Nights are over

Vanki kulkee raskain askelin. 

Mieli on kyllä kevyt, huoleton kun ei ajattele mitään.

Mutta askeleet ovat raskaat ja se johtuu kahleista. Vanki tietää olevansa syytön. 

Tai no, niin syytön kun nyt voi olla, eihän kukaan ole täysin sataprosenttisen syytön.

Mutta silti hän on vanki. 

Eikä oikeastaan ketään kiinnosta onko syytön vai syyllinen. 

Hänen kuuluu olla vanki. Se on hänen roolinsa.

Vanki ei kuvittele, että hyvä käytös muuttaisi tuomiota lyhyemmäksi tai edes muuttaisi oloja paremmaksi. Ei hän siksi käyttäydy hyvin.

Hän pyrkii käyttäytymään hyvin, koska hänellä on itsekunnioitus tallella.

Hän ei halua olla roisto. Ei vaikka ketään ei kiinnosta onko hän roisto vai ei.

Hän ei ole hyvin käyttäytyvä muiden takia. 

Hän tekee sen, koska uskoo siihen itse.

Ja hän tietää, että se saattaa olla typerää vankilassa, 

koska ympärillä on niin paljon roistoja, jotka vain odottavat sopivaa tilaisuutta puukottaa selkään tai ylipäätään jotenkin hyötyä hänestä. Eikä se ole henkilökohtaista, 

nämä roistot ovat valmiita hyväksikäyttämään ketä tahansa, 

joka sattuu sopivasti olemaan hyväksikäytettävissä. 

Eikä vartijoita kiinnosta, ei sellaisia taida olla olemassa oikeasti, 

ei kukaan ole sataprosenttisesti vartija. 

Toki sellaista voi esittää, mutta se on vain rooli ja jokainen meistä on roolinsa vanki.

Me siis olemme tavalla tai toisella kaikki vankeja. 

Toisten nilkkoja painaa oikeat kahleet ja toisten kahleet ovat kytkettynä sieluun.

Ja voi näyttää oudolta, että tässä vankilassa ei ole muureja, 

mutta tämä vankila onkin tämä elämä itse.

Drop all your fears

Se hinta minkä peloista maksaa on kohtuuton. 

Se on sama hinta mikä maksetaan elämästä ylipäätään. 

Ja odotus, loputon odotus siitä, että nurkan takana tai ihan kohta on jotain mitä on etsinyt tai, 

että pian se tapahtuu.

Mutta ei se koskaan tapahdu. Eikä sitä jotain ole.

Siksi on ihan hyvä, että kaikki tapahtuu niin vauhdilla. 

Muuten olisi liikaa aikaa. 

Sitä tajuaisi, että kaikki muutkin ihmiset ovat ihmisiä. 

Oikeita ihmisiä. 

Oikeita yksilöitä.

Jokaisella unelmansa.

Jokaisella pelkonsa.

Muistan vielä kun olin utelias. Muistan yhä kuinka en halua kuitenkaan oppia mitään. En halua neuvoja, en halua, että joku kertoo missä polku menee ja mitä siellä on odottamassa minua. En koska se ei kuitenkaan olisi minun tulkintani. Enkä halua, että joku etukäteen päättää puolestani mikä on kokemukseni. En siksi voi oppia mitään. En, vaikka olen utelias. En, vaikka olen kiinnostunut kaikesta. 

Olkoon se heikkouteni, että en halua sitä mikä on jo muilla. Olkoon se minua varten missä ei ole vielä käyty. Olkoon se vaikka kuinka latteaa tahansa.

What's your favourite position

Kun materialla ei ole omaa paikkaa, on vain energiatasoja joilla vaeltaa. 

Kun materialla ei ole pysyvää kotia, on vain kohtia missä sen voi ennustaa olevan. 

On kuin puhuisi elektronista pilvessään.

Kun joskus ei tiedä haluaisiko jäädä vai lähteä, 

on kuin molemmat tarjolla olevat vaihtoehdot olisivat yhtä huonoja - tai yhtä hyviä. 

Kun tulee tilanteeseen, jossa olisi sekä järkevä, 

että kaikkien edun mukaista vastata sekä "kyllä" että "ei", 

koska kumpikin vaihtoehto tarjoaa vain huonoja lopputuloksia - tai hyviä lopputuloksia. 

Riippuu kuka mittaa ja millä mittarilla. 

Silloin on kuin puhuisi kvanttitietokoneesta 

ja superpositioneista kubiteilla suorittamassa kaikkea yhtä aikaa.

Olla olemassa kahdessa paikassa yhtä aikaa. 

Joista toisessa ollessaan on silloinkin kahdessa paikassa yhtä aikaa. 

Ja niin edelleen.

Lopulta eteen avautuu ääretön multiversumi.

Jossa jokainen vaihtoehto toteutuu jossakin.

Sitä on 'kvanttikuolemattomuus'.

Kuollessaan oma henkilökohtainen aikajana jakautuu kahdeksi.

 Toisessa elämä päättyy ja toisessa elämä jatkuu.

Tietoisuus siirtyy aina "eteenpäin".

Jostain se tietoisuus on meihin tullut ja johonkin se meistä lähtee.

Jostain me saamme enteet nähtäväksi ja jostain me muistamme asioita, 

jotka eivät meille edes tapahtuneet.

Siksi joku tuntuu tutulta, vaikka sanaakaan ei ole ehditty vaihtamaan. 

