiduttaa ja kuulustella, koska he olivat niin pihalla lähes kaiken valveilla olo aikansa ja toisaalta he olivat vilpittömästi täysin tietämättömiä toistensa toimesta. Ainoastaan he jahtasit jotakin ideaalia ihannetta mitä ei oikeasti ollut olemassa, joten sitäkään ei voinut tuhota ja näin sammuttaa heidän johtotähteään.

Ja mitä kovempaa Majuri Collins yritti taistella heitä vastaan, sitä enemmän heitä syntyi lisää. Jokaista tapettua hippiä kohden syntyi kaksi lisää, jotka vastustivat tätä lahtaamista. Ja taas toisaalta, mitä vähemmän ja kauniimmin hän yritti sotia hippejä vastaan, sitä enemmän hän alkoi muistuttamaan itse hippiä.

Mitä enemmän Majuri Collinsin kaltaiset miehet käyttivät aikaa hippien eliminointiin niin sillä aikaa heidän omat jälkeläisensä vieraantuivat heistä ja alkoivat kapinoimaan heitä vastaan, Majuri Collinsilla oli kotirintamalla odottamassa hipinalku ja tätä hän ei edes halunnut kohdata, myöntää saatika tuhota.

Ja taas toisaalta, mitä vähemmän aikaa Majuri Collinsin kaltaiset miehet käyttivät hippien surmaamiseen niin sitä enemmän hipeillä oli aikaa liikkua ja levittää sanomaansa.
Kirotut, sotaa käyvät hipit!

They may have been killed, wounded, captured, or deserted

Enhän mä uskalla.

En tehdä asioita, en sanoa juttuja, enkä olla läsnä.

Mä mieluummin vaan väistän.

Mä hymyilen, mutta en väitä vastaan.

Mä nyökyttelen, mutta teen sitten jotain muuta huomaamatonta.

Enkä mä uskalla tavata sua.

Sä voisit nähdä läpi kaiken tän teeskentelyn mitä mä olen.

Mä en edes tiedä mitä mä teeskentelen.

Ei kai kukaan, en minä ainakaan kuvittele, että mä olisin jotakin.

Ja kun mä ajan autolla niin mä huudan.

Mä huudan suoraa huutoa, mä puristan rattia niin, että mun rystyset pullistuu.

Mä hakkaan rattia ja pelkään, että sekin hajoaa alta pois joku päivä.

Joku päivä.

Se on hyvä päivä.

Joku päivä sitten.

Sitten joku päivä mä varmaan saan hyvitykseni.

Sitten joku päivä mä olen katunut tarpeeksi ja saan synninpäästön.

Kannattaako tuhlata elämästään vuosia saadakseen aikaiseksi neljä kappaletta, jotka kestää neljäkymmentä minuuttia. Ja kannattaako, jos siinä vaiheessa kun saa valmiiksi ne kappaleet niin menee vielä puolitoista vuotta, että joku kuulee ne?

There is nothing more silent than a night

Ovi naksahtaa takanani hiljaa lukkoon.

Keveys mikä askeleissa on, on mittaamaton.

Tältä varmasti tuntuu kun sielu pakenee ruumiista.

Me olemme turvassa vain pimeydessä.

Me olemme olemassa oikeasti vain öisin.

Päivisin me olemme eri rooleissa, päivisin me olemme olemassa muita varten.

Mutta kun pimeys saapuu luokse, saapuu aito minä itseeni.

Sanani ovat totta vain keskiyön ja aamunkoiton välillä.

Tarpeeni tulee täyttää vain, kun aurinko ei ole pilaamassa sitä puhtaalla kirkkaudellaan.

Siksi mitään päivällä tapahtuvaa ei pidä uskoa. 

Päivät ovat pahuutta, päivät ovat muiden miellyttämistä, muiden odotusten täyttämistä.

Yöt ovat lempeitä, ne antavat olla eivätkä kiirehdi, vaikka aika kuluu ihan yhtä nopeaa kuin aina.

Mutta öisin on vähemmän hälinää, vähemmän häiriötekijöitä 

ja siksi aika on järkevämpää pimeyden vallitessa.

Öisin ei tarvitse törmätä tavallisiin ihmisiin.

Öisin elää vain kaltaisiani.

Pimeys antaa anteeksi pienet virheet.

Varjot peittävät pyytämättä huonot puolet.

