Se hinta minkä peloista maksaa on kohtuuton.
Se on sama hinta mikä maksetaan elämästä ylipäätään.
Ja odotus, loputon odotus siitä, että nurkan takana tai ihan kohta on jotain mitä on etsinyt tai,
että pian se tapahtuu.
Mutta ei se koskaan tapahdu. Eikä sitä jotain ole.
Siksi on ihan hyvä, että kaikki tapahtuu niin vauhdilla.
Muuten olisi liikaa aikaa.
Sitä tajuaisi, että kaikki muutkin ihmiset ovat ihmisiä.
Oikeita ihmisiä.
Oikeita yksilöitä.
Jokaisella unelmansa.
Jokaisella pelkonsa.
Muistan vielä kun olin utelias. Muistan yhä kuinka en halua kuitenkaan oppia mitään. En halua neuvoja, en halua, että joku kertoo missä polku menee ja mitä siellä on odottamassa minua. En koska se ei kuitenkaan olisi minun tulkintani. Enkä halua, että joku etukäteen päättää puolestani mikä on kokemukseni. En siksi voi oppia mitään. En, vaikka olen utelias. En, vaikka olen kiinnostunut kaikesta.
Olkoon se heikkouteni, että en halua sitä mikä on jo muilla. Olkoon se minua varten missä ei ole vielä käyty. Olkoon se vaikka kuinka latteaa tahansa.
