Siivousfirman timantin kovia kokenut kauhukolmikko oli siis löytänyt paikan ensimmäiselle tuliasemalleen ja tukikohdalleen. Jos etäisyys mitataan heidän juoksuvauhdilla niin se oli 1800 sekunnin päässä paikasta mihin he olivat parkkeeranneet avaruusaluksensa. Ehkä aavistuksen hieman liian kaukana, jos heidän pitäisi täydentää ruoka- tai ammusvarastojaan jo heti ensimmäisen kontaktin aikana vihulaiseen, noihin perkeleenkin halveksumiin natsialienzombeihin.
Tosin ei DeRaps ollut huolissaan panosten loppumisesta, ennemminkin eväiden. DeRaps tiesi hyvin, että zombeja, olkoon vaikka fasistisia ulkoavaruuden zombeja, vastaan pystyi taistelemaan hyvin paljain käsinkin.
Siis jos oli tarpeeksi kokenut.
Ja kova.
Ja taitava.
Sekä omasi tappajanvaistot.
Ja DeRapshan oli kaikkea tätä.
Monta kertaa ihmisillä ja faneilla oli mielikuva DeRapsista vain fyysisesti ylivertaisena paskiaisena. Toki siihen oli vaikuttanut julkisuuskuva mikä mediassa DeRapsista annettiin. Toki siihen vaikutti lisäksi myös sekin, että wikipedian ensimmäiset virkkeet kuvailivat kuinka DeRaps oli opiskellut Judoa, ranskalaista nyrkkeilyä, lukkopainia, vesurilla huitomista, hippasen jujutsua ja thaiboxingia maailman tehokkaimman ja etevimmän kyborgininjan opetuksessa kolme vuotta putkeen useita tunteja vuorokaudessa. Ottaen huomioon, että DeRaps omasi jo ennen tätä koulutusta varsin vahvan maineen omilla kulmillaan voittamattomana vääntäjänä ja kärhämien kuninkaana, ei siis ollut ihme, että häntä pidettiin tuomiopäivän lähettiläänä.
Kyborgininja oli ollut "lahja" Syndikaatin armeijalta, koska DeRaps oli "suostunut" ajamaan heidän lukuunsa yhden "rahdin" ja toimittamaan sen perille. Tarkemmin kun asiaa miettii niin se taisi olla syy miksi DeRaps oli tälle uralle ylipäätään joutunut. Ja jos näin oli niin siinä tapauksessa hänet oli tälle uralle huijattu. Mutta DeRaps ei ollut tippaakaan katkera. Hän teki juuri sitä puuhaa missä hän oli paras.
Jossakin vaiheessa Syndikaatin johdossa, lähinnä Majuri Collins esikuntineen oli alkanut epäilemään sitä, että kestäisikö DeRaps tätä työtä. DeRaps oli ohjattu Syndikaatin pätevimmän kallonkutistajan pakeille, miehen luo joka oli tehnyt elämäntyönsä selvittäessään palkkatappajien ja sotasankareiden sielunmaisemia. Jotain DeRapsin henkisistä voimista ja mielenlujuudesta kertoo se kuinka vakuuttava DeRaps osaa olla. Nimittäin ensimmäinen tapaaminen kesti heillä alle puoli tuntia. Ja se oli myös viimeinen tapaaminen. Ei siksi, etteikö DeRaps olisi ollut valmis tulemaan uudestaan näihin istuntoihin, mutta tuo psykiatrian epävirallinen ylijumala oli tullut pian siihen tulokseen, että hänen on itsensä irtisanouduttava tehtävistään, koska hän ei ole tarpeeksi pätevä niihin hommiin.
Mutta DeRaps ei siis pitänyt paljain käsin zombeja vastaan taistelusta. Se oli liian sottaista puuhaa. Ja se oli hassua, kun kyseessä oli kuitenkin siivousfirman kaveri, joka näin ajatteli.
Tukikohta valmistui aikataulun mukaisesti.
Varusteet olivat paikallaan.
Tehtävät oli jaettu. Martinez oli tiedustelemassa.
Rusty Cage oli aavistuksen kauempana kaivamassaan poterossa virittämässä aseitaan, jotta saataisiin ristituli aikaiseksi tarvittaessa.
Kaikki meni kuten aina ennenkin.
Käsikirjoituksen mukaan.
