Fyysikko Fee Filen askarteli laboratorionnoutajassaan. Hän kehitteli uutteita, joiden avulla voisi muuttua mielenkiintoiseksi. Kokeet olivat ehkä epäeettisiä, mutta ennen kaikkea epäkaupallisia ja siksi hankala saada koekaniineita suorittamaan testinuken roolia. Näinpä hän joutui testaamaan uutteita omaan itseensä ja luottaa näin omaan arvioonsa uutteen tehosta.
Fyysikko Fee Filen asteli peilin eteen. Oliko askelluksessa keikarimaisuutta? Oliko nokka pystyssä liikaa, oliko uute tehnyt hänestä ylimielisemmän? Ei kun takaisin toimistolle, ei kun laskemaan uudelleen ainesosien suhteet, ei kun tarkistamaan netin ilmaisella taulukkolaskentaohjelmalla, että kaavat pitivät kutinsa ja että kutina reisien sisäpinnoilla oli helpottanut. Kutinan hän oli saanut koiraltaan. Tuo luotettava pikkuapuri, tuo karvainen kumppani, tuo haiseva, mutta ah niin rakas ystävä.
Ainoa sellainen.
Fee Filen oli yksinäinen. Oli aina ollut. Fyysikot ovat lapsesta saakka mielenkiinnottomia ja siksi helposti jäävät ilman huomiota. Fee Filenin vanhemmat olivat vaatimattomista oloista, mutta se on kokonaan toinen tarina. Fee Filen Sr oli merirosvo ja hänen vaimonsa Ms.Merenneito. Yhdessä he olivat kasvattaneet kymmenen lasta, joista vain yhdestä oli tullut fyysikko, kuopus Fee Filen juniorista. Kaikki kunnia naapureille, että he olivat kestäneet lapsi Fee Fileniä, joka räjäytteli koeputkissaan kaikkea mitä niihin mahtui. Heidän lapsuudenkotikadullaan oli tuttu näky kuinka aamuvarhaisesta aina iltamyöhäiseen Filenien lasteenhuoneen ikkunasta leijaili savu milloin minkäkin epäonnistuneen kokeen jäljiltä. Koulussa Fee oli elementissään ja se oli lähinnä kiinteä ihmismäinen hahmo, joka kuitenkin noin 70%:sti koostui vedestä. Opettajat eivät vihanneet Feetä, he eivät toisaalta noteeranneet häntä mitenkään. Hän sai kokeista kiitettäviä, varsinkin kemiankokeista. Fee viittoili tunneilla ahkerasti, silloinkin kun ei kysytty mitään.
Päättäjäistansseissa hän jäi ilman paria niin kuin moni muukin, koska hän kävi poikakoulua.
Yökerhoissa kukaan ei hakenut häntä tanssimaan eikä kukaan vongannut häneltä seksiä mikä on sekin aika tavallista miehille.
Mutta kaikki tämä tulisi muuttumaan mikäli hän onnistuis luomaan seerumin.
Mielenkiintoseerumin.
Olo oli samanlainen kuin Frankensteinin luojalla. Luultavasti. Tunnelma oli tiheä ja hikeä pukkasi joka huokosesta. Peruskunto oli aika heikko. Fyysikko Fee Filenin käsivarret näyttivät karmeilta. Kuin vanhan narkkarin taipeet, täynnä neulan jälkiä, enemmän arpea kuin kimmoisaa ihoa. Nahka oli koetuksella ja se natisi liitoksistaan Feen joka taipeessa. Kaikki neulat olivat tylsiä ja Fee oli pumpannut itseensä enemmän lisäaineita kuin mitä on tavallisessa pikaruokalan hampurilaisateriassa.
Mutta se tulisi olemaan sen arvoista. jos hänestä tulisi mielenkiintoisempi. Seerumin ansiosta hänellä tulisi olemaan vahvat leukaperät ja mielenkiintoisia kokemuksia kerrottavanaan illanistujaisissa. Hänellä olisi menestyviä puolituttuja ja tapaamiskalenteri sovittuna pitkälle tulevaisuuteen. Hänellä olisi sixpack vatsamakkaroiden tilalla. Hänellä olisi rahaa, vaikutusvaltaa ja puhtaita, tyylikkäitä vaatteita.
Kaikki tämä ja paljon muuta jos hän vain saisi toimimaan tuon kirotun mielenkiintoseeruminsa. Fyysikko Fee Fileniä ei pelottanut yliannostus. Mitä sitten jos naistenlehdet soittelisivat koko ajan kansikuvajutun toivossa. Mitä sitten jos vanhemmat nimeäisivät lapsiaan hänen mukaansa. Mitä sitten jos vilahtaisi vähän väliä punaisella matolla jonkun naispuolisen naikkosen käsikynkässä. Mitä sitten jos hänen mukaansa lanseerattaisiin uusi tuoksu ja kosmetiikkasarja. Hän oli valmis tähän. Koko elämänsä hän oli ollut oman varjonsa varjossa. Niin huomaamaton, että taskuvarkaatkin jättivät hänet rauhaan. Niin näkymätön, että olisi varmaan kannattanut suunnata vakoojan uralle ja marssia suoraan vihollisen päämajaan kenenkään huomaamatta.
Ja piilikö tässä DeRapsin toivonkipinä? Huomaamaton Fyysikko Fee Filen voisi pelastaa sankarimme, jos vain saisimme hänet valjastettua jotenkin tähän tehtävään. Aika oli käymässä vähiin. Fee Filen keksisi pian seeruminsa ja sen jälkeen kaikki huomio olisi hänessä eikä hänestä olisi enää soluttautumaan yhtään minnekään. Pian hän paistaisi kilpaa auringon kanssa. Pian hän saisi pesää ja piparia ovista ja ikkunoista.
