Mä aattelin, että mä en oikein tiedä, että mitä mun oikein pitäis, kun musta tuntuu, että mä en enää oikein jaksa ja mun ei kannata ja mä pelkään, voi hyvä jumala, että mä pelkään, mä olen kauhuissani, mä en saa huudettua apua, koska mä olen paniikista kankeana ja sanat takertuu kurkkuun ja mä näen painajaisia itsestäni,koska mä todella pelkään itseäni. Kukaan ei ymmärrä, mä olen hirveä. Mä olen paha. Mä olen antanut mun omantunnon homehtua, mä olen pidätellyt kyyneliä niin kauan, voi luoja, että mä olen pidätellyt niitä, mä en muista miten itketään, mä koitan joskus satuttaa itseäni, että mä itkisin, mutta mä vaan kiroilen jos lyön tahallani polven pöydän kulmaan. Kukaan ei usko mua, kukaan ei ota todesta varoituksia, kukaan ei tajua, että kaikki mun lähellä on vaaravyöhykkeellä, kaikilla on vaan niin hauskaa. Maailmanloppu tulee varmasti niin, että ensiksi kaikki kutsutaan juhliin ja juuri kun ollaan pääsemässä jälkiruokaan niin ovet avataan ja jättimäiset rotat tulee repimään meidän naamat irti.
Mutta tämä oli vain alkua.
Nyt kun ayahuascan parhain vaikutus alkaa toteuttamaan itseään minussa niin voin päästää irti kaikesta. Voin luopua kahleista, joita tämä - nyt tästä näkökulmasta katsoen - valheellinen todellisuus ja maailma käyttää meidän vangitsemiseen.
En lennä, koska ei tarvitse.
Voin olla samaan aikaan puhumassa ihmisille, jotka ovat tehtyjä hiekasta kun katson kuinka patsaat ympärilläni syöksevät tulta. Olen linnun silmässä, olen sen kotkan katse, joka huomaa jäniksen arolla juoksemassa, kuulen kuinka ruohonkorsi murtuu ja haistan tuuleen voimistuvan.
En ole enää tässä maailmassa.
Olen valtamerien luona, halaan ja leikin niiden kanssa.
Me määräämme milloin aalto lähtee liikkeelle.
Me määräämme mihin se iskee ja kuinka kovaa.
Mutta se ei tapahdu täällä.
En ole täällä.
En ole.
Ei tarvitse olla.
Voin helistää lasipalloa ja katsoa kuinka pienet muka-lumihiutaleet pyörivät elävän paholaisen päälle.
Tiedän kuka sen sinne laittoi, mutta en enää välitä siitä. Lasken lelun kädestäni vain tehdäkseni sen monta kertaa peräkkäin kertaakaan kuitenkaan nostamatta sitä uudelleen käteeni.
Koko maa allani on pantterin ihoa.
Harmaliini on helvetin kova juttu.