Siksi jonkun kanssa heti löytyy yhteys. Koska se on luotu joskus muualla, 

toisessa yhteydessä ja toisessa ajassa. 

Lopulta on vain ykseys. 

Me olemme kaikki saman henkäyksen kaikkeuteen levinneitä tuulahduksia.

Me olemme yhtä ja me odotamme hetkeä, kun meidät vedetään takaisin sisään. 

I can feel the thunder that's breaking in your heart

I can see through the scars inside you

@Papa Emeritus III

Ariel Aleister Castro Crowley

**//command.exe.//upload.final//**

Koko ihminen rakentuu reikien ympärille.

Nenässä aukot vievät ilman perille ja korvissa äänet löytävät käyviltä kodin itselleen.

Suussa nielu ahmii kaiken mikä tarpeeksi hyvältä maistuu.

Ja luulet varmaan, että seuraavaksi puhutaan rei’istä lähempänä lattian rajaa, mutta olet väärässä.

Seuraava reikä on keskellä sielua oleva musta aukko, 

joka imee kaiken energian ympärillä olevista ihmisistä. 

Pikku hiljaa ihmisyys valuu sinne ja jäljelle jää vain ontto ulkokuori.

Ja eikä ontto ulkokuori muista enää omia haaveitaan.

Ontto ulkokuori on helppo täyttää kapitalismin menestysteologialla.

Ontto ulkokuori oppii huutamaan mielipiteitään, 

milloin jotakin vastaan, milloin jonkin puolesta.

**//reboot.humanity.//**

Sacré Cœur de Ghost

 Hieman hankala neuvoa tietä sinne, 

mutta luultavasti se palvelee tarkoitusta oikein hyvin sillä paikkana se ei ole mikään miellyttävä.

Aluksi kaikki näyttää kyllä hyvältä ja oikein kauniilta.

Tiedät olevasi perillä ja löytäneesi oikean paikan 

kun pähkinäpuiden muodostaman kujan päästä näet vanhan kiviaidan.

Siinä juuri sellainen raskas ruosteinen rautaporttikin, 

joka aukeaa kyllä kun uskaltaa tarpeeksi käyttää voimiaan.

Jos saavut paikalle valoisaan aikaan ole erityisen tarkkana. 

Kaikki näyttää hieman liian hyvältä silloin. 

Villikukat kukkivat ja saavat paikan näyttämään melkein puistolta. 

Nurmikko on miellyttävän lyhyttä, vaikka kukaan ei varmastikaan käy sitä täällä ajamassa. 

Pysy polulla. 

Sitä ei saa unohtaa.

Pysy koko ajan hiekkapolulla.

Vaikka paikkana se näyttää mitä hurmaavimmalta vanhalta puistolta niin sitä se ei ole.

Se on ihan oikea hautausmaa.

Nurmeen painautuneet hautakivet ja ristit muistuttavat siitä kyllä koko ajan.

Päivisin se on vaarallisempi paikka kuin öisin, koska silloin et osaa varoa sitä.

Öisin kun kuunvalo paljastaa hautaholveissa viihtyvät raadonsyöjät niin ymmärrät hyvin olevasi noidutussa paikassa.

Mutta niin kauan kuin pysyt polulla sinulla ei ole huolta.

Älä anna houkutuksille periksi.

Jossain voi näkyä arvokkaan näköinen kultainen koru tai hieno vanha viinipullo, mutta ne ovat vain tehty houkuttelemaan sinua pois polulta.

Keskellä kauneinta kesäpäivää saatat kuulla vaimeasti kaunista laulua orapihlajapensaan takaa, mutta älä mene katsomaan mistä se kuuluu vaan pysy polulla. Jos joku huutaa apua jossakin kauempana niin älä mene. Paikalla ei ole muita ihmisiä sinun lisäksi. Älä käy lepäämään puiston penkille, äläkä herran jumala vain nukahda minnekään siellä.

Sinun on kuljettava koko hautausmaan läpi, koska muuta tietä kirkolle ei ole.

Kirkossa on ovet kiinni, mutta ne eivät ole lukossa.

Kun ja jos pääset kirkolle niin ennen kuin avaat ovet, paina korvasi oveen ja kuuntele tarkkaan kuuluuko sisältä askelia.

Kirkossa kummittelee samalla tavalla kuin hautausmaalla, mutta kirkossa ne käyvät sinuun kiinni, jos ne ovat paikalla. Siksi sinun pitää kuunnella ensiksi, 

että onko se tyhjä kummituksista saavuttuasi sinne.

Jos mitään ei kuulu, voit astua sisään. 

Sinulla on vähän, mutta tarpeeksi aikaa hakea alttarin takaa sakastista avain. En valitettavasti osaa tarkemmin neuvoa missä se siellä on, mutta luultavasti pöydällä, pöydän laatikossa tai jossakin lähellä mistä sen kyllä löytää.

Tule takaisin niin pian kuin voit.

Kaikki jäi taakse

Vallalla on halu ymmärtää väärin. 

On suuri tarve muokata totuus miellyttämään itseään.

Koko maailma tuntuu seonneen.

Ihmiset juoksevat reunan yli.

Kaikkialla palaa.

Meille ei ole paikkaa.

Viidakko on täynnä myrkyllisiä käärmeitä.

Metsässä elää laumoittain susia.

Meret joko liian kylmiä tai sitten virta niissä vie liian kauas.

Aavikolla on vain henget.