Martinez palasi tukikohtaan aiemmin kuin DeRaps oli osannut odottaa. Se oli aivan aavistuksen verran kummallista DeRapsista, mutta vielä hän ei huolestunut tippaakaan. Martinez koodasi Rusty Cagelle, että hänenkin olisi tultava takaisin omasta poterostaan tukikohtaan kuulemaan mitä Martinez oli saanut selville. Siinä vaiheessa DeRaps kurtisti millin kulmakarvojaan ensimmäisen kerran tämän keikan aikana. DeRaps tiesi, että Martinez tiesi varsin hyvin, että Rusty "Hard Menace" Cagea ei vähääkään kiinnostanut mitkään tiedusteluraportit. Niistä ei ollut koskaan ollut mitään hyötyä Rustylle, päinvastoin aika joka meni niiden kuunteluun oli pois vatsalihasten tekemiseltä. Rusty sitäpaitsi toimisi aivan samalla tavalla oli vihollisia sitten tuhat ensiksi arvioidun sadan sijaan. Rustyn taktiikka pysyy samana, vaikka vihollinen olisi varustautunut tuplasti paremmin kuin mitä oltiin väitetty. Rustya ei hetkauttanut mikään mikä tapahtui taistelussa. Hänen strategiansa toimi joka tapauksessa. Hänen strategiansa oli vetää pataan kaikkia niitä jotka estivät häntä hoitamasta keikkaa. Ja se toimi. Aina.
Martinez katsoi taistelutovereitaan silmiin ja sanoi:
"Tämän ei pitäisi olla mahdollista. Ei edes Syndikaatin teknologialla. Mutta meillä on vastassa armeija, joka poikkeaa aiemmin kohtaamistamme armeijoista. Näillä oksettavilla natsialienzombeilla on käytössään AAA-kone."
DeRaps kohotti nyt kulmiaan kaksi milliä ja kysyi möreällä viskibassoäänellään:
"AAA?"
Martinez nyökkäsi. Rustyn huulilta saattoi kuulla huokauksen sekoittuvan etäisesti johonkin kirosanaan. Keikka pitäisi käsikirjoittaa uusiksi. Eikä siihen olisi aikaa. Heidän vuorensolaan rakentamansa tuliasema saattaisikin muodostaa ansan myös heille itselleen. Solan päässä näkyi jo ensimmäiset hitaasti laahustavat zombit, joten ei ollut aikaa purkaa ja pakata kamoja. Eikä perääntyminenkään tulisi näille helvetinherrasmiehille kysymykseen.
"Mitä vittua me nyt tehdään?" -Kysyi Martinez DeRapsilta. DeRaps siristi hieman silmiään ja näytti miettivän miten sanansa asettelisi oikein. Nyt oli harkittava jokaista liikettä. AAA-kone oli kone, joka sai manalankin tuntumaan vammaisten lasten leikkipuistolta.
AAA-kone oli Aivopesu-Ajatustenluku-Aikakone.
Tosin ei DeRaps ollut huolissaan panosten loppumisesta, ennemminkin eväiden. DeRaps tiesi hyvin, että zombeja, olkoon vaikka fasistisia ulkoavaruuden zombeja, vastaan pystyi taistelemaan hyvin paljain käsinkin.
Siis jos oli tarpeeksi kokenut.
Ja kova.
Ja taitava.
Sekä omasi tappajanvaistot.
Ja DeRapshan oli kaikkea tätä.
Monta kertaa ihmisillä ja faneilla oli mielikuva DeRapsista vain fyysisesti ylivertaisena paskiaisena. Toki siihen oli vaikuttanut julkisuuskuva mikä mediassa DeRapsista annettiin. Toki siihen vaikutti lisäksi myös sekin, että wikipedian ensimmäiset virkkeet kuvailivat kuinka DeRaps oli opiskellut Judoa, ranskalaista nyrkkeilyä, lukkopainia, vesurilla huitomista, hippasen jujutsua ja thaiboxingia maailman tehokkaimman ja etevimmän kyborgininjan opetuksessa kolme vuotta putkeen useita tunteja vuorokaudessa. Ottaen huomioon, että DeRaps omasi jo ennen tätä koulutusta varsin vahvan maineen omilla kulmillaan voittamattomana vääntäjänä ja kärhämien kuninkaana, ei siis ollut ihme, että häntä pidettiin tuomiopäivän lähettiläänä.
Kyborgininja oli ollut "lahja" Syndikaatin armeijalta, koska DeRaps oli "suostunut" ajamaan heidän lukuunsa yhden "rahdin" ja toimittamaan sen perille. Tarkemmin kun asiaa miettii niin se taisi olla syy miksi DeRaps oli tälle uralle ylipäätään joutunut. Ja jos näin oli niin siinä tapauksessa hänet oli tälle uralle huijattu. Mutta DeRaps ei ollut tippaakaan katkera. Hän teki juuri sitä puuhaa missä hän oli paras.
