On niin monia hyviä kirjoja. En edes tiedä montako hyvää kirjaa on. Tiedän vain ne mitkä olen lukenut, aikonut lukea tai yrittänyt lukea. Jotkut hyvät kirjat on sellaisia, ettei niitä pysty lukemaan. Ei, vaikka yrittää. Ne ovat liian monimutkaisia. Pitäisi omistaa elämä yhden sellaisen ymmärtämiselle, mutta silloin jäisi lukematta niin monta muuta kirjaa.
Jotkut hyvät kirjat ovat kepeitä, lyhyitä ja todella yksinkertaisia. Jotkut hyvät kirjat ovat 16-vuotiaan kirjoittamia ja jotkut hyvät on tehty yli seittemänkymppisenä. Joku kirjailija saa aikaiseksi vain yhden hyvän ja joku toinen kerran vuodessa julkaisee hyvän kirjan. Jotkut hyvät kirjat ovat paksuja, raskaita ja niin uuvuttavia, että lukemisesta pitää pitää taukoja, ettei sekoa.
Ja voin sanoa, että rakastan montaa hyvää kirjaa. Ja voin sanoa, että moni hyvä kirja on muokannut minua. Mutta en ole siinä mielessä erikoinen tapaus, että monelle käy noin. Sellaisia me olemme, me lukijat. Me olemme kirjojen muokkaamia yksilöitä, arvot ja moraalinen kompassi on omittu jostakin romaanista.
En silti tajua, että miksi pidän niin monesta fiktiivisestä hahmosta kirjojen sivuilla. Jopa kaipaan heistä useita. Ja samaan aikaan en oikein siedä oikeita ihmisiä, en niitä, jotka tällä planeetalla oikeasti kävelevät.
Miten ymmärtää tyhjyys, miten olla takertumatta mihinkään, miten unohtaa olla minä?