Kukaan ei näe, vaikka tekisi väärin.

Yö antaa enemmän kuin ottaa.

Siksi öitä ei kannata tuhlata nukkumiseen.

Jos ei elä öisin, ei elä ollenkaan.

Päivät ovat teeskentelyä.

Päivisin näytetään hyvältä muita varten.

Päivät ovat kilpajuoksua, huomion hakua ja hyväksytyksi tulemista varten.

Siksi kuollessa sanotaan, että päiväsi ovat päättyneet.

Öistä ei kukaan halua sanoa pahaa sanaa edes silloin.

Uhraan itseni yölle.

Uhraan kaiken yölle.

Hyvää yötä.

Burn all your memories

Nostalgia vie mukanaan.

Muistoissa kesät oli pitkiä ja lämpöisiä.

Kaikki se mitä on ollut ja mitä on tullut nähtyä saa toisinaan mielen haikeaksi. 

Kauniilla tavalla haikeaksi. 

Sitä tekee mieli jäädä muistelemaan menneitä. 

Ja se on ihan okei, se on inhimillistä.

Ja se kertoo meistä ihmisistä jotain olennaista.

Se kertoo sen, että kun nostalgia ja muistot tuntuvat arvokkailta aarteilta on elämä itse asiassa eletty.

Kun aika, joka on eletty on mielenkiintoisempaa kuin se aika joka on edessä päin niin olisi hyvä tehdä johtopäätös. 

Ainoa oikea johtopäätös.

Se oli siinä sitten.

Historia on arvokkaampi kuin tulevaisuus.

Ei ole enää mitään elämisen arvoista jäljellä.

Ei oikeasti.

Sitä takertuu pienillä käsillä kaikkeen muka tärkeään, mutta oikeasti se on turhaa.

Niin kauan kuin tulevaisuus kiinnostaa historiaa enemmän kannattaa yrittää.

Mutta kun saa itsensä kiinni vanhojen hyvien aikojen haikailusta niin sitten vain kaasu pohjaan ja kaiteen yli kohti rotkoa.

Rohkeasti vain.

Siellä odottaa vapaus. 

Kuilun pohjalla.

Ei kai kukaan halua, että viimeinen muisto - juuri sinusta - on se, kun makaat sairaalan vuoteella letkuissa kiinni, omissa ulosteissa, joita loppuunpalaneet hoitajat eivät ehdi putsaamaan, 

koska iäkkäitä ihmisiä on muutenkin liikaa.

Eikä iäkkäistä ihmisistä ole mitään hyötyä.

He ovat viisaita, "kaiken" kokeneita ja tehneitä.

Heillä on neuvot ja ohjeet joka tilanteeseen.

Ja siinä se ongelma onkin.

Heillä on jo vastaus kaikkeen.

He ovat niin viisaita, etteivät tee enää virheitä.

Ja se on virhe.

Sillä virheitä tekemällä syntyy uutta.

Siksi vanhoja ei pitäisi kuunnella.

He ovat liian ahneita ja kiintyneitä omaisuuteensa, että he osaisivat tehdä puolueettomia päätöksiä.

Pitää tehdä tyhmiä päätöksiä, pitää antaa niiden päättää, joilla nostalgia ei paina askelta.

Pitää antaa virheiden syntyä.

Ajatelkaa vaikka Hitleriä. Hän oli jo 50-vuotias, kun toinen maailmansota syttyi 1939.

Ei 25-vuotias olisi aloittanut toista maailmansotaa. 

Ei, koska hänellä olisi ollut liikaa vielä elettävää elämää eikä sitä kannata riskeerata sodalla.

Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Iäkkäät ihmiset pilaavat kaiken*.

Uskotko vai haenko lisää esimerkkejä?

(*Ei pidä ymmärtää väärin. Virhe on eri asia kuin se, että pilaa kaiken. Virhe on jonkin uuden alku, virhe on luova tapa tehdä jotain mitä ei ole aiemmin tehty. Pilaaminen on sitä, että rikkoo olemassa olevaa. Ja sitä iäkkäät ihmiset tekevät)

Aivojen rappeutuminen alkaa n. 30-vuotiaana ja jo 20-vuoden iässä aivot pienenevät noin gramman vuodessa, kun hermosoluja kuolee. Toki juomalla alkoholia tuota pienenemistä voi nopeuttaa.