Kerran oli jotain pientä, jotain niin pientä, että se hajotti kaiken mihin se törmäsi. Ajattele kuinka kauan on ollut ihmisiä, pari, kolme miljoonaa vuotta ehkä. Ajattele sitten kuinka kauan on ollut olemassa universumi, ehkä 14 miljardia vuotta - ja melkein yhtä kauan on ollut olemassa atomeja. Englannin kielessä sana atomi kuulostaa lausuttuna melkein samalta kuin Adam, joka oli ensimmäinen ihminen. Suomen kielessä Aatami ja atomi ovat myös hyvin lähellä toisiaan foneettisesti.
Ensimmäinen ihminen, niin kuin kaikki me muutkin, koostumme atomeista. Atomi on läpimitaltaan 0,0000000001 metriä eikä sitä voi oikein hahmottaa mitenkään, se on metristä yksi miljardisosa. Lyhyesti atomin koko on 0,1 nanometriä. Atomin ydin on nanometristä yksi sadastuhannesosa.
Ymmärtääkseen kuinka pieni 10^-11 metriä on, on hyvä verrata sitä johonkin helpommin hahmotettavaan kokoon. Atomiytimen halkaisija on noin 10^-10 metriä, eli noin 10 kertaa suurempi kuin gammasäteilyn aallonpituus. Atomin ytimessä on protoni ja sen halkaisija on noin 10^-15 metriä, eli noin 100 kertaa pienempi kuin gammasäteilyn aallonpituus. Ja miksi puhun gammasäteilystä niin se johtuu siitä, että se on tällä kertaa tämän tarinan roisto. Gammasäteily voi hajoittaa atomeja, muokata niitä ja tuhota näin ollen mitä tahansa.
Ja gammasäteily ei ole muuta kuin valoa. Se on valoa, jolla on lyhin aallonpituus. Mutta se ei ole ainoaa säteilyä. Oikeastaan me kaikki ja kaikki mikä on olemassa on kiedottu säteilyn lämpöiseen peittoon.
Avaruuden taustasäteilyn aallonpituus vaihtelee noin 1 mm:stä 10^-3 mm:iin. 10^-3 millimetriä on erittäin pieni pituus, ja sitä on vaikea yrittää ymmärtää.
10^-3 millimetriä on noin sata kertaa pienempi kuin ihmisen hiuksen paksuus. Ja tuon kokoisilla aalloilla liikkuu infrapuna. Mutta infrapuna, kuten gammakin on vain valoa. Valoa on niin kovin monenlaista, kaikki riippuu aallonpituudesta.
Valon aallonpituus vaihtelee laajasti, ja se voi olla erittäin pieni tai erittäin suuri riippuen valon lähteestä ja sen ympäristöstä. Infrapuna- ja ultraviolettisäteily, joita ihmiset eivät pysty havaitsemaan silmällään, voivat myös kuulua valon spektrin sisälle. Enkä väsy ajattelemaan sitä miksi valo ei pysähdy. Mistä valo saa voimansa liikkua. Ja vaikka voisi kuvitella, että suoraan liikkuminen olisi energiatehokkainta niin siitä huolimatta valo liikkuu aaltoina. Ja kai se on se salaisuus valon väsymättömyydelle. Valo etenee aaltoina siksi, että se on sähkömagneettista aaltoa. Sähkömagneettiset aallot ovat värähtelyjä sähkö- ja magneettikentissä, vuorotellen he pumppaavat toisiinsa voimaa kuin rakastavaiset maailmanlopun äärellä. Tuossa aaltomaisessa liikkeessä vuorottelevat sähkökenttä ja magneettikenttä, kun toinen vahvistuu niin toinen heikkenee. Kun toinen antaa niin toinen saa.
Sähkömagneettiset aallot eivät tarvitse fyysistä aineen välittäjää, jotta ne voisivat liikkua, ja ne voivat edetä ilmakehässä ja avaruudessa vapaasti. Tämä tekee sähkömagneettisista aalloista erittäin tärkeitä tiedon ja energian välittämisessä, koska ne voivat edetä pitkiä matkoja ilman estettä.
Sellaista on valo, itseään ruokkiva voima. Ja joskus valo on niin kirkas, että se sokaisee katsojansa. Kirkkain olemassa oleva valo on tähtien ja galaksien sisällä syntyvä valo, kuten esimerkiksi tähtien synteesissä syntyvä valo ja tähtien räjähdysprosessit eli supernovat. Tai hypernovat, jotka ovat sata kertaa pahempia kuin supernovat voimiltaan.
Supernovat ovat erittäin voimakkaita tähtien räjähdyksiä, joissa tähden ydin kokee imploosion, joka on räjähdyksen vastakohta, sisäänpäin luhistumista ja siitä voi syntyä neutronitähti tai musta aukko. Tämän prosessin aikana tähti heittää valtavia määriä energiaa ulospäin, ja supernovat ovat kirkkaimpia valolähteitä universumissa.
Mutta on helpompi tutkia omaa lähintä tähteään kuin etsiä taivaalta supernovia. Aurinko kuitenkin antaa meille kaiken sen valon mitä me tarvitsemme. Ja auringosta valo tulee meille muutamassa minuutissa. Valo on niin nopeaa. Maapallon ympäri menisi valonnopeudella 0,133 sekuntia. Matka kuuhun kestäisi valonnopeudella 1,28 sekuntia. Mutta ennen kuin fotoni pääsee aloittamaan matkan auringon pinnalta kohti maata sen täytyy päästä pois synnyinsijoiltaan. Fotoni syntyy auringon ytimessä ja aurinko on hyvin raskas taivaankappale. Fotonilla kestää useita vuosia matkata auringon ytimestä pinnalle ja sitten vasta voi aloittaa matkan, jossa yhden sekunnin aikana taittuu melkein 300.000 kilometriä.
Mutta silti pakko ajatella UY Scutia tai VY Canis Majorista. Jos meidän aurinko olisi nuppineulan pään kokoinen niin nuo olisivat jalkapallon kokoisia. Toisin sanoen UY Scuti on noin 1.700 kertaa Auringon kokoinen ja sen arvioitu halkaisija on noin 2.800-3.000 valovuotta, joka tekee siitä yhden universumin suurimmista tähdistä.
Valonnopeudella menisi noin 14,5 sekuntia kiertää auringon ympäri. Sitten on vielä sellainen jättiläinen kuin Stephenson 2-18, iso tähti ja sen ympäri valolla menee melkein 9 tuntia kiertämiseen. Stephensonin halkaisija on kaksituhatta kertaa auringon halkaisijaa isompi. Eikä auringon halkaisijakaan ole vähän, se on 1.392.700 kilometriä. Mutta haluaisin tietää kauanko Stephenson 2-18:n ytimestä kestää valolla päästä sen tähden pinnalle.
Sellaista on valo, läpitunkevaa, paljastavaa ja kauniin kirkasta. Ja sellaiselle tarvitaan vastavoima. Ja valon vastavoima voisi olla musta aukko. Kuten vaikka suurin tunnettu musta aukko on TON 618, joka on halkaisijaltaan lähes 400 miljardia kilometriä. Ajan kanssa mustat aukot nielaisevat kaikki tähdet ja kaiken valon. Alkaa mustien aukkojen ajanjakso. Silloin avaruus on pimeä. Ja se ajanjakso kestää kauan, kauemmin kuin tämä valon aikakausi missä tähdet koristelevat universumin.
Tulee pimeys, tulee universumille ilta. Englannin kielessä iltaa voi kutsua sanalla 'eve'. Se on sama kuin raamatun Eeva englanniksi.
Adam & Eve.