On oikeastaan ymmärrettävää, että ihmiskunta ei löydä sopua. Me syyttelemme herkästi toisia osapuolia milloin mistäkin. Ja mitä kauempana vastapuolen arvomaailma on omastamme niin sitä tukalampaa on löytää yhteistä säveltä.
Ongelma vain on siinä, että haaste ei rajoitu pelkästään ääriryhmien ääriajatteluun. Me nimittäin kaikki olemme ääriryhmiä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ja vielä tarkemmin meistä jokainen kompastuu ääriajatteluun jossakin asiassa. Meillä jokaisella yksilöllä on joku asia missä olemme ehdottomia. Meistä jokaisella on periaatteemme, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Mutta on joku asia mitä emme tekisi mistään hinnasta. Ja taas toisaalta, jostain sopivasta korvauksesta me luovumme äkkiä suurimmasta osasta moraalikoodeistamme.
Ja samaan aikaan kaupat päättävät puolestamme mikä on sopiva annoskoko. Nakkipaketeissa on kymmenen nakkia. Maito myydään (yleensä) litroittain. Markkinatalous koittaa luoda mahdollisimman selkeät karsinat eri segmenteille ja sitten meidän ihmisten osaksi jää sovittaa oma elämämme niihin ennalta päätettyihin karsinoihin.
Meidän pitäisi tunnistaa omat ääriajattelumme ainekset. Meidän pitäisi olla valmiita hyväksymään se, että ei löydy toista täysin vastaavaa eettistä koodistoa omaavaa yksilöä. Ja ei näitä edes kukaan mieti. Riittää kun pääsee johonkin porukkaan mukaan missä joko vihataan jotain tai palvotaan jotain. Ja tällaisia porukoitahan sitten riittää, sopivasti voi vaihdella fiiliksen mukaan mihin viiteryhmään kulloinkin sulloutuu ja minkä asian puolesta on valmis selittämään mustan valkoiseksi ja tekemään paljon töitä, jotta toisenlainen näkemys jää vähemmälle huomiolle.
Pitäisi luoda aate, joka on yksilöä suurempi.
Sellainen aate, joka hyväksyy ihmisten vajavaisuudet, mutta ei rajoita silti itseään aatteena. Sellainen aate, joka pyrkii hyvään ja karttaa pahaa. Ja noistakin kiistellään. Mikä on lopulta hyvää ja mikä pahaa. Mutta rehellisyys itseään kohtaan auttaa näkemään onko teoista ja sanoista millaisia seurauksia. Ja olisiko valmis asettumaan toisen asemaan ja miltä silloin tuntuisi.
Eikä kaikkia ihmisiä voi saada uskomaan hyvään. On psykopaatteja, sarjamurhaajia ja muita vallankäyttäjiä, joista ei koskaan tule kykeneviä ymmärtämään heikomman asemaa. Näitä yksilöitä ei voi pelastaa, mutta heidät voi eristää sitten meistä muista. On avaruudessakin mustia aukkoja, jotka tuovat ympärilleen vain pimeyttä ja tuhoa, mutta se ei estä silti avaruutta laajenemasta ja tuottamasta uusia ihmeellisen kauniita maailmoja.
