Eihän se nyt ihan niinkään ollut. Vielä määrittelemättömistä syistä johtuen mikään ei ollut niin. Kaikki mitä oli sanottu tai kirjoitettu ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa. Kaikki sai alkunsa väärinkäsityksestä. Tai siitä, ettei halunnut pahoittaa toisen mieltä. Tai siitä, että luuli, että odotettiin sanovan niin. Tai näin. Ja omaa mielenterveyttä sopi epäillä, koska kaikki ympärillä olivat sekaisin. Kuka jahtasi mitäkin ja kuka juoksi minkäkin perässä ja kuka tavoitteli mitäkin ja kaikilla oli jokin päämäärä mihin he pyrkivät ja maali tuntui hieman liikkuvan koko ajan, ja minä en muistanut unohtaa itseäni ja mikään ei ollut tärkeää ja yöllä, kun oli ihan pimeää, kävelin kadulla, sateiselle asvaltille jätin askeleita sikin sokin, kävelin jonnekin vain eikä kukaan muu voinut seurata minua, koska... en tiedä miksi.
Olin kävellyt täällä ennenkin. Tunsin nämä liikkeet, osa oli toki uusia, mutta pääpiirteissään kadut olivat ne samat vanhat tutut. Tämä ei tuntunut silloin kodilta, mutta nyt kun en enää asunut näillä kulmilla, tämä tuntui juuri siltä kodilta minkä olin menettänyt jo kauan sitten ennen kuin ensimmäisen kerran edes eksyin tänne. Ajauduin tänne niin kuin kaikki nämä muutkin, joita täällä pyöri. Samanlaisia levottomia sieluja. Joku kantoi mukanaan pientä nahkaista salkkua ja hoki kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella kuinka "Misel Fukoo on nero ja kuinka neroja ei ikinään arvosteta tarpeeksi ja kuinka kaikkien tulisi ymmärtää paremmin" ja se monologi on loputon ja tuntuu, että pahimpia saarnaajia ovat ne, jotka ovat löytäneet jonkun filosifisen ismin eivätkä niinkään ne, jotka ovat löytäneet jonkun teistisen jumalan. Ja nämä monologit päättyvät aina samalla tavalla: Oisko sulla heittää yhtä röökiä?
Mutta on minulla heitäkin ikävä. Minulla on ikävä kaikkia näitä, jotka näitä samoja katuja tallaavat. Joku täältä pääsi pois, löysi rakkauden ja muutti toiselle puolelle merta. Joku kuoli metron alle, kaatui tai työnnettiin, kuoli joka tapauksessa. Joku sai taulunsa myytyä ja sai tarpeeksi rahaa, jotta yliannostus olisi todennäköinen seuraavalla kerralla. Ja joku joka oli yhtä yksin kuin minä, mutta joka oli yhtä kyvytön jakamaan itseään kuin minä, joten yksinäisenä hän tulisi pysymäänkin.