Jossakin vaiheessa Syndikaatin johdossa, lähinnä Majuri Collins esikuntineen oli alkanut epäilemään sitä, että kestäisikö DeRaps tätä työtä. DeRaps oli ohjattu Syndikaatin pätevimmän kallonkutistajan pakeille, miehen luo joka oli tehnyt elämäntyönsä selvittäessään palkkatappajien ja sotasankareiden sielunmaisemia. Jotain DeRapsin henkisistä voimista ja mielenlujuudesta kertoo se kuinka vakuuttava DeRaps osaa olla. Nimittäin ensimmäinen tapaaminen kesti heillä alle puoli tuntia. Ja se oli myös viimeinen tapaaminen. Ei siksi, etteikö DeRaps olisi ollut valmis tulemaan uudestaan näihin istuntoihin, mutta tuo psykiatrian epävirallinen ylijumala oli tullut pian siihen tulokseen, että hänen on itsensä irtisanouduttava tehtävistään, koska hän ei ole tarpeeksi pätevä niihin hommiin.
Mutta DeRaps ei siis pitänyt paljain käsin zombeja vastaan taistelusta. Se oli liian sottaista puuhaa. Ja se oli hassua, kun kyseessä oli kuitenkin siivousfirman kaveri, joka näin ajatteli.
Tukikohta valmistui aikataulun mukaisesti.
Varusteet olivat paikallaan.
Tehtävät oli jaettu. Martinez oli tiedustelemassa.
Rusty Cage oli aavistuksen kauempana kaivamassaan poterossa virittämässä aseitaan, jotta saataisiin ristituli aikaiseksi tarvittaessa.
Kaikki meni kuten aina ennenkin.
Käsikirjoituksen mukaan.
Martinez palasi tukikohtaan aiemmin kuin DeRaps oli osannut odottaa. Se oli aivan aavistuksen verran kummallista DeRapsista, mutta vielä hän ei huolestunut tippaakaan. Martinez koodasi Rusty Cagelle, että hänenkin olisi tultava takaisin omasta poterostaan tukikohtaan kuulemaan mitä Martinez oli saanut selville. Siinä vaiheessa DeRaps kurtisti millin kulmakarvojaan ensimmäisen kerran tämän keikan aikana. DeRaps tiesi, että Martinez tiesi varsin hyvin, että Rusty "Hard Menace" Cagea ei vähääkään kiinnostanut mitkään tiedusteluraportit. Niistä ei ollut koskaan ollut mitään hyötyä Rustylle, päinvastoin aika joka meni niiden kuunteluun oli pois vatsalihasten tekemiseltä. Rusty sitäpaitsi toimisi aivan samalla tavalla oli vihollisia sitten tuhat ensiksi arvioidun sadan sijaan. Rustyn taktiikka pysyy samana, vaikka vihollinen olisi varustautunut tuplasti paremmin kuin mitä oltiin väitetty. Rustya ei hetkauttanut mikään mikä tapahtui taistelussa. Hänen strategiansa toimi joka tapauksessa. Hänen strategiansa oli vetää pataan kaikkia niitä jotka estivät häntä hoitamasta keikkaa. Ja se toimi. Aina.
Martinez katsoi taistelutovereitaan silmiin ja sanoi:
"Tämän ei pitäisi olla mahdollista. Ei edes Syndikaatin teknologialla. Mutta meillä on vastassa armeija, joka poikkeaa aiemmin kohtaamistamme armeijoista. Näillä oksettavilla natsialienzombeilla on käytössään AAA-kone."
DeRaps kohotti nyt kulmiaan kaksi milliä ja kysyi möreällä viskibassoäänellään:
"AAA?"
Martinez nyökkäsi. Rustyn huulilta saattoi kuulla huokauksen sekoittuvan etäisesti johonkin kirosanaan. Keikka pitäisi käsikirjoittaa uusiksi. Eikä siihen olisi aikaa. Heidän vuorensolaan rakentamansa tuliasema saattaisikin muodostaa ansan myös heille itselleen. Solan päässä näkyi jo ensimmäiset hitaasti laahustavat zombit, joten ei ollut aikaa purkaa ja pakata kamoja. Eikä perääntyminenkään tulisi näille helvetinherrasmiehille kysymykseen.
"Mitä vittua me nyt tehdään?" -Kysyi Martinez DeRapsilta. DeRaps siristi hieman silmiään ja näytti miettivän miten sanansa asettelisi oikein. Nyt oli harkittava jokaista liikettä. AAA-kone oli kone, joka sai manalankin tuntumaan vammaisten lasten leikkipuistolta.
AAA-kone oli Aivopesu-Ajatustenluku-Aikakone.
