Vaikea olla onnellinen, jos on koko ajan surullinen. Olisi miljoona syytä olla onnellinen ja toiset kaks miljoona syytä kiitollinen.
Mutta ei.
Mieltä painaa.
Painaa asiat mitä jäi tekemättä. Ja mitä tuli tehtyä. Sanat, jotka sanomatta jäi ja sanat joita huudeltiin, vaikka parempi olisi ollut olla vaiti. Tuli yritettyä liikaa ja tuli luovutettua liian helpolla.
Mutta nuo eivät ole aitoja syitä suruun. Nuo ovat vain tekosyitä. Tekosyitä on helpompi keksiä. Tekosyitä on helpompi kestää. Niiden kanssa oppii elämään.
Mutta ne aidot syyt. Ne, jotka oikeasti aiheuttavat seurauksia. Niitä joiden takia tässä kannetaan vastuuta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kun helppohan se on vierestä huudella, että tee näin ja ole noin. Helppohan se on terapeutin varata uusi aika ensi viikolle ja helppohan se on sydänystävän tarjota taas uus nenäliina, kun vanha on kyynelistä likomärkä. Helppohan se on siinä vierellä olla ja tukea ja ymmärtää. Se on niin tavattoman helppoa olla apuna, kun sitä tarvitsee. Se on niin helvetillisen helppoa sanoa missä tuli mentyä vikaan. Sen vikaan menemisen kai keksin itsekin ilman eri miettimistä. Polku meni ja haarautui. Jalat meni tonne, vaikka mieli olisi halunnut mennä tänne. Se on niin selvää missä mentiin vikaan, missä askeleet vei harhaan.
Askel painaa.
Painaa koska niitä tuli otettua monta. Liian monta, liian kovaa. Askeleet, jotka veivät kauemmas sinusta. Vai veivätkö ne minut kauemmas, se on vissiin yks ja sama miten sen ajattelee jälkikäteen. Muuta tässä olekaan enää. Pelkkä jälkiviisaus. Toivon silti, että kukaan ei seuraa jälkiäni. Helppo seurata. Verivanaa. Syyllisen luo vie tuo punaisten tippojen värittämä polku.
Omatunto painaa.
Ja siitäkin muutama näsäviisas rivi. Muutama sanaleikki, jotka osoittavat, että hän on tajunnut, mutta hän on itseironinen. Hän kokee olevansa ainutlaatuinen, mutta oikeasti hän on samaa kärsivää keskiluokkaa, joka halpahalleissa pyörii lauantaisin. Hän on sitä ihan samaa jengiä, joka kuuntelee radiosta sitä kanavaa, joka soittaa ne tutuimmat laulut.
Aseen piipun ohimolle painaa.
Sormi liipasinta painaa.
Ei mikään paina.
Ei enää koskaan.
