The hyperhero Halloran knew what he was doing. And it wasn't because he was somehow exceptionally intelligent, but because he had learned the art of presence. He really knew what he was doing. For example, if he was sitting, there was no doubt for a moment that he was lying down. No, Halloran knew he was sitting because he was present. He was constantly present. He had once tried to be in a different place, but even then he quickly found himself there too.
11/06/2023
Hendersson - Is your watch on the right time? Andersson - I got this from here!
Kun olin nolla, sain vain olla. Kun olin yhden, tajusin avaruuden syvyyden. Kun täytin kaksi, ilmestyi huoneeni seinälle verellä piirretty ...
-
Minun kostoni on väljä. Se on väljä kuin aika kuumana loppukesän päivinä, se vaeltelee sinne tänne, ja on oikeastaan vain ajan kysymys, k...
-
Sä, just sä, sähän oot aivan hervoton. Sä vaan täriset, sä nyit ja vikuroit. Mitä sä taas oikein teet? Mitä, missä sä oot ollu? Luonnossa ym...