Nostalgia vie mukanaan.
Muistoissa kesät oli pitkiä ja lämpöisiä.
Kaikki se mitä on ollut ja mitä on tullut nähtyä saa toisinaan mielen haikeaksi.
Kauniilla tavalla haikeaksi.
Sitä tekee mieli jäädä muistelemaan menneitä.
Ja se on ihan okei, se on inhimillistä.
Ja se kertoo meistä ihmisistä jotain olennaista.
Se kertoo sen, että kun nostalgia ja muistot tuntuvat arvokkailta aarteilta on elämä itse asiassa eletty.
Kun aika, joka on eletty on mielenkiintoisempaa kuin se aika joka on edessä päin niin olisi hyvä tehdä johtopäätös.
Ainoa oikea johtopäätös.
Se oli siinä sitten.
Historia on arvokkaampi kuin tulevaisuus.
Ei ole enää mitään elämisen arvoista jäljellä.
Ei oikeasti.
Sitä takertuu pienillä käsillä kaikkeen muka tärkeään, mutta oikeasti se on turhaa.
Niin kauan kuin tulevaisuus kiinnostaa historiaa enemmän kannattaa yrittää.
Mutta kun saa itsensä kiinni vanhojen hyvien aikojen haikailusta niin sitten vain kaasu pohjaan ja kaiteen yli kohti rotkoa.
Rohkeasti vain.
Siellä odottaa vapaus.
Kuilun pohjalla.
Ei kai kukaan halua, että viimeinen muisto - juuri sinusta - on se, kun makaat sairaalan vuoteella letkuissa kiinni, omissa ulosteissa, joita loppuunpalaneet hoitajat eivät ehdi putsaamaan,
koska iäkkäitä ihmisiä on muutenkin liikaa.
Eikä iäkkäistä ihmisistä ole mitään hyötyä.
He ovat viisaita, "kaiken" kokeneita ja tehneitä.
Heillä on neuvot ja ohjeet joka tilanteeseen.
Ja siinä se ongelma onkin.
Heillä on jo vastaus kaikkeen.
He ovat niin viisaita, etteivät tee enää virheitä.
Ja se on virhe.
Sillä virheitä tekemällä syntyy uutta.
Siksi vanhoja ei pitäisi kuunnella.
He ovat liian ahneita ja kiintyneitä omaisuuteensa, että he osaisivat tehdä puolueettomia päätöksiä.
Pitää tehdä tyhmiä päätöksiä, pitää antaa niiden päättää, joilla nostalgia ei paina askelta.
Pitää antaa virheiden syntyä.
Ajatelkaa vaikka Hitleriä. Hän oli jo 50-vuotias, kun toinen maailmansota syttyi 1939.
Ei 25-vuotias olisi aloittanut toista maailmansotaa.
Ei, koska hänellä olisi ollut liikaa vielä elettävää elämää eikä sitä kannata riskeerata sodalla.
Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Iäkkäät ihmiset pilaavat kaiken*.
Uskotko vai haenko lisää esimerkkejä?
(*Ei pidä ymmärtää väärin. Virhe on eri asia kuin se, että pilaa kaiken. Virhe on jonkin uuden alku, virhe on luova tapa tehdä jotain mitä ei ole aiemmin tehty. Pilaaminen on sitä, että rikkoo olemassa olevaa. Ja sitä iäkkäät ihmiset tekevät)
Aivojen rappeutuminen alkaa n. 30-vuotiaana ja jo 20-vuoden iässä aivot pienenevät noin gramman vuodessa, kun hermosoluja kuolee. Toki juomalla alkoholia tuota pienenemistä voi nopeuttaa.
