Mutta missä on kaikki hauskuus? Vai onko taas luvassa jotain mystistä vuodatusta, ihmeellistä sielun silppuamista, jossakin kyynelten ja veren muodostamassa cocktailissa? Ja tarjoillaanko se grogilasista jäämurskan kera? Onko siinä pieni paperinen koristesateenvarjo, ehkä violetti, edustaahan se värinä voimaa ja mystiikkaa? Ja kuka hullu tekisi cocktailin grogilasiin - eikö olisi jo aika tehdä se Laliquen kristallilaseihin? (huom, eivät kestä koneessa pesua eli sisäkön täytyy käsin pestä nuo).
Mutta missä vitsit ja riemastuttavat käänteet? Edes pieni sanaleikki silloin tällöin piristämään tätä olemassaolon tuskaa. Ei, ei ole luvassa komiikkaa. Komiikka on kuollut, sirkuspellet on vapautettu ja klovni ei pidättele enää kyyneliään, koska sai avun verkossa suoritettavasta lyhytterapiasta. Kaupan päälle tuli hirttoköysi, oli kuulemma ratkaisukeskeistä tämä terapia ja tarjolla oli kaupan päälle lopullinen ratkaisu. Vai johtuuko vitsien puute siitä, että viha hävisi, se lakkasi virtaamasta ja varmaan jähmettyi kuin proppu nieluun. Ja miten viha liittyy vitseihin...? No koska huumorissa on kyse pilkasta ja vahingoniloisesta naurusta, kohdataan vaikka kuolema mustan huumorin varjolla ja ei oteta mitään vakavasti vaan aina vaan pelleillään. Vitsi kohdistuu alentuvasti aina johonkin, toiseen ihmiseen, eläimeen/asiaan tai itseen. Jostakusta on tehtävä pelle, naurettava tapaus. Kerro vitsi missä ei ylenkatsota niin kerron, että kukaan ei myöskään naura. Vitsit on vihapuhetta. Ja nauru puhdistaa ilmaa, koska saadaan leikin varjolla nimi yhteiselle viholliselle.
Vitsit on vakava paikka, ne ovat salakavalia, koska kukaan ei epäile niitä. Kukaan ei ajattele pahaa vitseistä vaan niihin luotetaan ja kuvitellaan naurun olevan sosiaalista liimaa, joka parantaa ryhmähenkeä. Mutta se ei ole totuus.
-Vitsailiko Jeesus?
-Niinpä.
